Työttömyyttä, sukupolvien yli jatkuvaa tyytymättömyyttä elämänlaatuun ja sosiaalisissa verkostoissa leviävää onnettomuuden kokemusta. Turun yliopisto selvitti Suomen kuuden suurimman kaupungin huono-osaisimmat asuinalueet, joita kaikkia leimaa samanlaiset ongelmat.
Tutkimuksen mukaan eniten huono-osaisia asuinalueita löytyy Oulusta, josta listalle on noussut peräti 11 asuinaluetta.
Mittarina on käytetty alueen köyhyysastetta, kouluttamattomien osuutta aikuisväestöstä sekä työttömyysastetta. Oulusta löytyi siis eniten asuinalueita, joissa kaikki nämä luvut olivat korkeita ja tätä myöten huono-osaisuus alueellisesti kasautunutta.
Turusta listalla on seitsemän kaupunginosaa, Tampereelta viisi, Helsingistä neljä ja Vantaalta yksi.
Kuudes suuri kaupunki listalla on Espoo, josta ei kuitenkaan ole mainittu erikseen yhtään asuinaluetta.
– Alueita on mitattu postinumerotasolla. Tällä tasolla ja näillä indikaattoreilla mitattuna huono-osaisia asuinalueita ei löytynyt Espoosta, vaikka toki tiedetään, että Espoossakin on köyhempiä alueita. Yhdelle postinumeroalueellekin mahtuu erilaisia asuinalueita, kertoo "Ylisukupolvinen kasautuva huono-osaisuus Turussa ja muissa isoissa kaupungeissa" -tutkimuksen tehnyt tutkija Teemu Vauhkonen.
Hän toimii tutkijana Nuorisotutkimuksen osaamiskeskuksessa sekä tohtorikoulutettavana Turun yliopistossa.
Aineistona Vauhkonen on käyttänyt THL:n keräämää ATH-kyselyä, jota on hyödynnetty kuuden suuren kaupungin osalta.
Työ ei aina tuo onnellisuutta
Tyytyväisyyttä elämänlaatuun pidetään yleensä onnellisuuden mittarina. Vauhkosen tutkimusaineistossa ihmisiltä kysyttiin päinvastaista, eli tyytymättömyyttä elämänlaatuun.
Lisäksi huono-osaisuuden mittareina käytettiin työttömyys-, koulutus- sekä toimeentulotukitietoja. Yksi tärkeimmistä indikaattoreista oli asuinalueen työttömyysaste.
Tiedoista paljastuu hämmentävä tieto työllisyyteen liittyen.
– Kaikista huono-osaisimmilla asuinalueilla työssäkäyvät ovat yhtä usein onnettomia kuin työttömät, Vauhkonen kertoo.
Huono-osaisemmilla asuinalueilla asuvilla työ ei siis ole yhtä suuri hyvinvoinnin lähde kuin parempiosaisilla asuinalueella asuvilla, joissa asuvat työssäkäyvät ihmiset kokevat itsensä selvästi onnellisemmaksi olennaisesti juurikin työn ansiosta.
– Täysin tyhjentävää vastausta siihen, miksi huono-osaisilla asuinalueilla asuvat eivät saa tyytyväisyyttä työnteosta samalla tavalla, ei ole. Itse käytän yhtenä mahdollisena selityksenä tartuntavaikutusta eli emotionaalista tartuntaa, jossa tunnetilat ja emotionaalinen virittyneisyys ovat tarttuvia ominaisuuksia.
Yhdysvalloissa on Vauhkosen mukaan tutkittu asiaa laajoilla aineistoilla, joiden mukaan todennäköisyys tulla onnelliseksi, kun ympärillä on onnellisia ihmisiä, on suurempi.
Sama ilmiö tapahtuu päinvastoin, jos ympärillä on onnettomia ihmisiä.
– Taustalla voi olla myös se, että huono-osaisemmilla alueilla asuvat, työssäkäyvät ihmiset ovat tyytymättömiä työhönsä. Työ ei ole sellainen onnellisuuden lähde kuin parempiosaisilla alueilla, mikä liittyy varmasti juuri työtehtävien laatuun.
Kasautunut huono-osaisuus periytyy voimakkaasti
Tutkimus osoittaa, että perhetaustalla on selvä vaikutus huono-osaisuuden periytymiseen sukupolvelta toiselle. Mitä enemmän taustalla on huono-osaisuutta, sitä todennäköisemmin lapset kokevat huono-osaisuutta omassa aikuisuudessaan.
Perheissä, joissa vanhemmilla oli vähintään toisen asteen tutkinto eikä perheessä ollut työttömyyttä tai toimeentulotukea lapsen ollessa 15-vuotias, vain reilulla kymmenellä prosentilla lapsista oli näitä tekijöitä elämässään 22-vuotiaana.
Sen sijaan perheissä, joissa oli työttömyyttä, toimeentulotukea ja alhainen koulutustaso lapsen olleessa 15-vuotias, reilusti yli 40 prosentilla oli näitä tekijöitä myös omassa elämässään 22-vuotiaana.
– On kuitenkin tärkeää huomata, että näiden perheiden osuus on tutkimuksessa vain kaksi prosenttia, eli hyvinvointivaltio aika tehokkaasti torjuu tällaista kasautuvaa huono-osaisuutta. Toisaalta kasautunut huono-osaisuus periytyy hyvinkin voimakkaasti.
Pelkkä ohjaus koulutuksen suuntaan ei riitä
Mitä pidempiaikaisempaa vanhempien huono-osaisuus on ollut, sitä voimakkaammat ovat yli sukupolvien jatkuvat yhteydet lasten huono-osaisuuteen. Se näyttää tutkimuksen mukaan periytyvän lapsille siitäkin huolimatta, suorittavatko lapset toisen asteen tutkinnon vai ei.
Ei siis riitä, että nuoria ohjataan vain lukioon tai ammattikouluun. Sen sijaan perheiden ja asuinalueiden välisten hyvinvointierojen tasaaminen on tutkijan mielestä erittäin tärkeää.
– Helsingissä on pystytty torjumaan enemmän alueellista ja tuloeroihin liittyvää eriytymistä kuin esimerkiksi Turussa, sanoo Vauhkonen.
Tutkija nostaa esimerkiksi laadukkaan varhaiskasvatuksen, joka auttaa tasaamaan eri asemista tulevien lasten valmiuksia koulunkäyntiä ajatellen.
Vanhempien tottumukset, arvot ja asenteet siirtyvät
Viime syksynä Vauhkosen ja työryhmän Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä julkaistu tutkimus nostatti pienimuotoista kohua ja keskustelua, sillä sen mukaan vanhempien matala tulotaso ja toimeentulotuella eläminen eivät yksin selitä huono-osaisuuden, kuten työttömyyden periytymistä vanhemmilta lapsille.
Tutkimuksen mukaan huono-osaisilta vanhemmilta puuttuu usein kulttuurisia resursseja, jotka estävät heitä tukemasta lastensa opiskelua. Se nosti esille myös sen, että vanhemmilta välittyy lapsille arvoja ja asenteita, jotka eivät tue opiskelua.
Tutkimuksen mukaan kaikkein eniten huono-osaisuus kasaantuu Suomessa sellaisten perheiden lapsille, jotka ovat nostaneet toimeentulotukea kuusi kuukautta tai enemmän.