Suomessa on koulutettu kymmenkunta koiraa, joilla tuntuu olevan liki mahdoton tehtävä – ilmoittaa omistajalleen kivusta ennen kuin kipu alkaa.
Ensimmäinen kipukoira, labradorinnoutaja Martti koulutettiin Suomessa vuonna 2015. Martin koulutti sen omistaja Minna Marttinen, joka toimii myös InnoMediDogs-yhdistyksen (IMD) hallituksen puheenjohtajana. Yhdistys on perustettu selvittämään sitä, millä tavoin koiran aisteja voitaisiin hyödyntää terveys-, sosiaali- ja hoitotyössä.
2:48
Sankarikoiria on monenlaisia, poliiseista siviilipelastajiin.
Marttisella itsellään on kokemusta kivusta sekä sairaanhoitajan työnsä kautta että omasta elämästään. Marttinen kärsii kroonisista kivuista vammauduttuaan kymmenisen vuotta sitten. Marttinen on kouluttanut itselleen kaksi kipukoiraa, joista ensimmäinen oli avustajakoira Martti. Martin koulutuksessa mukana oli myös Invalidiliiton avustajakoira-asiantuntija Nona Borgström.
– Martti oli todella hyvä ilmeiden ja tunteiden seuraaja, herkkä koira, Marttinen kertoo.
Voi tunnistaa myös vieraan ihmisen olot
Alkuun Marttinen huomasi koiran reagoivan kipukohtausta ennakoiviin ilmeisiin ja eleisiin. Martti opetettiin tökkäämään kuonolla kättä merkiksi oireita huomattuaan.
– Yleensä Martti makasi lattialla, ja jos mulla tuli kipeätä, niin Martti pomppasi sieltä sitten ylös ja tuli muistuttamaan, että nyt pitää lopettaa tai vaihtaa asentoa.
Myöhemmin alkoi kuitenkin näyttää siltä, että tunnistavana tekijänä saattaisikin toimia haju. Marttinen sai huomata, että Martti saattoi reagoida myös vieraaseen ihmiseen. Kertaalleen Martti pomppasi ylös Marttisen maatessa hoidettavana fysioterapeutin pöydällä.
– Martti kiersi haistellen pöydän ympärillä. Loppujen lopuksi Martti päätyi haistelemaan minua hoitaneen fysioterapeutin takapuolta. Fysioterapeuttia alkoi naurattaa ja hän kertoi, että hän oli juuri aiemmin ajatellut, että hänen pitää vaihtaa asentoa, kun alkaa toinen kankku puutumaan.
Kipukoira voi oppia taitonsa viikoissa
Yhdysvalloissa on aiemmin koulutettu migreenikoiria, mutta kipukoiria ei ole tällä hetkellä Suomen lisäksi kuin Ruotsissa. Ruotsin ensimmäinen kipukoira aloitti työnsä viime kesänä.
Suomessa koulutetut kipukoirat ovat toimineet muun muassa CRPS- kipuoireyhtymä-, migreeni- ja dystoniapotilaiden apuna. Kaksi vuotta sitten IMD järjesti kuudelle avustajakoirakolle kipukoirakurssin, jossa selvitettiin, voiko koiran kouluttaa tunnistamaan kipuja hajuerottelun perusteella. Kurssin koirista viisi oppi tunnistamaan kivun hajun perusteella.
Marttisen mukaan kipukoiran kouluttamiseen kuluva aika vaihtelee, parhaimmillaan koira voi oppia toimimaan omistajansa kanssa jo muutamassa viikossa.
– Jos halutaan yhteiskunnassa toimiva ja julkisilla paikoilla liikkuva virallinen kipukoira, niin silloin koulutus voi kestää parikin vuotta.
Tällä hetkellä Suomessa toimivat kipukoirat on kulutettu yhteistyössä niiden omistajan tai avustajakoiran käyttäjän kanssa. Marttisella itsellään on nyt koulutuksessa kipu- ja avustajakoira Olli, josta tulee ensimmäinen toiselle omistajalle siirtyvä kipukoira.
Uranuurtajana toimineen Martin työt kipukoirana päättyivät valitettavasti Martin omiin selkäkipuihin. Marttinen ehti kuitenkin kouluttaa Martin avustuksella Pepin, joka toimii nyt eläkkeelle jääneen Martin seuraajana.
Tassuterapialla iso psyykkinen vaikutus
Suomen Kipu ry:n toiminnanjohtaja Kaisa Hirnin mukaan koira auttaa kipukroonikkoa useammalla tavalla. Jo eläimen läsnäololla on psyykkinen vaikutus potilaaseen, mistä puhutaan yleensä tassuterapiana. Potilaille kipukoiran kyky merkitä kipukohtaus etukäteen tuo myös vapautta ja turvaa.
– Kun ihminen voi luottaa siihen, että siinä vieressä on kaveri, joka merkitsee, että nyt on esimerkiksi otettava estolääkkeet tai mentävä lepäämään, niin siitä tulee rohkeutta potilaalle liikkua ja lähteä kotoa, Hirn sanoo.
Marttinen allekirjoittaa tämän täysin.
– En pysty ajattelemaan enää sellaista tilannetta, että mulla ei olisi koiraa.
– Kun ennen sain kipukohtauksen, niin se oli usein niin voimakas, etten pystynyt puhumaan sen aikana. Oli tosi noloa ja turvatonta olla täysin tuntemattomien ihmisten armoilla, jotka ihmettelevät, että mikä sulla on ja miten pitää toimia. Kun mulla on koira mukana, niin pystyn ennakoimaan ja hoitamaan nämä kipukohtaukset, eivätkä ne yleensä ole niin isoja.
Koirille tarvetta enemmän kuin resursseja
Kaikille potilaille kipukoira ei silti välttämättä sovi.
– Kaikki ihmiset eivät ole koiraihmisiä, ja koiranhoito sekä kouluttaminen vaativat paljon resursseja, Hirn toteaa.
Kaikilla kipupotilailla ei myöskään ole kohtauksia, joita voisi estää. Hirnin mukaan tarvetta kipukoirille kuitenkin olisi enemmän kuin resursseja on. Esimerkiksi tällä hetkellä jono avustajakoiriin, joita koulutetaan enemmän kuin kipukoiria, on keskimäärin 5–8 vuotta.
– Jo se, että saataisiin ihmisille koulutusmateriaalia, että he voisivat itse kouluttaa esimerkiksi lemmikkikoiriaan (kipukoiriksi), vaatii huikean panostuksen, Hirn toteaa.
Tällä hetkellä kipukoirien koulutus ja koulutuksen kehittäminen toimivat vapaaehtoisvoimin IMD:n kautta. Hirnin mukaan asia vaatii sekä lisää rahoitusta että tieteellistä tutkimusta.
Samoilla linjoilla on myös Marttinen.
– Nyt Helsingin yliopistossa tehdään tutkimusta siitä, pystyykö koira hajuerottelun avulla tunnistamaan orastavan kipukohtauksen, ja sille ollaan hakemassa rahoitusta. Rahoitusta tarvitaan, ennen kuin mitään tapahtuu, Marttinen sanoo.