Leo Stranius: Ekoistin muistelmat (Into 2019)
Ympäristömies Leo Straniuksen muistelmat ovat monelta kantilta mielenkiintoista ja myös viihdyttävää luettavaa.
Ensinnäkin miehen lapsuus on repaleisuudessaan ollut varsin poikkeuksellinen ja toisekseen Straniuksen varsin nopea innostuminen ympäristöasioista on ollut äärimmäisen kokonaisvaltaista. Näistä molemmista on kiinnostavaa lukea.
Muistelmat kuvaavat myös erinomaisesti ihmistyyppiä, jota voisi varmaankin kutsua hyvinkin periaatteelliseksi ja itsepäiseksi.
Kirja paljastaa, että Straniuksen nykyisessä elämässä on paljon erilaisia sääntöjä, joiden avulla hän yrittää olla "hyvä ihminen". Straniusta alkoi jopa jossain vaiheessa suututtaa se, että media muisti aina mainita hänen käyvän kylmissä suihkuissa energiaa säästääkseen. Nyt hän on jo luopunut kylmistä suihkuista mutta shampoota ja deodoranttia hän ei edelleenkään (ilmeisesti) käytä.
En tunne Leo Straniusta kuin joidenkin lehtiartikkelien perusteella, joten minulle kirjan päähenkilö oli uusi, mielenkiintoinen tuttavuus. Sujuvasti kirjoitetut muistelmat avaavat todella hyvin Straniusta ihmisenä ja lisäksi kirja kertoo monipuolisesti ympäristöliikkeen etenemisestä Suomessa. Straniuksen keskiössä ovat ilmastonmuutoksen estäminen ja hiilijalanjäljen minimoiminen.
Laiskasta pojasta ahkeraksi aikuiseksi
Kirjan sivuilla tapasin miehen, joka on ollut köyhien isovanhempien ja yltiöliberaalin yksinhuoltajaisän kasvattama ja joka kouluaikana on ollut varsin laiska ja piittaamaton.