Savonlinnan Pallokerhoa jääkiekon Mestiksessä viime vuodet valmentanut Pasi Räsänen arvioi, että osassa Mestis-seuroja harjoitellaan jopa liigajoukkueita kovempaa. Räsänen on SM-liigasta pelaajia lainaan saadessaan toisinaan ihmetellyt, pystyvätkö nämä pelaamaan hänen Mestis-joukkueessaan.
Mestiksen alakuloisia viime vuosia edelsi 2010-luvun alkupuolella jakso, kun sarja oli vielä voimissaan. Suomen toiseksi korkeimmalla sarjatasolla pelasivat sittemmin SM-liigaan nostetut Sport, KooKoo ja Jukurit, ja niiden lisäksi etenkin TUTO Hockey kuului vuodesta toiseen sarjan suuriin. Vaatimustaso menestymiseen oli kova, eikä treenaamisessa kärkijoukkueissa säästelty.
LUE MYÖS: Mestikselle uusi koti – Suomen viihdyttävin lätkä siirtyy C Morelle
Nykyinen Suomen alle 20-vuotiaiden maajoukkuevalmentaja Antti Pennanen luotsasi Mikkelin Jukureita Mestiksessä 2013–16, ja hänen alaisuudessaan mikkeliläisjoukkueella oli harjoitustapahtumia useammin kahdesti kuin kerran päivässä. Pennanen laskeskelee Jukurien harjoitelleen kahdeksasta kymmeneen kertaa viikossa, 20–30 tuntia per viikko.
C Moren nykyinen asiantuntija Ismo Lehkonen valmensi miesten Mestiksessä viimeisemmäksi turkulaista TUTO Hockeyta niin ikään vuosina 2013–16, eikä hänen joukkueensa jäänyt treenaamisessa pekkaa pahemmaksi. Lehkonen muistelee, että TUTOlla tapasi olla aamuisin kevyt harjoitus ja tunnin jää ja iltaisin puolentoista tunnin jäätreeni. Pelipäivänä vedettiin 45 minuutin aamujää, jolla haettiin itse ottelua kovempaa vauhtia ja "runtattiin oikein kunnolla".
– Minulla oli aina kaikissa Mestis-projekteissani kuin laboratorio päällä. Määrät olivat ihan helvetin kovat niin kuivaharjoittelun kuin jääharjoittelunkin puolelta, Lehkonen kuvaa.
"Kestä tai ole kestämättä"
Vladimir Jursinovin oppipojaksi tunnustautuva Lehkonen sanoo nuorten pelaajiensa pohjien tulleen "olympiatasoisessa neuvostotyylisessä harjoittelussa" sellaiseen kuntoon, että he pystyivät painamaan niillä vuoden pari kevyesti, mihin TUTOn jälkeen menivätkään.
– Joillain oli parin vuoden projekti, että pistetään urheilupuoli ja jääntason toiminta oikein kunnolla kuntoon. Se oli jo alun perin myyty niin, että kun jätkät tulevat tuon kaljupään alle, he tietävät, että he joutuvat tietynlaiseen Siperiaan. Kestä tai ole kestämättä.
Kevyellä mukavuusalueen treenaamisella kehitys jäisi huipputasoa ajatellen vajaaksi, mutta tästä ei totisesti ollut Lehkosen kanssa vaaraa. "Laboratorion" tuottavuudesta kertoi jotain, että pelaajia ponnisti vuosittain kovempiin sarjoihin.
Puolustaja Mikko Lehtosen tie on vienyt SM-liigan, SHL:n ja KHL:n kautta, kevään 2019 maailmanmestarina, NHL:ään saakka. Maailman parhaassa kiekkosarjassa pelaa nykyään myös Lehkosen TUTOssa aikoinaan pelannut maalivahti Kaapo Kähkönen. Joukkueessa kävi kuitenkin toisinaan kokeilemassa heitäkin, jotka eivät leikkiä kestäneet, vaikka näin saattoivat aluksi luulla.
– Sellainen tuli aika nopeasti selville: meni pari kolme kuukautta, eikä pelaaja yksinkertaisesti vain pystynyt tai kyennyt, ja se piti päästää muualle.
TUTOnkin pelaajisto oli sitä luokkaa, että runkosarjan aikana oli ajoittain varaa olla yksittäisten pelien kustannuksella puhki. Lehkonen uskalsi Pennasen tavoin myös siksi kääntää ruuvia lujille.
