Jihad-asiantuntija: Terrorismin laineet lyövät Eurooppaan - jihadistien pääkohde on kuitenkin muslimimaailma

Jihadistien ensisijainen toiminta-alue ja pääkohde on kuitenkin Lähi-idässä ja eteläisessä Aasiassa, sanoo jihadia tutkiva ja aiheesta väitöskirjaa tekevä Atte Kaleva.

– Meistä saattaa näyttää siltä, että Eurooppa on jihadistisen terrori-iskuaallon kohde. Niin se varmasti onkin, koska täällä tapahtuu iskuja, mutta (jihadismin) fokus ei ole pääasiallisesti Euroopassa vaan siellä, ja sieltä lyö laineita tänne jotka sitten aiheuttavat täällä terroritekoja, Kaleva toteaa MTV:n uutisten haastattelussa.

Isisin sunnalaiselle kalifaatille ei löytynyt kannatusta muslimimaiden johtaijen, eikä suuresti tavallisen väestön, joukossa.

Tavoitteena koko uskonyhteisö kalifaatissa

– Kaikilla jihadisteilla ja salafisteilla on päämääränä, että koko umma eli uskonyhteisö yhdistettäisiin yhden kalifin alaisuuteen, ja sitten koko maailma islamisoitaisiin, ja yhden kalifin alaisena kaikki olisivat hurskaita muslimeja. Tämä on jihadistien pitkän tähtäimen suunnitelma. Lähifokus on, että Lähi-idän ja eteläisen Aasian muslimienemmistöiset maat saadaan heidän mielestään oikean islamin piiriin, Kaleva analysoi.

Maailmanpolitiikkaa katsoessa kalifaatti näyttää utopialta.

Erityisesti islamin ydinalueilla sunni- ja shiiavaltioiden, ja niiden tukemien toisten valtioiden johtajien, poliitikkojen ja erilaisten aseellisten ryhmien välillä on syvä juopa, esimerkkinä tästä Saudi-Arabian ja Iranin nokittelu.

Moni muslimivaltio on myös sisäisesti riitaisa, kuten Irak ja Libanon. Jemen ja lähes kokonaan sunnalainen Libya on kaaoksessa, samoin Afganistan.

Useita koulukuntia ja niiden vastustajia

Sunnalaisuuden sisällä on koulukuntia (pääkoulukunnat malikilaisuus, hanbalilaisuus, hanafilaisuus ja shafilaisuus), joiden tulkinnat ja suhtautuminen ympäröivään maailmaan eriävät osin toisistaan.

Salafistit puolestaan torjuvat nämä koulukunnat ja korostavat jokaisen muslimin henkilökohtaista islamin pyhien tekstien tulkintaa. Salafisteissa on sekä väkivallattomuuteen että väkivaltaan eli jihadismiin uskovia ihmisiä, Kaleva kertoo tuoreessa kirjassaan Jihad ja terrori.

Hanbalilaisuudesta ammentava äärivanhoillinen wahhabismi on Saudi-Arabian valtionuskonto. Saudi-Arabia tukee miljardeilla euroilla wahhabilaisuutta eri puolilla islamilaista maailmaa Länsi-Afrikasta Aasiaan, mutta myös sen ulkopuolellakin, moskeijoista ja koraanikouluista paikallisiin uskonjohtajiin.

Puritanistinen wahhabismi ei ole yhtä kuin jihadismi, mutta sillä on ollut vaikutusta väkivaltaisesti toimivien jihadistien ajatteluun.

Bin Laden suuttui kuningashuoneelle

Toisaalta useat jihadistit vastustavat saudien kuningashuonetta, koska se ei ole heidän mielestään riittävän hurskas. Vastustus johtaa niin kutsuttuun ensimmäiseen Persianlahden sotaan 1990-luvun alussa Saddam Husseinin Irakin hyökättyä naapurimaahansa Kuwaitiin.

