Nuori nainen joutuu elämään eristyksessä parantumattoman sairautensa vuoksi. Hän on allerginen lähes kaikelle; niin valolle, pölylle kuin ihmisillekin.
Kuvittele, millaista olisi viettää päivät eristyksissä pimeässä huoneessa. Jo pelkkä ajatus saattaa kuulostaa hirveältä, mutta tämä on arkipäivää 29-vuotiaalle Johanna Watkinsille. Vuosi vuodelta pahenevien allergioiden vuoksi hän on joutunut elämään jo vuoden eristettynä muovilla vuorattuun ja pimennettyyn makuuhuoneeseensa.
Nämä turvatoimenpiteet johtuvat siitä, että nainen on käytännössä katsoen allerginen lähes kaikelle; ruoalle, kemikaaleille, tuoksuille, ulkoilmalle, pölylle ja useimmille ihmisille, mukaan lukien hänen aviomiehelleen.
– En voi mennä liian lähelle. Voin halata häntä varovasti, mutta en voi halata häntä ilman, etten satuttaisi häntä, aviomies Scott selittää.
Ihottumaa, tukehtumisoireita ja tulehduksia
Watkins poistuu huoneestaan ainoastaan hätätapauksia, kuten lääkärikäyntejä varten. Hengityssuojasta huolimatta huoneesta poistuminen on naisen elimistölle joka kerta erittäin rankka kokemus.
– Heti kun ovi avautuu, voin tuntea sen. Kehoni menee taistelutilaan. Tuntuu kuin vartaloni kävisi sotaa itseään vastaan ja kurkkuni kuristuu automaattisesti, Watkins kertoo.
Jos kuva ei näy, voit katsoa sen täältä.
Naisen keho reagoi allergioihin usealla eri tavalla, kuten ihottumalla, tulehduksilla, luukivulla, pyörtymisellä ja vakavana anafylaksiana. Allergeenit voivat siis todella tappaa hänet.
Omassa huoneessaan Watkins on kuitenkin turvassa. Hän viettää päivät lukien kirjaa, puhumalla puhelimeen ja lähettäen sähköposteja. Scott laittaa puolisolleen niitä ainoita ruokia, joita hän voi syödä; jauhettua lammasta, paahdettua naudan lapaa, kurkkua ja porkkanaa.