Suomi tukee kahden valtion mallia ja on siis jo sitoutunut tunnustamaan Palestiinan valtion. Hallituspuolueissa kerätään nyt poliittisia irtopisteitä gazalaisten kustannuksella, kirjoittaa yhteiskuntatoimituksen päällikkö Jaakko Loikkanen.
Suomen virallinen kanta Israelin ja Palestiinan konfliktiin on ollut selvä jo vuosikausia: Suomi tukee ja tavoittelee kahden valtion mallia. Tämä linja sisältää itsestään selvästi myös Palestiinan valtion tunnustamisen.
Viimeksi tämä Suomen pitkäaikainen Palestiina-kanta vahvistettiin vuosi sitten ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa. Tällöin linjaan sitoutuivat hallituspuolueina myös kristillisdemokraatit ja perussuomalaiset.
Kuitenkin kun ulkoministeri Elina Valtonen (kok.) aiemmin tällä viikolla allekirjoitti Ranskan alulle paneman, Suomen Palestiina-linjan mukaisen julkilausuman, hallituskumppanit nostattivat äläkän.
KD:n ja PS:n mielestä Valtonen toimi omin lupineen, eikä lausuman allekirjoittamiseen ollut annettu hyväksyntää kaikista hallituspuolueista.
Väärin sanoitettu?
Kristillisten puheenjohtajan Sari Essayahin mielestä ongelmallinen oli erityisesti kohta, jonka mukaan julkilausuman allekirjoittaneet maat ovat jo tunnustaneet, aikovat tunnustaa tai "harkitsevat positiivisesti" Palestiinan tunnustamista ja kehottavat muita maita toimimaan samoin.
Essayahin mukaan linjausta tällaisesta "positiivisesta harkitsemisesta" ei olisi hallituksessa tehty. Kriittiseen kuoroon yhtyivät useat perussuomalaiset poliitikot, muun muassa puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jani Mäkelä.
Eli Suomi kyllä tukee kahden valtion (Israelin valtio ja Palestiinan valtio) mallia mutta ei kuitenkaan suhtaudu positiivisesti Palestiinan valtion tunnustamiseen?
Kristillisdemokraattien ja perussuomalaisten äläköintiä on vaikea tulkita muuksi kuin poliittisten irtopisteiden keräämiseksi. Kumpikin puolue on sitoutunut Suomen Palestiina-linjaan, ja ulkoministeri Valtonen toimi tämän linjan mukaisesti. Miksi hänen olisi pitänyt pyytää hallituskumppaneilta erikseen lupa yhteisen linjan ääneen lausumiseen?
Juna liikkuu nyt vauhdilla
Huomionarvoista on, ettei ulkoministeri Valtonen sen paremmin kuin muukaan ulkopoliittinen johto ole edelleenkään määritellyt, milloin tunnustaminen on Suomen osalta ajankohtaista.
Tasavallan presidentti Alexander Stubbin mukaan Suomi odottaa suurten maiden liikkeitä. Viime viikolla aikeistaan Palestiinan tunnustamiseen syyskuussa ilmoitti Ranska, tällä viikolla Britannia ja Kanada. Tunnustamiseen liittyy mailla toki ehtoja, joiden toteutuminen ei ole lainkaan varmaa.
Tästä huolimatta iso kuva on kirkas: Palestiinan on jo aiemmin tunnustanut yli 140 valtiota, muun muassa kaikki Pohjoismaat Suomea ja Tanskaa lukuun ottamatta.
Nyt Ranska, Britannia ja Kanada ovat ilmoittaneet selkeän aikeensa ja selkeän ajankohdan, jolloin tunnustaminen voi tapahtua. Niiden vanavedessä vastaavia ilmoituksia lienee luvassa useammilta pienemmiltä länsimailta. Suomen "tunnustamme jossain vaiheessa tai ehkä vähän sen jälkeen" -ämpyilyltä alkaa viimeistään nyt pudota pohja pois.
Suomen päätöksentekoa asiassa vaikeuttavat hallituksen sisäinen kiistely sekä riippuvuutemme Yhdysvalloista ja Israelista muun muassa asejärjestelmien hankinnassa. Muuttuvassa maailmanjärjestyksessä asemaamme ja liikkumavaraamme on tunnusteltava tapauskohtaisesti. Suomen Palestiina-linja on kuitenkin selvä, ja sen toteuttaminen on ulkopoliittisen johdon vastuulla.
Israelin on lopetettava gazalaisten kiduttaminen ja Hamasin luovuttava aseistaan ja vapautettava panttivankinsa. Palestiinan tunnustaminen on tässä yksi työkaluista. Sen voima riippuu yksittäisten maiden ratkaisuista, myös Suomen.