Joka vuosi syyskuun kolmantena torstaina Ilkka Remekseltä ilmestyy uusi kirja. Koronapandemia vaikutti menestyskirjailijan työskentelyyn. Työ rullasi monen syyn summana tavanomaista hitaammin. Haastattelimme julkisuutta karttavan Remeksen sähköpostitse.
– Muistan elävästi ensimmäisen kerran, jolloin tarinan ydin tuli mieleeni. Ajoin kirkkaana syyspäivänä Normandiassa amerikkalaisten sotilaiden hautausmaan kyltin ohi ja mielessäni heräsi kysymys siitä, millaisessa Euroopassa eläisimme ellei tuota paikkaa olisikaan, ellei Yhdysvallat olisi liittynyt sotaan, Remes kertoo Kotkanpesä-kirjan syntyprosessista.
– Ajatus kehittyi sitä mukaa, kun olen seurannut erityisesti Kiinan ja Venäjän hallintojen keinoja kansalaisten kurissa pitämiseksi.
Uutuuskirjassasi on useita tuttuja teemoja tosielämästä. Miten ne tällä kertaa valikoituivat mukaan?
– Ensin rakentui tarinan ydin, kysymys siitä millainen maailma ja Suomi olisi nyt syksyllä 2020, jos toisen maailmansodan olisikin voittanut natsi-Saksa.
– Pyrin tekemään tarinan todellisuudesta mahdollisimman realistisen ja ajankohtaisen, koska en ole kiinnostunut sepitteellisen oloisten kauhukuvien maalailusta.
– Tärkeintä on kuitenkin varsinainen tarina, se mitä tapahtuu, kenelle ja miten. Se saneli, mitä teemoja mukaan valikoitui. Työn edetessä mielikuvitustani sysäsivät liikkeelle erityisesti jotkin toisiinsa jännitteisesti kytkeytyvät faktat.
– Esimerkiksi se, että tosielämän Suomessa nähdään monien poliitikkojen vilpittömästi ajattelevan siten, että heidän edistämänsä asiat ja tapa elää on ainoa oikea ja kaikki muut ovat väärässä.
– Tällainen ajattelutapa sopi hyvin rakentamaan Kotkanpesässä esiintyvää Suomea, sillä asenteessa on samaa sävyä kuin Hitlerin lausahduksessa 1930-luvulla: Minua ei kiinnosta politiikka, minua kiinnostaa muuttaa ihmisten elämäntapa.
– Näin muotoutui tarinan ekofasistinen Suomi, josta yritin tehdä mahdollisimman todenmukaisen tuomalla esiin sen, että on tärkeää ymmärtää, kuinka omasta mielestä välttämättömienkin asioiden ajamiseksi demokratiassa on vakuutettava muut ja edettävä keskustellen, ei pakottamalla.
Muotoituiko juoni maailmantapahtumien mukana ja edetessä?
– Kyllä, juoni eli koko ajan. Olen tehnyt Kotkanpesän perustarinaa jo useamman vuoden.
– Keväästä saakka sen realistisuus korostui sitä mukaa, kun opposition ja yksinvaltaisen hallinnon väliset jännitteet kiristyivät Venäjällä ja Valko-Venäjällä, rotumellakat kiihtyivät USAssa ja Kiinasta paljastui yhä hurjempia tietoja muun muassa uiguureihin kohdistuvista julmuuksista sekä nykyteknologiaa hyödyntävistä kansalaisten valvontamenetelmistä.
– Tämä kaikki rakensi realistista taustaa, jota vasten varsinainen jännitysjuoni purkautuu, Remes kertoo.
Kuinka tärkeää itsellesi on ottaa mukaan juuri ajankohtaisia teemoja?
– En jaksa tehdä tarinaa, joka sijoittuu hermeettiseen mielikuvitusmaailmaan. Oma dynamiikkani edellyttää, että juoni hengittää ajankohtaisten tapahtumien tahdissa.
– Mieluiten tarinalla myös saa olla juuret todellisessa historiassa. Pyrin siihen, että onnistuisin kytkemään menneisyyttä ja ajankohtaisia tapahtumia toisiinsa mahdollisimman yllättävällä tavalla.