Osama bin Laden tarjosi tuolloin al-Qaidaa ja omia mujahid-sotilaitaan ajamaan Irak pois Kuwaitista. Kuningashuone kuitenkin kääntyi Yhdysvaltojen puoleen, joka lähetti sotilaitaan alueelle ja siten nöyryytti jihadisteja, myös sillä, että Yhdysvaltain armeijassa palveli myös naisia. Se oli nöyryytys, ja tästä lähti (bin Ladenin ja kuningashuoneen) pesäero, Kaleva taustoittaa.

Yhdysvallat sittemmin surmasi bin Ladenin, ja jihadistien magneettinen napa siirtyi tällä vuosikymmenellä Isisiin kalifaatin myötä.

Muuttunut al-Qaida

Sen romahdettua al-Qaidan suosio on kasvanut, mutta globaalilla jihadistiliikkeellä ei ole nyt yhtä soihdunkantajaa, Kaleva toteaa. Al-Qaida on puolestaan erilainen organisaatio nyt kuin Osama bin Ladenin aikana.

– Sekään ei enää ole sama organisaatio kuin mitä se oli 2000-luvun alkupuolella. Al-Qaida ei enää ole niin hierarkkisesti johdettu, se ei ole sisäisesti koherentti organisaatio, vaan sielläkin on löyhät verkostot. Jihadiliikkeen kohdalla ollaan parhaillaan käymisen tilassa. Kysymys on, mitä seuraavaksi, Kaleva pohtii.

Kalifaattia ajatuksena ja valtiotavoitteena ei ole kuitenkaan kuopattu, hän uskoo.

– Kalifaattihaave on kaukaisempi kuin millaisena se oli (vielä äskettäin) olemassa, mutta utopiaa ei ole haudattu. Se on edelleen hyvin voimakas tekijä (jihadistien parissa). Odotan hetkeä, että se julistetaan siellä missä on tällä hetkellä kaaosta, esimerkiksi Jemenissä tai Libyassa.

Isisin paluutaistelijat huolena

Isisin kalifaatin siirryttyä historiaan, Euroopassa ollaan entistä enemmän varpaillaan. Euroopasta lähteneitä Isis-taistelijoita on palannut tai palaa takaisin, myös Suomeen.

– Meillä on länsimaissakin tämä Isisin riveissä radikalisoitunut sukupolvi. He ovat meidän riesana vielä ainakin 10-15 vuotta, ellei synny mitään uutta radikalisoivaa johtotähteä. Ei tämä ihan hetkeen ole täältäkään häviämissä, valitettavasti, Kaleva sanoo.

Suomen kohdalla hän arvioi, että jihadismista ”viehättyneiden” määrä Suomessa kasvaa.

– Suomessa valtaosa turvapaikanhakijoista on muslimeja. Muslimiväestömme kasvaa, mikä tarkoittaa, että ihan tilastollisesti heitä on lisää.

Jihadistit tosin muodostavat maailman muslimeista vain pienen osan, Kaleva kirjoittaa kirjassaan, joka on perusteos islamin perusperiaatteista ja jihadismin historiasta.

Monta jihadia

Kaleva esittelee yleisesti pyhänä sotana tunnettua jihadin käsitettä, niin sisäistä ja ulkoista jihadia, kuin puolustuksellista ja hyökkäyksellistä ulkoista jihadia.

Tiivistettynä sisäinen jihad eli suuri jihad on muslimin arkipäiväistä henkistä kilvoittelua tai kamppailua erilaisia vääriksi kokemiaan houkutuksia vastaan. Ulkoinen jihad eli pieni jihad viittaa fyysiseen, asein käytävään kamppailuun.

Puolustuksellisessa pienessä jihadissa muslimi puolustaa uskonyhteisöä siihen kohdistuvilta hyökkäyksellisiltä uhilta. Hyökkäyksellinen jihad pyrkii sanan levittämiseen ja valloittamaan ei-islamilaisia alueita.

Jihadisti ei pidä itseään jihadistina, vaan muslimina, Kaleva kirjoittaa.