Nuori nainen joutuu elämään eristyksessä parantumattoman sairautensa vuoksi. Hän on allerginen lähes kaikelle; niin valolle, pölylle kuin ihmisillekin.
Kuvittele, millaista olisi viettää päivät eristyksissä pimeässä huoneessa. Jo pelkkä ajatus saattaa kuulostaa hirveältä, mutta tämä on arkipäivää 29-vuotiaalle Johanna Watkinsille. Vuosi vuodelta pahenevien allergioiden vuoksi hän on joutunut elämään jo vuoden eristettynä muovilla vuorattuun ja pimennettyyn makuuhuoneeseensa.
Nämä turvatoimenpiteet johtuvat siitä, että nainen on käytännössä katsoen allerginen lähes kaikelle; ruoalle, kemikaaleille, tuoksuille, ulkoilmalle, pölylle ja useimmille ihmisille, mukaan lukien hänen aviomiehelleen.
– En voi mennä liian lähelle. Voin halata häntä varovasti, mutta en voi halata häntä ilman, etten satuttaisi häntä, aviomies Scott selittää.
Ihottumaa, tukehtumisoireita ja tulehduksia
Watkins poistuu huoneestaan ainoastaan hätätapauksia, kuten lääkärikäyntejä varten. Hengityssuojasta huolimatta huoneesta poistuminen on naisen elimistölle joka kerta erittäin rankka kokemus.
– Heti kun ovi avautuu, voin tuntea sen. Kehoni menee taistelutilaan. Tuntuu kuin vartaloni kävisi sotaa itseään vastaan ja kurkkuni kuristuu automaattisesti, Watkins kertoo.
Jos kuva ei näy, voit katsoa sen täältä.
Naisen keho reagoi allergioihin usealla eri tavalla, kuten ihottumalla, tulehduksilla, luukivulla, pyörtymisellä ja vakavana anafylaksiana. Allergeenit voivat siis todella tappaa hänet.
Omassa huoneessaan Watkins on kuitenkin turvassa. Hän viettää päivät lukien kirjaa, puhumalla puhelimeen ja lähettäen sähköposteja. Scott laittaa puolisolleen niitä ainoita ruokia, joita hän voi syödä; jauhettua lammasta, paahdettua naudan lapaa, kurkkua ja porkkanaa.
Harvinaiseen sairauteen ei ole parannuskeinoa
Kolmenkymmenen virheellisen diagnoosin jälkeen Watkinsille diagnosoitiin lopulta syöttösoluaktivaatiosairaus. Kehossamme sijaitsevat syöttösolut vapauttavat kemikaaleja, jotka kertovat immuunijärjestelmällemme, kuinka reagoida. Watkinsin tapauksessa kyseiset syöttösolut vapauttavat vääriä kemikaaleja väärään paikkaan ja väärään aikaan. Diagnoosi on erittäin harvinainen, eikä sairauteen ole tällä hetkellä olemassa mitään hoitokeinoa.
Aviomies kertoo, että vaikka tilanne voi kuulostaa toivottomalta, heille se ei ole sitä. Aviopari kertoo olevansa erittäin kiitollinen kaikille avuliaille ihmisille, jotka auttavat heitä arkisissa askareissa. Esimerkiksi heidän naapurinsa lainaa perheelle keittiötä, sillä Watkins on allerginen myös tuoksuille, joita ruonlaitto aiheuttaa.
– Tunnen kiitollisuutta, suunnatonta kiitollisuutta kaikista niistä ihmisistä, jotka auttavat minua, Johanna Watkins kertoo.
Myös tämä tyttö kärsii harvinaisesta sairaudesta.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.