Saako ihmistä pitää vuosikausia kytkettynä hengityskoneeseen syvässä tajuttomuuden tilassa? Vaikea eettinen kysymys saa asiantuntijat huokaamaan: yhtä oikeaa vastausta ei ole.
Israelin entinen pääministeri Ariel Sharon, 85, on ollut koomassa kahdeksan vuotta. Hän sai vakavan aivoverenvuodon tammikuussa 2006. Nyt kansainväliset uutistoimistot kertovat Sharonin elintoimintojen heikentyneen entisestään.
Lääkäriliitto: Tehohoitohan on ajateltu ohimeneväksi vaiheeksi, jolla turvataan elintoiminnot.
– Aiheesta voisi pitää luennon eikä yhtä oikeaa vastausta ole kaikille. En usko, että Suomessa olisi pidetty syvästi tajuttoman elintoimintoja näin kauan yllä, vastaa Etenen eli valtakunnallisen sosiaali- ja terveysalan eettisen neuvottelukunnan pääsihteeri Ritva Halila.
Suomen Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Heikki Pälve sanoo, että nyt jälkeenpäin ajatellen kahdeksan vuoden aika tuntuu kohtuuttomalta sekä potilaan ja omaisten että sairaanhoitojärjestelmän kannalta. Mutta.
– Tehohoitohan on ajateltu ohimeneväksi vaiheeksi, jolla turvataan elintoiminnot. Ja kun lähdemme pelastamaan elintoimintoja, emme tiedä, mihin päädymme. Eivät tienneet Sharonin lääkäritkään kahdeksan vuotta sitten. Tämä on paitsi hyvin vaikea eettinen kysymys myös vaikea hoidollinen kysymys, Pälve sanoo.
Myös Halila muistuttaa, että hengitystoimintojen ylläpidon tarkoituksena on aina potilaan toipuminen hyvään ja tyydyttävään elämään.
– Jos ihminen on syvässä tajuttomuuden tilassa ja hengityskoneessa, toipumisesta tällaiseen hyvään elämään vuosien jälkeen ei ole kyllä enää toiveita. Lisäksi näin iäkkään henkilön ollessa kyseessä alkavat voimavarat, toipumisresurssit, olla huonot, Halila sanoo.