– Minulla oli aina kolme kentällistä sellaisia pelaajia, jotka olivat matkalla kohti liigaunelmaa tai jopa kovempia sarjoja. Oli lisäksi aika hyvä tieto, että tappelemme kotiedusta, vaikka olisimme kuinka poikki. Pystyimme painamaan runkosarjan järjettömän kovalla tahdilla, Lehkonen kertoo.
– Se oli tosi hauskaa aikaa. Sai testata, kokeilla, hakea rajoja. Pelaajat olivat aika hyvin sitoutuneita siihen. He ymmärsivät, että kun haettiin limitillä määrättyjä juttuja, saattaa tapahtua ylilyöntejäkin. Alilyöntejä ei kyllä tullut, Lehkonen sanoo nauraen.
Lehkonen huolissaan
Paljon on sittemmin muuttunut. Sport, KooKoo ja Jukurit ovat SM-liigassa, ja Mestiksen asema on romahtanut hälyttävällä tavalla.
– Olen tosi huolissaan. Tuo on mennyt tässä farmileikissä ihan puhelinsarjaksi. Pelaajat kääntyvät, hyppivät ja menevät. Olosuhteista tingitään ihan älyttömästi. Ei ole välttämättä edes jäätä käytössä, ja valmentajat soittelevat pelaajia suoraan peleihin. Mestis on tapettu oikeastaan kokonaan, Lehkonen lataa.
Hänen mukaansa intohimo on suljetun sarjajärjestelmän myötä tipotiessään.
– Ymmärrän kyllä, että moni seura on palanut jo loppuun, koska seinä on vastassa toisella puolen. Kysytään, jaksatko enää kauan tehdä.
"Treenitempo ja tilannenopeus oli ihan eri luokkaa"
Näkemystä on paikallaan kysyä myös nykyiseltä Mestis-valmentajalta, sarjassa pitkään vaikuttaneelta Pasi Räsäseltä. Liigakarsintasarjan paluuta unelmien voimistamiseksi ehdotellut Räsänen luotsasi Mestiksessä Sportia 2011–14 ja on toiminut sittemmin kotikaupunkinsa Savonlinnan Pallokerhon päävalmentajana vuodesta 2015 tähän kauteen, jonka SaPKo taloudellisin perustein keskeytti.
Ensi kaudeksi Räsäsellä on sopimus eri Mestis-seuraan, mutta hän ei halua paljastaa kyseistä joukkuetta ennen kontrahdin julkistamista.
Harjoitusrytmin ja -filosofian Räsänen on pitänyt vuosien saatossa samankaltaisena. Räsäsen joukkueissa on useina päivinä vedetty kahta jääharjoitusta päivässä, ja esimerkiksi fysioterapeutti on ollut säännöllisesti jäähallilla käytettävissä.
– Toin SaPKoon ammattimaisen toiminnan. Jos täällä halutaan pärjätä, meidän pitää tehdä töitä sen eteen laadukkaasti. On pyrittävä kehittäviin harjoituksiin ja hoidettava fysiikka joka päivä. Minulla urheilu on harjoitusfilosofiassa aika isossa keskiössä, Räsänen sanoo.
Vaikka Pelicansin SM-liigajoukkueen valmennusryhmässä vuosina 2005–2011 toiminut Räsänen tietää Mestikseen mahtuvan myös seuroja, joissa siviilitöissä päivisin käyvät pelaajat harjoittelevat lähinnä iltaisin, hän kokee, että valmennus ja treenaaminen on sarjassa muutamissa seuroissa suhteellisen hyvällä tasolla. Itse urheilemiseen voi satsata, vaikka resurssit eivät olisi hulppeat ja organisaatiossa olisi paljon kehittämistä.
– Minusta tuntuu välillä, että harjoittelemme jopa kovempaa kuin liigajoukkueet kauden aikana, SaPKosta vuosittain muutamia pelaajia eteenpäin valmennuksessaan saanut Räsänen sanoo.
LUE MYÖS: Mestaruuskapteenista tuli pyykinpesijä – antaa karun arvion Mestiksen tilasta: "Harva perheellinen jaksaa lähteä 700 euron kuukausipalkalla lauantai-iltana bussilla Heinolaan"
Esimerkiksi Räsänen ja Lehkonen arvioivat, että SM-liigassa on paikka paikoin säästelty pelaajia otteluihin. Ja kun Liigasta on siirretty nuoria "vitosketjun" pelaajia Mestiksen yhteistyöseuraan, heillä on Räsäsen mukaan voinut mennä viikko sopeutua Mestis-seuran harjoitustempoon.
