– Heti ensimmäisinä päivinä, jo siellä kirkolla, olisi ollut apua saatavilla. Koin, etten yhtään pysty käsittelemään asiaa. En ollut itsekään käsittänyt, mitä oli tapahtunut, kertoo Jokelassa kouluampumisen aikaan opiskellut aikuinen nainen STT:lle.
Jokelan koulun oppilaat ja opiskelijat evakuoitiin kouluampumisen jälkeen kirkolle ja Pertun kouluun. Viranomaiset alkoivat saman tien tarjota nuorille kriisiapua ja koettivat suojella heitä medialta, joka penäsi haastatteluita.
Osa nuorista torjui kriisiavun, ja medialle he laativat adressin, jossa pyysivät rauhaa.
– Kun olin vaikka laskemassa kynttilää ja itkin, heti oli joku pyytämässä haastattelua. Se ärsytti, nainen sanoo.
Hänkin suhtautui torjuvasti kriisiapuun.
– Ennen paluuta kouluun järjestettiin joku kriisiryhmä. Kriisityöntekijän sai mukaan koululle, kun oli valmis palaamaan. En ottanut mitään vastaan.
Hän sai apua muualta ja kertoo päässeensä ajan myötä yli tragediasta.
– Ensimmäisen vuoden otin vastaan ammattiapua. Välillä asia tulee yhä arkeen, mutta en enää elä sen kautta.
Nainen ei asu enää Jokelassa. Hän haluaa esiintyä jutussa nimettömänä.
Paha olo tulee myöhemmin
Yli 40 vuotta nuorten mielenterveyspalveluiden parissa toiminut kriisipsykologi ja Helsingin yliopiston dosentti oli Jokelan tapahtumien aikaan paikalla Tuusulassa. Hänen mukaansa kaikki yrittivät parastaan.
