Liikenteessä on monia kirjoittamattomia sääntöjä, jotka on hyvä ottaa haltuun – "Alkeellisiin käytöstapoihin kuuluu, ettei..."

2:58
Hallitsetko jokaisen autoilijan perustaidon? Ammattimies näyttää, kuinka välttää "kiemurteleva soutaminen" peileistä peruuttaessa.

Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen vastaa lukijoidemme liikenneturvallisuusaiheisiin kysymyksiin joka viikko. Lähetä oma kysymyksesi osoitteeseen lifestyle@mtv.fi.

Kysymys: Millaisia kirjoittamattomia sääntöjä liikenteessä on?

Vastaus: Hyvät ”kirjoittamattomat säännöt” helpottavat ajamista sekä lisäävät liikenteen turvallisuutta ja sujuvuutta.

Liikenteen sujuminen ja turvallisuus perustuvat yhteisiin pelisääntöihin, jotka on määritelty laissa. Osa autoilijoista on lisäksi omaksunut ajokäyttäytymiseensä vakiintuneita hyviä toimintatapoja, joita ei ole lakiin kirjoitettu – ainakaan ihan sellaisenaan.

Näiden ”kirjoittamattomien sääntöjen” tulee tietenkin olla lainsäädännön mukaisia eli ikään kuin konkreettisia työkaluja siihen, miten lakia käytännön ajamisessa tulisi soveltaa. ”Kirjoittamattomiin sääntöihin” kuuluvat myös joustavuus ja kohteliaisuus tilanteen niin vaatiessa.

Turvaväli

Tieliikennelain 20 §:ssä todetaan seuraavasti:

Ajoneuvolla on pidettävä edellä kulkevaan ajoneuvoon tai raitiovaunuun sellainen etäisyys, että peräänajon vaaraa ei ole.

Tästä hyvä käytännön sovellus on vähintään neljän sekunnin turvaväli: Kun edellä ajava ohittaa tietyn kiintopisteen, aletaan laskea rauhallisesti neljään. Vasta sen jälkeen saadaan itse aikaisintaan olla samaisen kiintopisteen kohdalla.

Pattitilanne risteyksessä

Tieliikennelain 24 §:ssä määritellään väistämisvelvollisuuden perussääntö risteyksessä, jossa ei ole ajovuoroa ohjaavia liikenteenohjauslaitteita:

Ajoneuvolla on väistettävä oikealta lähestyvää ajoneuvoa.

Oikeassa elämässä saatetaan kuitenkin ajautua tilanteeseen, että tasa-arvoiseen risteykseen tulee samanaikaisesti joka suunnasta ajoneuvo, jolloin jokaisella on väistämisvelvollisuus jotain toista tienkäyttäjää kohtaan.

Tällainen pattitilanne purkautuu näppärästi niin, että joku autoilijoista näyttää käsimerkillä itsestään katsottuna vasemmalta tulevalle, että mene vaan – toisin sanoen, hän luopuu omasta ajovuorostaan.

Tämän jälkeen tilanne purkautuukin, kun käsimerkkiä näyttänyttä vastakkaisesta suunnasta lähestyvällä ei enää olekaan oikealta tulevaa väistettävänä. Käytännössä siis omasta ajovuorostaan luopunut käsimerkin näyttäjä ajaa risteykseen viimeisimpänä.

Ohitustilanne

Ohittajan ja ohitettavan keskinäiset velvollisuudet on määritelty Tieliikennelain 33 §:ssä:

Muita ajoneuvoja olennaisesti hitaammin ajavan on kapealla tai mutkaisella ajoradalla taikka vastaantulevan liikenteen ollessa vilkasta ohituksen helpottamiseksi tarvittaessa vähennettävä nopeutta ja mahdollisuuksien mukaan annettava tietä.

Käytännössä ohitettava voi helpottaa ohittamista esimerkiksi viestimällä, että hänen mielestään tässä olisi turvallinen ohituspaikka. Tämä onnistuu näyttämällä suuntamerkkiä oikealle.

Mikäli ohitettava toimii näin, on hänen oltava varma ohituspaikan turvallisuudesta – siitäkin huolimatta, että vastuu on kuitenkin ohittajalla. Mikäli taas on itse ohittajan roolissa, ei pidä milloinkaan luottaa sokeasti edellä ajavan näyttämään ohitusmerkkiin vaan turvallisen ohituksen edellytykset on varmistettava itse.