– Heillä saattaa olla vain kahden viikon lainapätkä. Ensimmäisen viikon he opettelevat harjoittelutempoa ja kestää sen aikaa saada heidän viisikkoharjoittelunsa laadukkalle tasolle, koska he eivät ole saaneet sitä vastinetta liigajoukkueissa.
– On joukkueita, joissa heistä huolehditaan hyvin, mutta kun tietää liigavalmennuksen paineetkin, on paljon joukkueita, joissa he eivät saa riittävästi viisikkoharjoittelun vastinetta.
Räsänen ottaa esimerkiksi kaksi pelaajaa, jotka tulivat Jukureista tällä kaudella SaPKoon lainalle.
– Katsoin, pystyvätkö nuo pelaajat oikeasti pelaamaan joukkueessani, koska omalla joukkueellani treenitempo ja tilannenopeus oli ihan eri luokkaa. He (Jukurien pelaajat) olivat jäljessä.
"Ollaan vain tyytyväisiä, että on saatu Liigasta apu"
Räsänen painottaa, että pelaajayhteistyötä tekevien SM-liiga- ja Mestis-seurojen yhteistyön laadussa olisi ylipäätään parantamisen varaa.
– Jos sinulla on joku yhteistyöseura, anna sen pojan olla kuukausi siellä ja opetella sitä rytmiä – mielellään siinä roolissa, jossa hän on Liigassakin. Jos on rikkova alivoimapelaaja, kyllä hänen täytyisi Mestiksessäkin pelata rikkovaa alivoimaa eikä välttämättä ylivoimaa. Olisi helpompi murtautua liigaorganisaatioon, kun pelaisi samassa roolissa.
– Olen kuullut tarinoita, että Mestiksessä ei ole edes kerrottu, miten heillä täytyisi pelata. Ollaan vain tyytyväisiä, että on saatu Liigasta apu.
Oma linja Räsäsellä on ollut tiukka.
– Pyrin rakentamaan yhteistyön liigajoukkueen kanssa pelaajan kehittämistä ajatellen. Minun joukkueeseeni ei tule ikinä yhtään pelaajaa pelkästään sillä, että joku liigavalmentaja sanoo, että sen täytyy pelata ykköskentässä tai ykkösylivoimassa, enkä ajattele, että saan niin sieltä lisääkin pelaajia.
"Iso kehittämisen paikka"
Räsänen ei ole läheskään ainoa kiekkoihminen, joka arvioi, että nykyisessä 15 joukkueen SM-liigassa on paljon pelaajia, jotka kuuluisivat taidoiltaan Mestikseen. Silloin kun nuori pelaaja ei liigajoukkueeseenkaan mahdu ja edessä on kausien välissä siirtymä toiselle sarjaportaalle, ollaan usein kinkkisessä paikassa.
Valmentajien sopimukset Mestiksessä kestävät nimittäin monesti kahdeksan kuukautta ja tuolloin virallinen työ alkaa vasta elokuussa.
– Kesällä tehtävä työ jää siinä nuorten pelaajien omalle kontolle. Se on haastavaa, koska nämä pelaajat ovat tottuneet olemaan liigaorganisaatiossa jatkuvassa valmennuksessa ympäri vuoden.
– Siellä on toki hyviäkin tapauksia, jotka ovat pystyneet todella hyvin hoitamaan hommansa. On kuitenkin myös niitä tapauksia, jotka eivät vielä yksinharjoittelua hiffaa. Kun pelaajat ovat nuorentuneet, sinne olisi saatava valvontaa ja ohjausta.
Nuorella pelaajalla ei ole välttämättä varaa maksaa yksityisvalmennuksesta kesän ajaksi.
– Viimeinen puristus voi jäädä tekemättä, jos tarvitaan esimerkiksi voimaa. Ei uskalleta laittaa tarpeeksi rautaa, että saataisiin voimaa, vaan tehdään kevyemmällä.
Pelaaja ei ole tällöin kauden alkaessa siinä kunnossa, johon hänellä olisi edellytyksiä. Häntä pystytään kauden aikana kehittämään, mutta ei välttämättä siihen pisteeseen, johon hänellä olisi vahvemmilla kesän pohjilla mahdollisuudet.