Mikä faktan ja fiktion yhdistämisessä kiehtoo?
– Faktan ja fiktion yhdistäminen on itselleni tehokas tapa ylläpitää inspiraatiota. Pelkkä fiktio tuntuu minusta liian valjulta. Kiinnostavat faktat pumppaavat siihen energiaa.
– Olen itse kiinnostunut monenlaisista asioista ja tiedän lukijoidenikin olevan. Otan haasteena sen, että pystyn yllättämään heidät sekä fiktion käänteissä että faktojen kiinnostavuudessa.
– Esimerkiksi kansallissosialistit olivat 30-luvulla ympäristötietoisuudessaan ja ekologisuudessaan koko maailman huippua, ja myöhemmin samoja natsikannattajia oli perustamassa Saksan vihreää liikettä.
– Tämä puolestaan rakensi Kotkanpesää siten, että Saksassa käytetään vihreää hakaristiä. Faktat luovat fiktiota mielikuvituksen tuella.
Lopussa toteat, että lukija saattaa joskus erehtyä luulemaan faktaa fiktioksi. Mitä tarkoitit?
– Monet faktat ovat erikoisia tai epäuskottavan oloisia. Varsinkin fiktion sisällä sellaisia helposti luulee sepitteellisiksi, jolloin ne menevät tavallaan hukkaan.
– Ehkä sähkökirjoihin voisi luoda toiminnon, jolla lukija näppäintä koskettamalla voisi vaikka joidenkin lauseiden värin muuttamalla huomata onko kyseessä fakta.
Kuinka laajan taustatyön kirja on vaatinut?
– Kotkanpesä oli tavallista suuritöisempi, mutta olen poikkeuksellisesti tehnyt sitä vaiheittain muiden tarinoideni rinnalla. Keskustelin kirjan teemoista 5-7 asiantuntijan kanssa.
– Poikkeuksetta ihmiset hyvin mielellään pohtivat oman alansa kysymyksiä. Heistä on vain virkistävää, jos näkökulma on aivan uudentyyppinen.
Venäjä oli tällä kertaa täysin sivuroolissa. Oliko alusta asti selvää, että nyt jotain muuta?
– Kyllä, vaihtelu virkistää, vaikka Itämeren alueen tilanne onkin viime aikoina ollut jännitteisempi kuin pitkään aikaan.
Trilleri on menoa ja meininkiä, mutta esimerkiksi Yhdysvaltain presidenttikisan vastuuttoman populistiehdokaan nimi hymyilyttää.
– Nimeän alkuvaiheessa työtä helpottaakseni henkilöitä selkeästi johonkin rooliin, ja Donald Harris oli tällainen työnimi. Totuin siihen kuitenkin niin, etten lopulta muuttanut sitä.
Mitä ajattelet Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpista ja lähestyvistä presidentinvaaleista?
– Euroopan turvallisuuden kannalta Trump ei ole erityinen onnenkantamoinen. Kukin kansa kuitenkin valitsee oman presidenttinsä eikä demokraattisen päätöksen kyseenalaistaminen ole mielekästä.
Vaikuttiko koronapandemia kirjailijaelämääsi? Viittaan tässä paitsi tekstiin, käsidesiä käytetään kirjassakin, mutta myös omaan työskentelyysi.
– Kokemukseni koronaepidemiasta on ehkä samantyyppinen kuin monella muullakin eli periaatteessa aikaa olisi pitänyt jäädä työntekoon enemmän kuin normaalisti, mutta käytännössä työ rullasi monen syyn summana tavanomaista hitaammin.
Miksi haluat säilyttää salaisuuden siitä, kuka Ilkka Remes oikeasti on? Paljastuuko totuus koskaan?
– Haluan pitää tarinoiden tekemisen omana saarekkenaan elämässäni. Tietyn etäännyttämisen avulla pystyn myös käsittelemään, mitä tahansa aiheita. Monessakin mielessä kyseessä on ainakin toistaiseksi ollut itselleni luontevin tapa toimia.