"Häntä kiinnosti joskus jopa saastainen tai rähjäinen" – tunnetut vaikuttajat muistavat polkupyöräonnettomuudessa kuollutta Perttu Häkkistä

Muistokirja ja jääkiekon maailmanmestarin johtama säätiö jatkavat Perttu Häkkisen perintöä 9:40
Katso video: Muistokirja ja jääkiekon maailmanmestarin johtama säätiö jatkavat Perttu Häkkisen perintöä.

Perttu Häkkinen – valonkantaja -muistokirja jatkaa omalta osaltaan Häkkisen perintöä, kuten myös miesten jääkiekon maailmanmestarin johtama säätiö.

Elokuun yö vuonna 2018 sitten oli Perttu Häkkiselle kohtalokas. Häkkinen kuoli Flow-festivaalin lauantai-illan jälkeisten jatkojen jälkeen kaaduttuaan polkupyörällä Helsingin Merihaassa.

Helsingin Laajasalossa sijaitsevan ostoskeskuksen vieressä kerrostalojen keskellä seisova Yliskylän haltiamänty oli tärkeä puu Häkkiselle. Perttu Häkkinen – valonkantaja -muistokirjan (Salakirjat, 2023) toimituskunnan jäsen Aki Cederberg kertoo, että Häkkistä kiinnostivat niin sanottu alhainen ja marginaali.

– Perttua kiinnosti joskus jopa saastainen tai rähjäinen, mutta sitten myös ylevä tai ylhäisyyteen, johonkin korkeampaan pyrkivä, mitä juuri tällainen tuonpuoleisen ja tämänpuoleisen risteyspaikka kuten pyhät puut Suomessa ovat aina olleet, varsinkin kun ne ovat vanhan rähjäisen ostarin keskellä. Siinä jotenkin oikeastaan konkretisoituu koko Perttu Häkkinen aika hienosti.

Perttu Häkkinen oli kuollessaan vain 39-vuotias. Hän työskenteli toimittajana muun muassa Ylen radiokanavilla, Helsingin Sanomissa ja Radio Helsingissä. Häkkinen oli myös kirjailija ja muusikko, joka oli kiinnostunut ihmisistä, jotka olivat ulkopuolisia tieteessä, taiteessa ja kulttuurissa.

Perttu Häkkistä on kutsuttu yhdeksi sukupolvensa persoonallisimmista kulttuurivaikuttajista. Hän innostui perimmäisistä kysymyksistä sekä erilaisista uskomuksista ja salatieteistä.

– Meillä oli Pertun kanssa hieman poikkeavat keskustelut muuhun ryhmään (Perttu Häkkisen muistokirjan toimituskunta) nähden, koska minä en kuulu tällaiseen okkultismin mustan liejun harrastajiin enää, olen nuorena joskus kuulunut. Perttu oli niistä innoissaan, mutta minä edustan luonnontieteellisempää lähestymistapaa kaikkiin näihin kysymyksiin, sanoo toimituskunnan jäsen, toimittaja Jussi K. Niemelä.

– Keskustelimme sitten näistä ja Pertun toimitustavasta, siitä, miten hän lähestyi asioita, koska siinä meillä oli selkeästi yhteneväinen linja: uteliaisuus, avoimuus ja kriittisyys. Se on tärkeä kolmikko.

Asioita ei siis niin sanotusti nielty pureskelematta.

– Ei todellakaan. Asioita lähestytään kuitenkin hieman ironisen etäisyyden päästä eikä niihin noin vain syöksytä. Uteliaasti ja avoimesti, mutta tietyltä etäisyydeltä. Hieman ikään kuin hajuraon päästä, Niemelä naurahtaa.

Vain viisisataasivuinen kirja

Muistokirjassa puheenvuoron saavat monet julkisuudesta tutut hahmot, kuten mediapersoona Maria Veitola, räppäri Paleface ja laulaja Tauski Peltonen. Ääneen pääsevät myös Häkkisen perheenjäsenet, työtoverit ja ystävät.

– Teimme mitä piti tehdä. Muistokirja oli aika helppo projekti toteuttaa, koska meidän ei tarvinnut itse kirjoittaa kirjaan kuin omat muistokirjoituksemme Pertusta. Kirjaan tuli mukaan yli sata osallistujaa, haastateltuja tai kirjoittajia. Niitä tekstejä toimitettiin, otsikoitiin ja muokattiin jonkun verran, mutta tekstipuoli ei ollut kovin vaativa projekti, Jussi K. Niemelä sanoo.

Aki Cederbergin mukaan toimittajan työ muistokirjassa oli lähinnä äänien kokoamista.

