Mediassa ja julkisuudessa puhutaan usein nimenomaan alkoholisteista. Kirjailija Ani Kellomäki muistuttaa, ettei juomisen aiheuttamia ongelmia voi mitata vain senttilitroissa.
"Arkipäiväistä tissuttelua". Niin perheessä tapahtuvaa juomista kuvasi moni tarinansa Ani Kellomäelle kertonut.
– Se näkyy vähemmän raflaavasti, mutta voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei vanhempi ole iltaisin ajokunnossa tai että juomiseen menee sen verran rahaa, että se on poissa perheen muista tarpeista, Kellomäki kuvaa.
Kellomäki kirjoitti pullon varjossa kasvaneiden nykyaikuisten tarinoista teoksen Kosteusvaurioita. Omaakin kokemusta aiheesta on: Kellomäen äiti joi liikaa hänen lapsuudessaan.
"Hävettää kirjoittaa, sillä meillä ei koskaan tapahtunut mitään kovin dramaattista. Olen lukenut niin paljon tarinoita kovista kohtaloista, hylkäämisistä, itsemurhista, väkivallasta ja vaikka mistä, että tuntuu typerältä kertoa näistä oman elämän taakoista, koska ne tuntuvat kovin pieniltä. Silti häpeä on taakka, josta haluaisin päästä eroon." Mies, 41
– Lainaus teoksesta Kosteusvaurioita
Mediassa ja julkisuudessa puhutaan usein nimenomaan alkoholisteista. Kellomäki muistuttaa, ettei suurin osa ongelmallisesti juovista ihmisistä juo dramaattisesti. Vaikka alkoholismi ei veisi rappiolle, liikajuomisesta koituu silti valtavasti huolta, häpeää ja harmia.
– Se, että keskustelua käydään aina nimenomaan alkoholismista, sulkee piiloon sen valtavasti yleisemmän liikajuomisen kulttuurin, joka Suomessa todellisuudessa aiheuttaa eniten ongelmia. Toivoisin kovasti, että kärjistysten ja totaalisten katastrofitilanteiden kuvailun sijasta meillä opittaisiin puhumaan avoimesti vähemmän raflaavasta liikajuomisesta. Siitä ihan tavalliseksi muuttuneesta tilanteesta, jossa alkoholi kuuluu melkein kaikkeen tekemiseen luonnollisena osana, Kellomäki sanoo.
