Mainos

Jokelan koulusurmista 11 vuotta: Ampujaa paenneesta Alviinasta tuli väkivaltatutkija ja poliitikko – "Nuorten on saatava heti apua pahaan oloonsa"

25:26

Kun Alviina Alametsä pakeni sukkasillaan Jokelan koulukeskuksesta suojaan, hän ei tuntenut lasinsiruja jalkapohjissaan.

Juttu on julkaistu alun perin 5.11.2017, kun koulusurmasta oli kulunut 10 vuotta.

– Tunsin lumihiutaleen kasvoillani. Silloin tajusin, että pääsimme pois, Alametsä, 26, kertaa 11 vuoden takaista kouluammuskelua, jonka hän koki 9. luokan oppilaana.

Jokelan tragediasta tulee kuluneeksi 11 vuotta 7.11.

– 18-vuotias Pekka-Eric Auvinen ampui Jokelan koulukeskuksessa kahdeksan ihmistä ja lopuksi itsensä.

– Uhreiksi joutuivat koulun rehtori ja terveydenhoitaja sekä kuusi oppilasta.

– Kuolonuhrien lisäksi useat loukkaantuivat.

– Auvinen myös yritti sytyttää koulua palamaan, mutta ei onnistunut siinä.

– Surmatöitä oli suunniteltu useita kuukausia. Ennen tekoa Auvinen oli ladannut internetiin muun muassa ampumavideoita.

– Noin kymmenen kuukautta Jokelan tapahtumien jälkeen opiskelija Matti Saari ampui opinahjossaan kymmenen ihmistä sekä itsensä Kauhajoella. Saari myös sytytti koulun tiloissa useita paloja.

(STT)

Reilut kaksi tuntia aikaisemmin Alametsä istui historian ja yhteiskuntaopin tunnilla. Hieman ennen puolta päivää koulun käytävältä alkoi kuulua laukauksia. Koulun rehtori kuulutti, että oppilaiden on pysyttävä sisätiloissa. Lukiolaisia pakeni käytävältä paniikissa Alametsän luokkaan.

Aluksi iski epätietoisuus, kun ei tiedetty, onko syttynyt sota, vai riehuuko käytävällä yksi ampuja. Sitten ampuja, koulun abiturientti hakkasi myös Alametsän luokan ovea ja vaati oven avaamista.

– Ajattelimme, ettei varmaan selvitä hengissä sieltä.

Ovea ei kuitenkaan avattu. Epätietoisuus palasi, kun meteli käytävällä hiljeni eivätkä ylikuormittuneet matkapuhelinverkot toimineet. Pari tuntia myöhemmin luokan oveen koputettiin jälleen.

– Poliisin Karhu-ryhmä tuli paikalle ja ensiksi mietimme, uskallammeko vieläkään avata, jos siellä onkin ampuja. Pakoreitti oli sokkeloinen – tuntui hermostuttavalta, kun ei tiennyt, mitä kulmien takana odottaa.

Kun oppilaat evakuoitiin koulusta, paikalla oli jo paljon ambulansseja ja mediaa.

– Tajusimme, että on tapahtunut jotain isoa. Evakuointikeskuksessa tuli utelias olo. Kaikki halusivat selvittää, kuka ampuja oli ja ketkä ovat kuolleet, ketkä elossa. Mutta kun sai kuulla, että kuolleiden joukossa oli myös oma kaveri, suru iski ja mietti, miltä se uhrien perheistäkin tuntui. Kaikille se oli ihan uskomattoman raskas päivä.

Monet suistuivat raiteiltaan

Tapaus kosketti koko Suomea, erityisesti jokelalaisia. Kuolonuhrit on haudattu ja loukkaantuneiden fyysisiä vammoja hoidettu, mutta teko tuhosi henkisesti myös monien muiden elämän.

– Se tuli niin kriittiseen elämänvaiheeseen ja kasvun paikkaan niin monille. Tragedia, Alametsä kertoo.

Iltalehden haastattelussa 2014 Alametsä kertoi itsemurhien yleistyneen Jokelassa teon jälkeen. Monet nuoret masentuivat ja syrjäytyivät ja tavoitteet suosikkilukioon tai lukiosta jatkokoulutukseen pääsemisestä jäivät haaveiksi.

– Aina kun tällaisia tapahtumia sattuu, niin ne eivät vaikuta syvästi vain menehtyneiden tai surmaajan elämään. Se voi syrjäyttää monia ihmisiä, ajaa pois turvasta ja yhteiskunnan piiristä, Alametsä jatkaa.

Yhteisö paransi haavat

Alametsän ajatuksena oli ollut pyrkiä peruskoulun jälkeen pois Jokelasta – Kallion ilmaisutaitolukioon.

– Tuntui, että olisi ollut hankala vain lähteä pois – pakoon, kun jotain tällaista tapahtui. Päätin, että jään Jokelaan ja yritän tehdä paikan kanssa rauhan, Alametsä kertoo.

Henkisesti raskaista hetkistä selvittiin saman kokeneiden ystävien ja yhteisön voimalla. Opettajat tukivat oppilaita ja toisin päin.

– Samanlaista tukea ei olisi muualta saanutkaan, Jokelan opettajia ilolla muisteleva Alametsä jatkaa.

Vuosien jälkeenkin Jokelan koululla on paikkoja, jotka tuovat muistot pintaan Alametsälle.

– Kun olen käynyt koululla siinä luokassa, niin jokin raskas tunne laskeutuu. Siellä on vähän vaikea olla.

Uusi isku määritti uran suunnan

Yksi kuormittavimpia hetkiä koettiin heti Alametsän lukiovuosien alussa, 10 kuukautta koulusurman jälkeen, kun Kauhajoella sattui toinen kouluammuskelu. Ajanjakso oli Alametsälle tumma, mutta se määritti myös nuoren naisen uran suunnan.

– Pelkäsin ja mietin paljon sitä, että ovatko nämä nyt tulleet jäädäkseen. Onko Jokelan ampuminen inspiroinut muita ehkä masentuneita tai huonossa hapessa olevia nuoria tekemään samaa? Tuntui, että väkivalta oli nettikeskustelujenkin pohjalta ainoa ulospääsy ahdistuksesta.

Millaista ihmisyys on? Miten Jokelan ja Kauhajoen kaltaisia tapauksia voisi ennaltaehkäistä? Kuinka nuoret voisivat saada tehokkaammin apua mielenterveysongelmiinsa? Nämä kysymykset valtasivat Alametsän mielen etenkin Jokelan vuosipäivinä.

Ampujan ajatuksiin

Alametsä ei hyväksynyt Jokelan jälkihoidossa esitettyjä selityksiä siitä, että ampujalla "vain napsahti". Vuonna 2011 hän päätti alkaa kirjoittaa kirjaa tapahtuneesta, jotta ampujan todelliset syyt tekoon paljastuivat.

– Yritin ajatella, mitä kouluampujat ajattelevat. Päädyin lukemaan samoja kirjoja ja kuuntelemaan samaa musiikkia mitä Pekka oli lukenut ja kuunnellut.

Alametsä haastatteli asiantuntijoita, koulun henkilökuntaa sekä myös Auvisen äitiä. Kokemus oli rankka ja aiheutti myös paljon itsetutkiskelua, kun selvisi, että ampuja oli ollut erittäin rajusti koulukiusattu eikä hänellä ollut koko yläasteensa aikana yhtään ystävää.

 – Ihmiset sanoivat usein, että jotenkin nämä asiat olisivat voineet olla estettävissä. Mutta miten, sitä ei pystytä identifioimaan eikä varsinkaan omaa roolia. Ja sitä keskustelua täytyy jatkaa, miten näitä voidaan yhteiskunnassamme ehkäistä.

Rauhaa välittämään

Lukion jälkeen Alametsä kasasi kirjaansa ja haastatteli entisiä koulukavereitaan: Hän päätyi tutkimaan väkivaltaa ja konflikteja ilmiönä laajemminkin päästyään Helsingin yliopistoon.

– Jokela oli niin syvä isku käsityksiini ihmisyydestä ja elämästä, että piti aika äkkiä miettiä se oman elämänsä tarkoitus ja että on saanut mahdollisuuden vielä elää.

Kirjaprojekti laajeni lopulta osaksi kansainvälistä dokumenttia ”Pekka. Inside the mind of a school shooter”, johon Alametsä hankki haastateltavia Jokelasta. Dokumenttia tehdessä omat traumat tulivat lähelle.

– Olihan se raskasta. Mutta olen aina halunnut haastaa itseäni ja mennä sisälle omiin ongelmakohtiin ja ajatuksiin. Tämä oli yksi esimerkki, että kun treenaa itseään tarpeeksi, niistä voi selvitä ja voi tulla jotain hyvääkin.