– On iso kehittämisen paikka, että saataisiin organisaatiot ymmärtämään, että valmentajan merkitys myös kesällä on äärimmäisen tärkeä.
– Toisaalta olisiko järkevää, ettei juniorivaihe olisi liikaa paapomista, vaan myös siellä olisi enemmän niin sanottua omatoimijaksoa, johon pystyttäisiin ohjeistamaan?
"Palautumisesta tuli merkityksellistä"
Jukureissa viettämänsä Mestis-jakson jälkeen Hämeenlinnan Pallokerhoa SM-liigassa 2016–20 valmentanut ja viimeisintä Suomen mestaruutta keväällä 2019 juhlinut Antti Pennanen alleviivaa osaltaan palautumiseen keskittymisen tärkeyttä. Treenien määrät vaihtelevat liigaseuroittain, mutta Pennanen oli HPK:ssa oli nostamassa nuorten pelaajien harjoitusmääriä jotakuinkin Jukurit-aikojensa tasolle.
HPK:ssa harjoituksia oli Pennasen alaisuudessa seitsemästä kymmeneen viikossa. Kokeneet pelaajat treenasivat palautumisen myötä nuoria vähemmän.
– En ole uskonut siihen, että harjoittelun määrä olisi niinkään ongelma, vaan palautumisen määrä ja siihen keskittyminen. Siihen urheilijoiden pitää kiinnittää enemmän huomiota. HPK:ssa pystyimme kiinnittämään siihen huomiota, ja sen myötä myös harjoittelemaan paljon.
Joukkue otti palautumisen analysoimiseksi käyttöönsä Firstbeat-mittarit, joita on ollut myös muiden liigaseurojen työkalupakissa.
– Se maksoi, eikä palautumisen ja unen seuraaminen ollut ilmainen juttu, mutta se oli meille tärkeä resurssi. Ja sehän synnyttää kulttuuria.
– Organisaatio pystyi tukemaan palautumista satsauksilla, ja palautumisesta tuli merkityksellistä.
Palautumiseen keskittymisen hyötyjä on vaikea tarkkaan mitata, mutta Pennanen mainitsee, että loukkaantumiset vähenivät hänen HPK-aikansa kuluessa selkeästi. Hän lisää, että kevään 2019 viimeiseen, seitsemänteen finaaliin kaikki joukkueen pelaajat menivät terveinä.
Samaan yhtälöön on ynnättävä, että HPK:n fysiikkavalmennuksesta saapui ennen pettymykseen pudotuspelien ulkopuolella päättynyttä kautta 2017–18 vastaamaan "kehonkuulijaksi" verkkosivuillaan itseään mainostanut ja voimaharjoitteluun vahvasti nojannut Samuli Perälä, kunnes Timo Turunen palasi ottamaan fysiikkavastuun ja harjoittelua onnistuneesti monipuolistettiin.
– Turusen Timolle ja pelaajille totta kai iso kiitos siitä, miten hyvää työtä he tekivät, Pennanen sanoo.
Pennanen sai apuvalmentaja Turusen kanssa pedantilla otteella ja tiukassa treenimankelissa jalostettua useita pelaajia Jukureista ja HPK:sta seuraaville tasoille, osan maajoukkuetasolle saakka.
– Olisi tärkeä nostaa Mestiksen arvoa nykypäivänä myös sitä kautta, että ymmärretään, että sieltäkin on kehittynyt maajoukkueeseen pelaajia ja kehittyy edelleen, jos huolehdimme siitä.
Laaja-alaisen osaajan Timo Turusen ansioista Pennanen nostaa yhdeksi otteeksi hyökkääjä Teemu Turusen kehityksen. Teemu Turunen vietti Pennasen ja Timo Turusen valmennuksessa ensin kaksi vuotta Jukureissa ja sittemmin kolme vuotta HPK:ssa ennen kuin hän siirtyi kaudeksi 2019–20 HIFK:hon ja sen jälkeen täksi kaudeksi Sveitsin liigan Davosiin. Kahtena edellisenä kautena Turunen pelasi yhteensä 10 ottelua Leijonissa.
– Vaikka Turusen Teemu saa kiittää Turusen Timoa siitä, missä hän tällä hetkellä on. Usein kiitetään minua, mutta kyllä "Tumballakin" on ollut iso rooli siinä, että hän on auttanut pelaajia tulemaan paremmiksi urheilijoiksi, Pennanen kertoo.