Kahdella miljoonalla suomalaisella on kohonnut verenpaine – kyseessä vakava terveysriski

Kvarnström haastatteli myös 16:ta terveyskeskuslääkäriä. He kertoivat kohtaavansa yhä useammin hoitoon sitoutumisen puutetta kroonisissa sairauksissa.

Lääkärit pitivät ongelmallisina esimerkiksi tapauksia, joissa potilaat olivat saaneet yllättäen sairaskohtauksen, heidät oli hoidettu sairaalassa ja kotiutettu. Vaiheet olivat niin nopeita, että potilaat eivät aina ymmärtäneet tarvitsevansa pitkäaikaista lääkehoitoa, vaan jättivät lääkkeet väliin. Terveyden huonontuessa edessä oli paluu vastaanotolle.

– Lääkärit toivovat eri ammattiryhmien apua potilaiden hoidossa. Iso asia on myös se, että hoitotieto liikkuisi sujuvasti tietojärjestelmissä ammattilaisten välillä.

Terveys vaarassa

Kvarnström muistuttaa, että lääkehoidon laiminlyönti paitsi heikentää potilaiden elämänlaatua myös lisää yhteiskunnan kustannuksia.

– Jos sairaus ei ole hoitotasapainossa eikä lääkäri tiedä, että siihen määrättyjä lääkkeitä ei ole otettu, hän voi määrätä uusia lääkkeitä ajatellen sairauden pahentuneen. Yhteiskunta myös osallistuu potilaan lääkekustannuksiin lääkkeiden Kela-korvausten muodossa, mutta hyöty jää vajavaiseksi, jos pitkäaikaislääkkeitä käytetään satunnaisesti tai jätetään kokonaan käyttämättä.

Vuonna 2008 tehdyn monikansallisen tutkimuksen mukaan puolet verenpainepotilaista lopettaa lääkkeet vuoden kuluessa niiden määräämisestä, ja yhtä moni pitää yli kolmen vuorokauden lääketauon. Kaksi prosenttia ei aloita lääkitystä lainkaan. Mukana oli liki 4 800 potilasta.

Suomalaisessa tutkimuksessa kohteena oli 936 henkilöä, jotka olivat saaneet aivoinfarktin alle 50-vuotiaana. Joka kolmas heistä söi verenpainelääkkeitä epäsäännöllisesti. Lääkehoitoon sitoutuneilla uuden aivotapahtuman tai kuoleman riski väheni 75 prosenttia.

Professori Korhonen huomauttaa, että lääkkeet ovat nykyisin edullisia ja valikoimaa riittää. Käytössä on seitsemän lääkeryhmää, 46 lääkevalmistetta ja yli 120 lääkenimeä.

Potilaiden sitoutumisen puute ei ole ainoa syy siihen, että Suomessa verenpainetaudin hoitotasapaino on huono. Osalla ihmisistä lääkityksen aloittaminen viivästyy tai lääkettä ei määrätä lainkaan.

Nykysuosituksen mukaan lääkehoito aloitetaan, kun kotona itse mitattu yläpaine on toistuvasti vähintään 135 ja alapaine 85.

Useita syitä keskeyttämiselle

Korhonen arvioi, että terveydenhoitojärjestelmä ja lääkärit eivät aina ehdi tai osaa informoida potilaita riittävästi verenpainetaudista ja lääkkeiden hyödyistä.

Lääkehoitoja voidaan keskeyttää myös haittavaikutusten vuoksi. Nykyisin suositellaan lääkityksen aloittamista maltillisella annoksella, ja jos sillä ei päästä hoitotavoitteeseen, rinnalle otetaan toinen lääke. Näin ensimmäisen lääkkeen annostusta ei tarvitse nostaa tappiin.

– Verenpainetauti on myös voinut jäädä lääkäreiden täydennyskoulutuksessa kakkostyypin diabeteksen varjoon, vaikka diabetesta sairastaa vähemmän eli puoli miljoonaa suomalaista.

Hoitoon sitoutumista ei helpota se, että lääkettä on usein syötävä koko loppuelämä.

Kohonnut verenpaine rasittaa valtimoita ja sydäntä. Sairaus lisää riskiä muun muassa aivoverenkiertohäiriöille, sydäninfarktille, sydämen rytmihäiriöille ja vajaatoiminnalle sekä munuaisten vajaatoiminnalle.

Kuunteleminen on avainasia

Kvarnström kuvailee hoitoon sitoutumista monimutkaiseksi asiaksi. Siihen vaikuttavat esimerkiksi potilaan tiedot sairaudesta, onko hänellä elämässään muita kuormittavia tekijöitä, onko lääkettä helppo käyttää, millaisia aiempia kokemuksia potilaalla on lääkkeistä, saako hän tukea läheisiltään tai miten sujuu työn ja lääkehoidon yhdistäminen.

– Avainasemassa on potilaan kuunteleminen. Kun potilaan kanssa keskustellaan hänen sairaudestaan, lääkkeen hyödyistä ja siitä, millainen lääke sopisi parhaiten hänen arkeensa, voidaan räätälöidä juuri hänen elämäntilanteeseensa parhaiten sopiva lääkitys. On tärkeää pysähtyä kuuntelemaan potilaan ajatuksia, pelkoja tai epäilyjä sairauden ja lääkkeiden suhteen.

Korhosen mukaan hoitomyönteisyyttä parantaa se, että potilas osallistuu aktiivisesti hoitoon esimerkiksi verenpaineen kotimittausten avulla. Tärkeää on sekin, että potilas luottaa lääkäriin ja tuntee, että tällä on aito halu toimia potilaan hyväksi. Silloin potilas uskaltaa kertoa lääkärille myös lääkkeen haittavaikutuksista tai siitä, että lääkkeitä on jäänyt väliin.

Yllättävästi eläkkeellä hoitoon sitoutuminen vähenee, vaikka aikaa omasta terveydestä huolehtimiselle olisi enemmän kuin ennen. Taustalla saattaa vaikuttaa arjen rutiinien muutos, mikä haittaa lääkehoitoa. Jotta lääke ei unohtuisi, illalla voi vaikkapa nostaa tabletin valmiiksi kahvikupin viereen. Moni käyttää dosettia, johon laittaa koko viikon lääkkeet.

Lue myös: Neljä merkkiä vaarallisesta verenpaineesta