Jos edellä ajava huomaa, että takaa tuleva on aikeissa ohittaa, vaikka paikka tai liikennetilanne ei ole turvallinen, voi hän yrittää estää ohittamisen näyttämällä suuntamerkkiä vasemmalle. Takaa tulevan, ohitusta suunnittelevan, pitäisi tällöin ymmärtää, että ohittaminen ei ole turvallista – vilkku vasemmallehan saattaisi tarkoittaa myös, että edellä ajava olisi esimerkiksi aikeissa kääntyä vasemmalle tai lähdössä ohittamaan itsensä edellä ajavaa.

Nämä merkinantotavat ovat varsin yleisiä, paitsi lakitekstissä viitattujen hitaiden ajoneuvojen, myös raskaankaluston kuljettajien keskuudessa. Mikään ei estä omaksumasta niitä myös tavallisen henkilöauton kuljettajana.

Samaisessa tieliikennelain pykälässä todetaan myös, että ohittavalla ajoneuvolla on pidettävä turvallinen väli ohitettavaan.

Tämä konkretisoituu monesti tilanteessa, jossa ohittaja on ohituksen jälkeen palaamassa takaisin omalle kaistalle. Mikäli paluu tehdään liian aikaisin, saattaa tilanteesta aiheutua vaaraa. Esimerkiksi ohittajan ilmaan nostattama vesi, kura, lumi tai loka saattaa vaikeuttaa ohitetun havainnointia lentäessään tämän tuulilasille.

Ohittajan tulisikin ajaa ohittamiseen käyttämäänsä kaistaa, kunnes hän näkee ohittamansa auton oman autonsa tuulilasiin kiinnitetystä taustapeilistä. Vasta sen jälkeen siirtyminen takaisin omalle kaistalle onnistuu ohitettavaa häiritsemättä. Tämä tietenkin edellyttää, että ohituspaikka on valittu harkiten, turvallisuutta priorisoiden.

Vetoketjuperiaate

Tieliikennelain liitteessä 3.5 on liikennemerkki E30 Ajokaistojen yhdistyminen. Merkillä osoitetaan kahden ajokaistan yhdistyminen, jossa ajoneuvoilla vuorotellen siirrytään jatkuvalle ajokaistalle.

Merkin velvoittamaa vetoketjuperiaatetta ei mikään kuitenkaan estä käyttämästä myös sellaisissa paikoissa, joissa tätä merkkiä ei ole. Usein näkee massatapahtumien, kuten messujen, urheilukilpailujen, näytösten tms. päättyessä, että tätä toimintatapaa sovelletaan ruuhkaisilla pysäköintipaikkojen ulosmenoväylillä.

Toimintatavan ansiosta pysäköintipaikan eri osat tyhjenevät samanaikaisesti eikä kukaan joudu odottamaan ulospääsyään kohtuuttoman kauan.

Hyvät käytöstavat

Välillä näkee tilanteita, joissa autoilija on kääntymässä ajoväylältä pysäköintiruutuun ja vastakkaisesta suunnasta tuleekin toinen auto, joka vie ruudun. Tai vastaavasti, edellä ajava pysähtyy pysäköidyn auton viereen peruuttaakseen tämän taakse taskuun, mutta takaa tuleva toinen auto töräyttääkin samaiseen paikkaan tökerösti, nokka edellä.

Alkeellisiin käytöstapoihin kuuluu, ettei kaupan kassajonossakaan etuilla. Edellä kuvatuissa tilanteissa on kyse täysin samasta asiasta. Pysäköidään siis kohteliaasti saapumisjärjestyksessä – mistään nopeuskilpailusta ei saa olla kyse. 

Myös kiitos kuuluu hyviin käytöstapoihin: kun joku luopuu ajovuorostaan risteyksessä, tarjoaa mahdollisuuden kaistanvaihtoon eteensä tai muuten osoittaa huomaavaisuuttaan, on kohteliasta kiittää. Tämä onnistuu esimerkiksi kättä nostamalla ja katsekontaktilla.

Käden nosto näkyy – ainakin useimmissa henkilöautoissa – istuimien selkänojien välistä myös takana tulevaan autoon, mikäli kiitoksen kohde on siellä.

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja