Jokaisesta miehestä jää elävä merkki

Arvio: Mika Tommola

“Kun rahat loppuu, pidä juhlat”. Katriina Ranteen runokokoelmassa elämä on sellaista: ei holtitonta, ei vastuutonta, mutta kepeää, vailla sitä lamauttavaa perisuomalaista huonoa omatuntoa.

Miehet tulevat ja menevät nuoren kirjoittajan elämässä ja jokaisesta jää elävä merkki. Ei ole olemassa merkityksetöntä kahden ihmisen kohtaamista ja rakastumisia on monenlaisia. Kun se iso rakkaus osuu kohdalle, niin Ranne loikkaa pelottomasti, niin kuin jokainen meistä tekee, tai ainakin toivoo elämässään joskus tekevänsä. “Ajattelematta seurauksia, ajattelematta sivuvaikutuksia, ajattelematta mitä muut ajattelevat, ajattelematta että siihen voi kuolla. Siihen voi kuolla..”. Jos hän, se mies, ei sitten sattuisikaan olemaan se oikea, niin sellaista se on, tarina jatkuu. Tai hetkinen, ehkä hän olikin se oikea. Lukijalle Ranteen maailma jää kutkuttavasti auki. “ Hän oli oikea vastaus väärään kysymykseen… minä kaipaan hänen väärää penistään joka aina nuupahti kuin jalasta riisuttu nahkasaapas..”.

Ranne on aina matkalla, myös oikeassa elämässä. Lentokentillä hän on kirjannut havaintojaan ja sanoo itse, että aina käsin. Hän puhuu swahilia, on väitellyt tohtoriksi Lontoossa ja hänellä on maailmankansalaisen huumorintaju. “Rakastan sinua kuin mökin astioita joita tiskaan yhä uudestaan. Joka aamu minä ihailen teekannua käsissäni: mikä muoto, paino, tuntu. Ja että sillä voi vielä kaataa!”.

Ranteen sanat putoilevat kevyesti, eikä runomitoista tarvitse tietää mitään. Hänen ensimmäinen runokokoelmansa ei tunnu runokokoelmalta vaan sarjalta viisaita ja mielikuvituksellisia toteamuksia, että tällaista se on ystäväni, se intohimo, vai mitä? Ja lukija nyökkää myöntävästi ja toivoo, että ei jää kiinni valheesta, siitä, että on elämässään varmuuden vuoksi jarrutellut, kun on siihen kasvatettu.

Kun intohimosta osaa kirjoittaa niin hyvin kuin Ranne, niin silloin arkisimmastakin esineestä tulee rakastaja, jotain maallista muotoaan paljon suurempaa.

“.. menetän muistini, ilmansuunnat, jos jätät villapaitasi nukkaantuneen hihan, pyjamasi kainalon, sieraimiini öisen hikesi, kunhan jää sinun tuoksusi.”

Mika Tommola

Kirjoittaja työskentelee toimittajana MTV Uutisissa

Taustaksi:

Katriina Ranne syntyi vuonna 1981 Noormarkussa viiden tyttären perheeseen, jossa oppi nopeasti puhumaan ja uskomaan tarinoihin. Hänen kesävaatteensa ovat Dar es Salaamissa ja talvivaatteensa New Yorkissa. Hän on väitellyt filosofian tohtoriksi Lontoossa ja suomentanut afrikkalaisen runouden antologian. Hän kirjoittaa parhaillaan fysiikkaa käsittelevää romaania.