6:09

Väkivallan tutkiminen vei Alametsän rauhanvälityksen pariin, muun muassa nuorten yhteistyöprojekteihin Eritreassa, Azerbaidzhanissa sekä Tunisiassa. Toissa vuodenvaihteeseen kuului työprojekti presidentti, rauhannobelisti Martti Ahtisaaren perustamassa CMI-järjestössä, mitä seurasi maaliskuussa 2017 alkanut pesti toisen rauhan miehen, kansanedustaja Pekka Haaviston (vihr.) avustajana.

Aherrus palkittiin toissa keväänä, kun Alametsä pääsi Helsingin valtuustoon vihreiden nuorimpana edustajana – kärkiteemanaan nuorten ennaltaehkäisevän mielenterveystyön kohentaminen.

Paha olo ulos

Mitä Alviina Alametsä haluaisi nyt sanoa syrjäytyneelle nuorelle, jonka mielessä käyvät vastaavat ajatukset kuin Pekka-Eric Auvisella 11 vuotta sitten? Alametsän mukaan väkivaltaisia tunteita ja ajatuksia on meillä lähes kaikilla eikä sitä voi pitää lähtökohtaisesti vääränä asiana. Myös Alametsä taisteli aikoinaan päästäkseen irti vihasta.

– Niitä tunteita ei voi eikä pidäkään tukahduttaa. Itselleen antaa paljon hyvää, jos keskustelee niistä jonkun kanssa – kaverin tai vaikka psykologin.

Jokelan koulusurman jälkihoitoon syydettiin miljoonia. Jossittelu tapahtuneen suhteen on turhaa, mutta ihmishenkien lisäksi olisi säästynyt useita miljoonia enemmän, jos nuorten pahan olon ja masentuneisuuden matalan kynnykseen hoitoon ennalta olisi panostettu aiemmin.

– Helppoja väyliä keskustella täytyy olla tarjolla, ettei nuori koe apua ja sen hakemista stigmana. Tapoja voi olla fyysisestä kohtaamisesta nettiin, hyvänä esimerkkinä Sekaisin-chat, Alametsä sanoo.

Apua täytyy saada heti eikä ensi kuussa.

– Silloin tilanne on usein jo eskaloitunut ja ihmiset rupeavat hoitamaan ongelmiaan muilla tavoilla, kuten päihteillä.

Alametsä sanookin iloitsevansa, että nuorten mielenterveystyöhön ollaan lisäämässä resursseja Helsingin uusimmassa budjetissa.

– Nuorilla on aika paljon paineita menestyä ja pärjätä. Yhteiskunnan kannalta on tärkeää, että nuoret saavat äänensä kuuluviin ja pääsisivät tekemään asioita, jotka heille on merkityksellisiä. Ettei kukaan jäisi ulos siitä. Tähän meidän pitää voida vaikuttaa politiikan keinoin.

Ilmiön korjaamista, ei henkilökultteja

Jokelan tapaukseen liittyen paljastui uutta tietoa, kun ampujaa ihannoinut nainen suunnitteli koulusurmaan Kokkolaan. Tapaus sai Alametsän korostamaan myös median ja muun julkisen keskustelun roolia siinä, miten eri väkivallanteoista kerrotaan.

– Tuodaanko se kouluampuminen ilmi sellaisena monipuolisena ilmiönä, mihin on monta syytä, joista monet liittyvät myös sen ampujan omiin ongelmiin tai taustaan, vai luodaanko me vahingossa jotain henkilökulttia.

21:03

Alametsän mukaan henkilökulttiin ajaudutaan helposti, sillä ihmisillä on tapana yksinkertaistaa asioita ja nähdä yksi syyllinen yhteen asiaan.  Tämän välttäminen vähentäisi Alametsän mielestä mahdollisuutta, että ampujia halutaan ihannoida ja kopioida niitä tekoja.

"Raskas päivä edessä"

Tiistai viime vuonna oli jokelalaisille ja Alametsälle jälleen rankka päivä. Alametsä kertoi vuoden takaisessa haastattelussa raivanneensa kalenteriinsa aikaa rauhoittumiselle.

– On mahdollista, että menen Jokelaan sytyttämään kynttilän lammelle. Ja silloin tapaan varmasti paljon tuttuja. Toivon kaikille päivään voimaa ja läheisiään menettäneille valoa sekä sitä, että tilanne helpottuisi.

Mainos

Lisää aiheesta

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.