– Pertun tarina oli niin vahva ja se oli jo olemassa. Tämähän on elämäkerta, tarina on olemassa ja se on moniääninen kuvaus siitä. Niitä ääniä ei ollut vaikea löytää, vaan päinvastoin, niitä piti jotenkin leikata niin, että meillä ei olisi tuhatsivuinen kirja. Se on nyt vain viisisataasivuinen.

Mikä on suurin ja merkittävin perintö, minkä Perttu Häkkinen jätti tähän maailmaan? Jussi K. Niemelä sanoo muistokirjan olevan yksi niistä.

– Se kuvaa hyvin laajasti Perttua ja muodostaa narratiivisen elämäkerran, joka ei ole perinteinen elämäkerta. Ja koska Perttu ei kokenut olevansa toimittaja vaan enemmänkin folkloristi ja kansanperinteen kerääjä, niin tuo kirja on ikään kuin kruununa Pertun elämäntyölle. Siinä on kerätty kansanperinnettä yksiin kansiin ja se kansanperinne nyt sitten liittyy Perttu Häkkiseen.

Aki Cederberg kuvailee Häkkistä todelliseksi kansanmieheksi.

– Hän oli yhdistäjä. Elämme kovin polarisoitunutta aikaa, missä kaikki vihaavat toisiaan ja menevät enemmän ja enemmän äärimmilleen. Järkevää kommunikaatiota on aika vähän ja Perttu edusti sellaista, hän toteaa.

– Harvoin tapaa ihmistä, jota sekä satanistit että kiihkouskovaiset ja sekä oikeistoradikaalit että äärivasemmistolaiset kaikki yhtä lailla arvostavat ja rakastavat.

Maailmanmestarin johtama säätiö

Toinen merkittävä Perttu Häkkisen maailmaan ja eritoten Suomeen jättämä perintö on hänen nimeään kantava säätiö. Perttu Häkkisen säätiön perustivat vuonna 2019 toimittaja Panu Hietaneva, tuottaja Heidi Laaksonen ja jääkiekkoilija Topi Jaakola.

– Olin seurannut Pertun työtä ulkopuolisena. En tuntenut häntä. Pertun tekemä työ yhteistyössä Laaksosen Heidin ja Hietanevan Panun kanssa oli tehnyt vaikutuksen. Minun ehdotukseni Panulle oli säätiö, kun mietimme, että mitä vaihtoehtoja voisi olla jatkaa Pertun työtä muussa muodossa. Niinpä päädyin säätiön toimintaan mukaan, Jaakola kertoo.

Vuonna 2011 miesten jääkiekon MM-kultaa Leijonien riveissä voittanut Jaakola lahjoitti Perttu Häkkisen säätiölle sen 50 000 euron pääoman. Säätiön tarkoituksena on edistää kotimaista taidetta, tiedettä ja kulttuuria. Topi Jaakola on Perttu Häkkisen säätiön hallituksen puheenjohtaja.

– Kyllä me olemme säätiössä pitäneet Pertun työtä kaiken keskiössä. Niin kutkuttava ajatus kuin se olisikin ollut perustaa kultti henkilöpalvonnan ympärille, olemme pitäneet ensisijaisena sitä, että se työ, mikä tuli ilmi niin musiikin, journalismin kuin keskustelujenkin ympäriltä, on ollut kaiken keskiössä.

Jaakola kuvailee Häkkistä asioiden ja todellisuuden tilan uudelleen määrittelijäksi, jolla oli ymmärrykseen pyrkivä suhtautuminen erilaisten ilmiöiden ympärillä.

– Jos miettii vallinnutta aikaa ja miten keskustelukulttuuri on kehittynyt tähän päivään esimerkiksi siinä, mitä suomalaisuuden tulee pitää sisällään ja niin edelleen, Häkkinen oli avarruttamassa eritoten sitä keskustelua esimerkillisellä tavalla, Jaakola sanoo.

– Vuosikelloon Euroviisujen ja jääkiekon MM-kisojen välillä mahtuu aika paljon muitakin asioita, jotka voivat olla merkityksellisiä ihmisille.

Puudeli puree nilkkaan

Ammattilaisurallaan muun muassa Oulun Kärpissä ja Helsingin Jokereissa pelannut Topi Jaakola viimeistelee parhaillaan säätiön johtamisen ohella urheiluvalmennuksen ja -johtamisen opintoja. Mutta miltä Perttu Häkkisen säätiön tulevaisuus näyttää?

– Ihan hyvältä. Varainhankintakampanja on käynnistynyt. Pyrimme löytämään yhteisöjä ja yksityisiä tahoja, jotka kokevat nämä samat asiat merkityksellisiksi, jotta pystymme mahdollistamaan tätä toimintaa jatkossakin, sen sijaan, että olisimme itse puhujakorokkeen takana kertomassa, miltä alakulttuuri-ilmiöt näyttävät tai mitä niiden pitäisi olla, Jaakola toteaa.

