Jukka Rautakorvelta rohkea kannanotto SM-liigan taklauskeskusteluun – vihjailee radikaalilla ratkaisulla

Päähän kohdistunut taklaus, aivovamma. Päätälli, aivovamma. Mihin osui ensin? Taklaajan vai taklattavan vastuu? Liigan ympärillä pyörii jälleen kerran sama levy. Miten keskustelusta päästäisiin tekoihin?

Tuttu vinyyli pyörähti levylautaselle, kun kaksi pelaajaa makasi tajuttomana jäässä. Sosiaalinen media täyttyi analyyseistä. Puhuttiin taklaajan vastuusta. Joku mainitsi taklattavan. 

"Pää ylhäällä", "kokemattomuutta", "kolmantena pelaajana tilanteeseen". Termejä lenteli sinne tänne.

Päähän kohdistuneet taklaukset ovat yhä arkea SM-liigassa. Syksyn 18 kurinpitopäätöksestä yhteensä kymmenen on koskenut päätällejä.

Eikä olla edes kauden puolessa välissä.

Tapparan päävalmentaja Jukka Rautakorpi oli äänitorvena tuoreiden, karmivien tapausten yhteydessä. Kyllä, puhuttiin kahdesta Tapparan pelaajasta. Tuukka Mäntylästä ja Jukureissa lainalla olevasta Patrik Puistolasta.

Nyt Rautakorpi haluaa siirtää keskustelun toisaalle.

– Pelaajien on taas pelattava. Emme me voi jäädä paikalleen makaamaan, Rautakorpi toteaa MTV Urheilulle, katseen vaeltaessa pitkin Hakametsän käytäviä.

Tappara-käskijän ääni muuttuu yhtäkkiä painokkaaksi.

– Nyt pitää järjestelmän toimia.

Miksi SM-liigassa ollaan jälleen samassa pisteessä? Miksi Suomen suosituimmassa urheilusarjassa nähdään lähes joka viikko päähän kohdistuvia taklauksia?

– Vauhdit ovat kovia ja Liigassa on sentyyppisiä pelaajia, jotka keskityttävät liikaa tämmöiseen ”ilman kiekkoa” -pelaamiseen. Kunnioituksen puute. Ja säännöissä on parantamisen varaa, Rautakorpi luettelee syitä.

Palataan alkulähteeseen. Siihen, miten levysoittimesta kantautuu Tommi LäntisenVia Dolorosa.

Keskustelu junnaa. Mitään ei tapahdu.

Tämä turhauttaa Rautakorpea.

– Emme me pelaajat tai valmentajat voi tätä koko ajan puida. He, jotka vastaavat järjestelmästä – heidän pitää pystyä tekemään toimenpiteitä. Siis jos he niin näkevät. Se on tietysti eri asia, että jos he kokevat, että kaikki on kunnossa. Silloin se on eri juttu.

– Meidän tehtävämme on varmistaa, että pelaajien keskinäinen kunnioitus on riittävän korkealla tasolla. Sitten on kolme toimijaa ketjun sisällä. Tuomariporukka, tilannehuone ja kurinpito.

– Luulisi, että siellä on riittävästi miehiä pohtimaan tätä asiaa, Rautakorpi murjaisee.

– Sinne se keskustelu pitää kohdistaa. Ei pelaajiin ja valmentajiin päin.

Rohkeaa tekstiä

Rautakorpi oudoksuu päällä olevan keskustelun vivahdetta. Taklattavan ja taklaajan vastuuta. Yhden tilanteen puintia.

– Ihan hölmöläisten hommaa. Ei tuo johda mihinkään, Rautakorpi murahtaa.

– Tämä pitää nähdä isommasta kuvasta. Turha yksittäisiä tilanteita on pyöritellä ja hakea pelkästään pelaajista syyllisiä.

– Ei maalinteko parane, jos rupeamme tutkimaan, että miten saisimme yhden läpiajon sisään. Maalinteko liittyy paljon isompaan kokonaisuuteen – jos puhuu pelillisestä esimerkistä.

Rautakorven mukaan kiekkopiirin on tunnistettava realiteetit.

– Jääkiekko kehittyy ja muuttuu. Tämmöinen vanhan liiton höpinä ”machotaklaamisesta” pitäisi lopettaa.

– Pitää ymmärtää, että maailma kehittyy. Jos pelaajia loukkaantuu vain enemmän ja enemmän päähän kohdistuneiden taklausten seurauksena, niin silloin pitää ymmärtää se, että ollaan väärillä urilla.

– Ei tässä voida urheilla koko ajan terveyden kustannuksella.

Rautakorpi heittää tässä vaiheessa enemmän kuin suoraa vihjailua pöytään. Mitä jos taklaukset kiellettäisiin? Mitä jos ne katoaisivat kokonaan?

– Ei pelistä otettaisi mitään oleellista pois. Päinvastoin. Tämän pelin tarkoitus on tehdä ja estää maaleja. Ei tässä lasketa taklauksien määriä tai kilpailla siinä, Rautakorpi heittää.

Sisäinen tuomioistuin

Radikaali ehdotelma kantautuu rivien välistä. Puhutaan koko lajin valtavasta muutoksesta. Toki, miesten tasolla. Naisissa taklaukset ovat olleet aina pannassa.

Nyt rohkea ajatus pitäisi viedä toteutukseen.

Mutta voidaanko Suomessa tehdä radikaaleja ratkaisuja, Tapparan päävalmentaja Jukka Rautakorpi?

– Sääntöjen puitteissa voidaan, jos niin halutaan. Mutta pitää muistaa, että Suomi on pieni maa. Emme me tee yksin näitä asioita. Ei tänne voida tehdä jotain omaa saareketta, Rautakorpi myöntää.

– Ruotsissa tämä keskustelu velloi vahvana vuosi sitten. Nyt on ollut vähän hiljaisempaa. Pohjois-Amerikassa on jatkuvaa keskustelua aiheesta. Siellä taklauksia on saatu siistittyä aika paljon, Rautakorpi jakaa havaintoja muualta.

Isoja linjauksia odotellessa katseet kääntyvät arkeen. Taklaaminen on sallittua ja vauhdit ovat kasvussa.

Miten taklaamista puidaan joukkuearjessa? Miten rajoista pidetään huolta?

– Ei lähtökohta ole se, että epäilisimme pelaajien toimivan väärin. Ei se ole se meidän juttumme. Yritämme tukea pelaamistamme ja yritämme viedä pelaajia kokonaisvaltaisesti eteenpäin. Totta kai, jos tulee ylilyöntejä, niin niihin puututaan rankalla kädellä. Jos tapahtuu vääriä asioita, kuten esimerkiksi kunnioituksen puutetta, niin ei silloin silitellä päitä tai anneta kunniaa sille pelaajalle. Uskon kyllä, että jokaisessa joukkueessa ymmärretään se, että missä rajat menevät, Rautakorpi pohtii.

Kokenut kiekkovalmentaja on luottavainen. Rautakorpi uskoo, että vakavaan epäkohtaan puututaan oikeiden tahojen toimesta.

– Kuten kaikilla elämän osa-alueilla, aina on sisältö, tässä tapauksessa peli, ja sitten on järjestelmä, joka tulee aina hieman perässä. Ei se mene koskaan niin, että sisältö olisi järjestelmää jäljessä. Sisältö menee aina edellä ja järjestelmä yrittää tukea sitä toimintaa. Yrittää pysyä mukana ja yrittää viedä sitä toimintaa oikeaan suuntaan, Rautakorpi summaa.

Lue myös:

    Uusimmat