Leijonien entinen päävalmentaja Jukka Jalonen listasi Suomen pelaajatuotannon suurimmat puutteet. MTV Urheilun asiantuntijat Olli Jokinen ja Lasse Kukkonen ovat Jalosen kanssa samaa mieltä.
Jokaisten arvoturnausten ja NHL-varaustilaisuuksien yhteydessä jääkiekkokeskustelu kääntyy usein pelaajatuotantoon ja -kehitykseen. Varsinkin kehnosti sujuneiden MM-kisojen jälkeen on syytä tarkastella, missä suomalainen pelaajatuotanto tällä hetkellä menee, ja miten asioita voisi parantaa, jotta Suomesta nousisi entistä monipuolisemmin lahjakkaita ja hyviä pelaajia aina NHL:ään asti.
Leijonien entinen päävalmentaja Jukka Jalonen on jo lukuisia vuosia nähnyt läheltä suomalaisen jääkiekkoilun tilaa. Jalonen antoi oman mielipiteensä siitä, mitkä ovat tällä hetkellä Suomen pelaajatuotannon suurimmat puutteet.
Yksi pelaajatyyppi nousi Jalosen puheissa ylitse muiden. Kiekolliset puolustajat.
– Se on varmaan maailmanlaajuinenkin haaste, mutta kun ajatellaan hyviä kiekollisia ja isokokoisiakin pakkeja, niin Suomessa niitä ei kyllä kovin montaa ole – valitettavasti, Jalonen aloittaa.
– Parhaat kiekolliset (pakit) ovat aika pieniä. NHL:ssä vaade on sen verran kova, että siellä ei kovin moni ole noussut ihan huipulle. Heiskasen Miro on tietenkin meidän kärkipelaajamme siellä. Vastaavanlaisia – edes lähellä vastaavanlaisia pakkeja olisi hieno nähdä joskus Leijonat-paidassa ja NHL:ssä.
Lue myös: Leijonissa isoja onnistujia – Karri Kivi povaa olympiapaikkaa tälle tähdelle
Jalosella on oma ehdotuksensa siitä, miten Suomessa pystyttäisiin tulevaisuudessa tuottamaan enemmän kiekollisia puolustajia.
– Varmaankin jo ihan junnupuolella pitäisi keskittyä harjoittelussa siihen, että pakkeja rohkaistaan kiekolliseen peliin, voittamaan oma kärkikarvaaja ja pysymään kiekossa. Enemmän sellaiseen vastuunottamiseen kiekolla. Haluaisin valmentajien junnupuolellakin panostavan siihen. Alkaisi varmaan jossain vaiheessa kantamaan hedelmää, Jalonen ehdottaa.
Rakas länsinaapurimme Ruotsi on pystynyt tuottamaan jo vuosia erinomaisia kiekollisia puolustajia NHL:ään. Suurin osa näistä kyseistä puolustajista ovat kiekollisten taitojensa lisäksi vielä isokokoisia.
Murrosiässä monet nuoret saattavat kasvaa lyhyessä ajassa useita, jopa kymmeniäkin senttejä lisää pituutta. Tämä johtaa usein siihen, että paljon pituutta kasvaneet pelaajat voivat aluksi olla muita merkittävästikin kömpelömpiä.
Lue myös: Aaltonen ja Savinainen hämmästyivät Leijonista – "Sitä ei edes ollut"
Jalonen toivoo, että juniorivalmentajilla olisi kyseisten pelaajien kanssa enemmän kärsivällisyyttä, sillä usein kömpelyys on vain väliaikaista, ja kasvupyrähdyksen jälkeen nuoret tottuvat kyllä paremmin omaan kehoonsa.
– Tällaisetkin pelaajat, joilla on kova motivaatio ja kuitenkin osaavat pelata, pitäisi pitää pidempään mukana ja antaisi heille mahdollisuuksia kehittyä jatkossakin. Uskon, että se voisi tuottaa hedelmää, Jalonen painottaa.
– Jos katsotaan pakkeja, niin pakit rupeavat olemaan parhaassa iässä kolmekymppisinä. He vielä vähän myöhemmin kasvavat siihen omaan rooliinsa kuin hyökkääjät. Kiire pois, malttia. Kaikki kasvavat eri lailla. Siellä voi olla isompia ja vähän kömpelömpiä. Niitä pitää vain saada pysymään mukana tässä pelissä, MTV Urheilun asiantuntija Olli Jokinen komppaa.
Jokinen toivoo, että päivittäinen tekeminen pitäisi jo 10-13-vuotiaiden kohdalla saada sille tasolle, että pelaajat joutuvat tekemään rohkeita ratkaisuja kiekon kanssa.
– Onko (harjoitusten) peleissä sääntöjä? Me tehtiin meidän akatemiassamme niin, että jos pakki heitti ränniiin, lasin kautta tai pitkän, niin missasi seuraavan vaihtokierroksen. Kyllä niitä pelaajia tulee, kun aletaan tekemään duunia. Nimenomaan se, että ruvetaan oikeasti tekemään duunia, Jokinen sanoo.
Myös pelaajien yksilötaitoon pitäisi joukkueharjoitusten lisäksi käyttää rohkeasti enemmän aikaa.
– Kuinka paljon me tehdään kauden aikana joukkueharjoitusten päälle ekstraa pelaajien taito-ominaisuuksien eteen? Siinä olisi mulla sellainen kysymys junioriorganisaatioille ja -valmentajille. Ammattilaisporukoissa tehdään sellainen 2-3 tuntia joukkueharjoitusten päälle sen pelaajan henkilökohtaisten taitojen kehittämiseen. Junnuissa harjoittelumäärät pitäisi olla jollain tapaa vielä isompia.
Lue myös: Irvokasta faktaa Kanadasta ja sensaatio-Tanskasta
Myös MTV Urheilun asiantuntija Lasse Kukkonen on Jokisen kanssa samoilla linjoilla. Kukkonen haluaisi nähdä myös puolustajien kohdalla enemmän pelipaikkakohtaista taitovalmennusta.
– Jos ajatellaan, millä me aikoinaan noustiin maalivahtipelin kärkimaaksi, niin nuoresta asti tuli maalivahtivalmentajat tuomaan henkilökohtaista harjoittelua 15 minuuttia ennen treenejä ja treenien jälkeen. Sitten jossain kohtaa hyökkääjille tuli laukaisuharjoittelua, opetetaan hyökkäysalueen hyökkäyspeliä ja yksi ykkösten voittamista.
– Jos haluamme kiekollisia pakkeja, meidän pitää nuoresta iästä lähtien tuoda pakkivalmennusta sinne. Spesiaaliharjoitteita. Miten voitan yksi ykkösiä kiekollisena omassa päässä? Harjoitellaan niitä asioita. Tuodaan se sinne arkeen. Ihan varmasti sieltä alkaa tulemaan. Se vaatii pitkäkestoisesti työtä ja panostamista sen eteen.
Kuten Jalonenkin, myös Olli Jokinen peräänkuuluttaa juniorivalmentajilta ennen kaikkea kärsivällisyyttä ja virheensietokykyä.
– Se vaatii erittäin paljon valmentamista ja sitä sietämistä. Juuri sitä, että onko U12- tai U14-aluemestaruus tärkeämpi kuin se, että pelaajat saavat kokemuksia ja poikia rohkaistaan pelaamaan ja rohkaistaan yrittämään. Nimenomaan oikeasti käytetään sitä, että virheistä opitaan kaikkein parhaiten. Kaikki sanovat sitä, mutta hyvin harva sitä uskaltaa toteuttaa, Jokinen sanoo.