– Me säätiön hallituksessa toimimme luottamustehtävissä vapaaehtoisvoimin. Olemme pyrkineet siihen, että olemme itse toimimisen sijaan pikemminkin mahdollistamassa näitä tapahtumia sekä tieteellisiä ja taiteellisia marginaaliprojekteja muille ihmisille.

Perttu Häkkisen säätiö on jakanut reilun neljän vuoden aikana apurahoja noin 36 000 euron edestä 82 henkilölle tai yhteisölle. Vuonna 2021 säätiö lanseerasi Alakulttuuripäivä-tapahtuman, johon kenen tahansa on mahdollista osallistua tai kuka tahansa voi päästä esittämään vapaamuotoista ja vaihtoehtoista taidetta.

Apurahojen ja Alakulttuuripäivän lisäksi Perttu Häkkisen säätiö jakaa vuosittain Valonkantaja-palkinnon, joka myönnetään merkittävän uran kotimaisen marginaalikulttuurin parissa tehneelle henkilölle tai henkilöille. Tähän mennessä palkinnon ovat saaneet taiteilija Veli-Matti Äijälä, toimittaja Jukka Mikkola, Punkstoo-aktiivi ja toimittaja Hanna Räty sekä kulttuurilehti Porvoon Kipinä.

Perttu Häkkinen painotti tekemisissään usein yhdenvertaisuutta. Mitä Häkkinen mahtaisi ajatella nyky-yhteiskunnasta ja asioiden tilasta? Topi Jaakolan mukaan sitä on mahdoton sanoa.

– Mutta eräässä radiohaastattelussa Häkkinen kommentoi ihmiskunnan toimintaa kutakuinkin niin, että olemme matkalla kohti kuilun reunaa ja puudeli puree meitä nilkkaan, älkää juosko sinne. Minun näkemykseni mukaan olemme toistaiseksi jatkaneet sitä juoksua, hän sanoo.

– Jos katsoo polarisoituneita yhteiskuntia ja sitä, miten vaikkapa kohtelemme eläimiä ja suhtaudumme niiden oikeuksiin, tai sitten maailman tasapainoa ylläpitävien elementtien tuhoutumista kiihtyvällä tahdilla, koen, että sen kaltaiselle keskustelulle on entistä tärkeämpi paikka yhteiskunnassa.

– Kritiikkini taustalla on se kehitys alati kiihtyvän kilpailullisuuden ja individualisoitumisen Suomessa, jonka seurauksena ilmenee kasvavaa eriarvoisuutta, toimeentulotukea saavien osuuden lisääntymistä, kokemusten eriytymistä, kuin myös nuorten huumekuolemien määrää sekä heijastuu suomalaisten tapaan hoitaa luontoa ja eläimiä, Jaakola lisää.

Huumorin kannalta

Topi Jaakola ei tuntenut Perttu Häkkistä, mutta Aki Cederberg ja Jussi K. Niemelä tunsivat.

– Minun mielestäni hän oli yksi hauskimpia ihmisiä, joita olen tavannut. Pertulla oli kyky käsitellä synkkiä ja syviä asioita, mutta tehdä se sellaisella ihmeellisellä ilkikurisella huumorilla, mikä jotenkin loisti valoa meidän pimeään maailmaan. Se on päällimmäisin ajatus. Maailma on auttamattomasti vähemmän hauska, kun Perttu ei ole täällä, Cederberg kiteyttää.

– Juuri näin. Ja tuossa oli juuri se ironinen etäisyys eli Perttu otti asiat usein huumorin kannalta. Olenkin sanonut, että Perttu oli aito humanisti ja aidosti suvaitsevainen henkilö, juuri sen takia, että hän kykeni suhtautumaan lämpimällä huumorilla hyvinkin vakaviin asioihin ja ideologisiin kärhämiin, joita jatkuvasti yhteiskunnassa käydään, sanoo Jussi K. Niemelä.

Aki Cederberg kertoo Häkkisen pitäneen Suomea maagisen realismin vyöhykkeenä, jossa tapahtuu paljon outoja asioita.

– Perttuhan oli valonkantaja, Hermes-jumalaa ilmentävä sanansaattaja. Hän matkasi marginaalin ja valtavirran välillä, toi sieltä vähän kuultuja ääniä ja vähän kuultua tietoa ja muutti sen osaksi valtavirtakulttuuria, alkemian keinoin, jos voi sanoa näin poeettisesti. Hän oli Hermes-hahmo ja valonkantaja.

Lue myös:

    Uusimmat