Jari Mönkkösen erikoinen teko vain muutama päivä ennen tapaturmaista loukkaantumista on saanut ex-voimistelijan puntaroimaan ennalta määrätyn kohtalon olemassaoloa.
Mönkkösen perheen elämä keikahti ympäri 20. heinäkuuta 2016, kun Jari kärsi neliraajahalvauksen urheilusuorituksen mentyä pahasti pieleen. Kolmea päivää aiemmin Mönkkönen oli tehnyt jotain sellaista, mikä on saanut hänet mietteliääksi useaan otteeseen.
Hän oli istunut illalla kotikoneellaan, valkannut sieltä kuvia ja tehnyt niistä postikortit lapsilleen Moonalla, Miisalle ja Rasmukselle.
– En ollut koskaan aikaisemmin tehnyt tuollaista. Päätin yhtäkkiä lähettää postikortit, ihan vain ilahduttaakseni lapsia, Mönkkönen kertoo.
– Aavistinko alitajunnassa, että jotain tulisi tapahtumaan? En tiedä. Onko tässä elämässä sittenkin määrätty etukäteen, mitä meille käy? Onko meillä jokaisella määrätty kohtalo? En tosiaan tiedä, enkä edelleenkään tiedä, mikä sai minut lähettämään kortit. Sen tiedän, että ne olivat viimeiset tekstit, jotka omin käsin tässä elämässä kirjoitin. Ja olen tyytyväinen, että ne menivät oikeaan osoitteeseen: mun rakkaille lapsille.
Juttu jatkuu kuvan alla. 
LUE MYÖS: Uutuuskirja: Neliraajahalvaantunut Jari Mönkkönen epäröi ensin traagisen elämänsä avaamista – oli tukehtua munkkiin ensitapaamisella: ”Elämä on nyt kirkkaampaa”
Mönkkönen on useaan kertaan katsellut kortteja vaimonsa Sannan kanssa. He ovat miettineet niiden symboliikkaa.
– Rasmukselle valitsin kortin, jossa hän hyppää Vantaalla Pikkukosken uintipaikalla hyppytornista. Halusin kuvan, jossa vain taivas on rajana, viestiksi siitä, että kaikki on elämässä mahdollista. Myös Miisan kortti hätkähdyttää joka kerta kun katson sitä. Miisa ja Moona kävelevät siinä metsässä käsi kädessä. Miisa pitää isosiskoaan kädestä kiinni, ja tytöt ovat keränneet äidilleen kukkia, ikään kuin lohduttaakseen äitiä. Moonalle, perheen vanhimmalle lapselle, valitsin kuvan, jossa lapset ovat pyramidissa. Moona perheen vanhimpana kantaa ikään kuin huolta nuoremmista sisaruksistaan ja on pyramidin alimpana.
Sanna Mönkkönen oli kokenut elämänsä suurimman järkytyksen 20. heinäkuuta. Seuraavana päivänä hän asteli postilaatikolle ja yllättyi.
– Jarin tekemät kortit olivat tulleet laatikkoon. En tiennyt korteista etukäteen mitään. Ihmettelin lapsille tulleita kortteja, ja vielä enemmän hämmennystä sai aikaan se, että kortit oli lähettänyt Jari. Kun avasin kuoret ja katsoin kortit, putosin asfaltille. Itkusta ei ollut tulla loppua. Se oli ja on edelleen jotain käsittämätöntä, Sanna Mönkkönen kertaa.
Jari Mönkkösen mielestä tapaus kertoo elämän arvaamattomuudesta.
– Missä tahansa kohtaa elämää voi tapahtua jotain odottamatonta – vaikka se viimeinen voltti.
Lainaukset ovat Mika Saukkosen kirjoittamasta kirjasta Viimeinen voltti – Jari Mönkkösen tarina (Docendo). Kirja julkaistiin 29. elokuuta.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.