Sitran kunnianhimoinen raportti kertoo, että tuulivoimalla voi vähentää päästöjä ilman tukia ja Suomessa on ensi vuosikymmenen lopulla 800 000 sähköautoa. Todellisuus ei näytä ihan näin auvoiselta, kirjoittaa MTV Uutisten talouden päällikkö Jussi Kärki.
Aloitetaan tuulivoimasta. Tuulivoiman kustannukset painuvat sellaista tahtia alaspäin, että ensimmäiset tuulivoimapuistot toimivat Suomessakin jo ilman tukia. Tämä ei tarkoita, etteikö veronmaksajan pitäisi kaivaa lompakkoaan esiin ensi vuosikymmenellä.
Tuulivoimateknologian nopea kehitys on yllättänyt poliitikot ja virkamiehet. Mikään muu ei voi selittää tuulivoiman ensimmäistä tukijärjestelmää, joka on osoittautunut tuhottoman kalliiksi. Tuulivoimatuet raksuttavat veronmaksajien piikkiin koko ensi vuosikymmenen, suurimmillaan noin 300 miljoonaa euroa vuodessa.
Se on pitkä penni ensi vaalikaudellakin, kun koulutusmiljardin, eläkemiljardin ja hävittäjämiljardin päälle lätkäistään vielä tuulivoimamiljardi.
Tukijärjestelmä on rakennettu nimittäin niin, että tuulivoimayhtiöt saavat tuottamalleen sähkölle takuuhinnan ja vieläpä peräti 12 vuodeksi. Veronmaksajat maksavat sovitun takuuhinnan ja markkinahinnan erotuksen. Mitä halvempaa sähkö on markkinoilla, sitä isompi on erotus ja hintalappu veronmaksajille. Lisääntyvä tuulivoima painaa osaltaan sähkön markkinahintaa alas.
Nyt on alkamassa toinen tukijärjestelmä, josta ei ole enää tehty niin anteliasta, vaan kilpailutuksen jälkeen halvin uusiutuva energia voittaa. Näyttää, että tälläkin kertaa poliitikkojen malli on vanhentunut jo syntyessään. Nimittäin lähes kymmenkunta tuulivoimahanketta on lähdössä liikkelle markkinaehtoisesti, eivätkä ne ole jääneet odottamaan tukijärjestelmän valmistumista velvoitteineen.
Ladataan auto sitten kun tuulee
Tuulivoima tarvitsee varavoimaa, jotta sähköjärjestelmä pysyy pystyssä silloinkin, kun ei tuule. Yhdeksi ratkaisuksi on tarjottu älykästä sähköverkkoa, jolloin kulutus joustaa tarjonnan mukaan eli sähköauto ladataan ja kinkku paistetaan, kun tuulee.
Myös Sitran raportti nostaa esiin kulutusjoustot, sähkövarastot sekä lisää siirtoyhteyksiä. On hyvä muistaa, että lisää sähköä ei tule ainakaan halvalla Ruotsin töpselistä. Varavoimaa tarvitaan muuallakin, sillä tuulivoimaa rakennetaan muissakin maissa kuin Suomessa.
Nopein ratkaisu olisi vesivoiman lisärakentaminen, mutta ympäristöväelle Vuotos ja Kollaja ovat pahimman sortin kirosanoja.
Enää eivät puutu kuin tahto, infra ja autot
Tulevaisuuden suuri sähkönkäyttäjä on liikenne. Sitran raportti maalailee tulevaisuutta, jossa Suomessa olisi peräti 800 000 sähköautoa ensi vuosikymmenen lopulla. Autokanta uudistuu sen verran hitaasti, että tämä luku edellyttäisi lähes kaikkien uusien henkilöautojen olevan sähkö- ja hybridiautoja - ainakin 2020-luvun loppupuolella.
Paketti- ja kuorma-autojen sekä bussien sähköistämisessä Sitran raportti oli vielä kunnianhimoisempi, joten niiden pitäisi siirtyä miltei saman tien sähkökäyttöisiksi. Luvut, esimerkiksi lähes 8000 sähköbussia, tuntuvat niin epärealistisilta, että ne nakertavat raportin uskottavuutta.
Tuulivoima maksaa tulevaisuudessakin suuria summia veronmaksajille
Käsittämättömän huima luku, 800 000 autoa, kertoo myös siitä, että Sitra ei näytä uskovan yhteiskäyttöautojen merkittävään lisääntymiseen. Autokanta ei olisi tämän arvion mukaan pienenemässä, vaikka se olisi ympäristötekona suurempi kuin sähköautokolonna.
Suomen itsenäisyyden juhlarahaston tehtävä on katsoa rohkeasti tulevaisuuteen, mutta raportin lukijoiden ja tulkitsijoiden ei ole syytä lähteä mukaan estoitta fanittamaan vaan kriittisesti kysymään.
Nostan kaksi asiaa:
1. Tuulivoima maksaa ensi vuosikymmenellä edelleenkin valtavia summia veronmaksajille.
2. Liikennevisiosta eivät puutu enää kuin sähköautot, latausinfra ja poliitikkojen tahto.
MTV:n Uutisextrassa viime lauantaina kunnianhimon taso ei ollut vielä kovin korkealla, kun Vihreiden puheenjohtaja Pekka Haavisto sanoi, että hän ei usko dieselautojen rajoituksiin Suomessa. Päinvastoin, puheenaiheena on nyt kansalaisaloite dieselveron poistamisesta.
Kauas on pitkä matka.