Jari-Matti Latvala salasi kiusallisen loukkaantumisen talliltaan, Meksikon-matkalle tehty viritelmä sai USA:ssa poliisit varpailleen – "Jälkikäteen tuntuu uhkarohkealta ja lapselliselta"

10:25
Jari-Matti Latvala erikoishaastattelussa: Rallitähden uran ja elämän kipeät käänteet esillä uutuuskirjassa.

Jari-Matti Latvala on loukannut solisluunsa kolmesti elämänsä aikana. Syntymän yhteydessä ja kahdeksan vuoden takaisella keväisellä hiihtolenkillä solisluu katkesi. Keväällä 2013 aiheutunut vamma ei ollut aivan yhtä vakava, mutta se oli erittäin kiusallinen. Latvala kertoo tapauksesta tuoreessa elämäkertakirjassa Elämän Erikoiskoe (Otava).

Latvalan solisluu oli parsittu kevään 2012 hiihto-onnettomuuden jälkeen kasaan rautanauloilla ja levyillä. Siirryttyään Fordilta Volkswagenille kauden 2012 jälkeen Latvala halusi päästä eroon ylimääräisistä osista kehossaan.

Lääkärien mukaan asiassa ei kannattanut kiirehtiä, sillä naulojen jättämien reikien pitäisi antaa luutua kuuden viikon ajan. Latvala ei halunnut operaatiota keskelle rallikautta, joten se tehtiin lääkäreiden vastustuksesta huolimatta ennen kauden 2013 alkamista.

Kaikki meni hyvin aina helmi-maaliskuun vaihteeseen saakka. Sitten, ennen Meksikossa ajettua kauden kolmatta osakilpailua Latvala sai kotimaisemissaan kutsun naapuriltaan, Keskisen kyläkaupalta. Tuurissa ajettiin moottorikelkkacrossin MM-osakilpailu, ja paikallinen rallitähti haluttiin ajamaan näytösluonteisesti.

Latvalaa huoletti riskit, mutta hän suostui.

Eräs kovavauhtinen hyppy meni pieleen. Latvala tajusi kesken ilmalennon, ettei voisi laskeutua kelkan kanssa. Hän hyppäsi kelkan kyydistä ja antoi sen jatkaa liitoaan.

– Lumi antoi vähän periksi, mutta pinta oli kova. Tulin koko painollani aiemmin operoidun käden päälle, jota vihlaisi saman tien. Suurempi tunne oli kuitenkin häpeä. Keräsin äkkiä itseni, käänsin kaatuneen kelkan ja jatkoin ajamista. Tiesin heti, että kaikki ei ollut hyvin, kun käteen sattui koko ajan enemmän. Kotona tunnustelin olkapäätä, ja luu vaikutti olevan eri asennossa kuin aiemmin. Laitoin kuvia fysioterapeutilleni, joka oli samaa mieltä. Tutkimuksissa selvisi, että naulojen kohdat eivät olleet luutuneet kunnolla. Solisluu ei ollut onneksi katkennut uudestaan, mutta se oli taipunut eri asentoon. Oli tapahtunut juuri se, mistä lääkäri varoitteli.

Uudelle tallilleen Latvala ei halunnut hiiskua tapahtuneesta sanaakaan, sillä asiaa ei varmasti olisi katsottu Saksassa hyvällä. Hän päätti vaieta.

Olkapäätä ei kannattanut leikata uudestaan, joten sille kehitettiin tukivyö ja paidan alle selkäreppu, joka auttoi pitämään käsivarren oikeassa asennossa. Matkalla Meksikoon Jari-Matin reissu oli tyssätä Yhdysvalloissa. Hän joutui lentokentällä hankaluuksiin selkäreppunsa kanssa, koska ei ollut ilmoittanut siitä etukäteen. Reppu piippasi turvatarkastuksessa, ja poliisi tutki Jari-Matin olettaen hänen kantavan jonkinlaista pommiviritelmää. Leikkausarvet onneksi pelastivat rallikuskin, mutta poliisit olivat vihaisia ja varoittelivat Meksikon rajan tiukoista turvatoimista.

Meksikossa solisluu kipeytyi ajaessa. Kukaan huoltoalueella ei tiennyt Latvalan kivuista, eikä hän uskaltanut pyytää apua Volkswagenin omalta fysioterapeutilta vaan turvautui Ford-vuosilta tuntemaansa, sataprosenttisesti luottamaansa fysioterapeuttiin.

Apua saatuaan Latvala selvisi läpi kahdesta ensimmäisestä yleisöerikoiskokeesta. Ensimmäisellä pidemmällä pikataipaleella Latvala joutui keskeyttämään heti rikottuaan tukivarren kiviin.

Jälkikäteen ajateltuna kivet olivat ehkä onni onnettomuudessa. Olkapää ei olisi todennäköisesti kestänyt pitkää, kuluttavaa kisapäivää vaan mennyt huonompaan kuntoon. Tiimille olisi ehkä selvinnyt terveydentilan pimittäminen, mistä olisi voinut poikia lisää ongelmia. Kolarin ansiosta Jari-Matti sai lepopäivän kädelleen ja pystyi vielä jatkamaan kisaa kahden seuraavan päivän helpommilla reiteillä. Tsemppaamalla irtosi power stagen kolmossija ja yksi MM-piste. Rysäyksestä seurasi myös tärkeä tekninen muutos: talli oli tiennyt, että tukivarsi oli liian heikko, ja nyt sitä vihdoin päätettiin vahvistaa tuleviin kisoihin.

Meksikon-matkan jälkeen Latvala sai toipua rauhassa ennen seuraavaa kilpailua. Vasen olkapää jäi kuitenkin pysyvästi oikeaa alemmas, ja Latvala joutui muuttamaan ajoasentoaan. Tästä huolimatta moottorikelkkaonnettomuus on pysynyt näihin päiviin asti vain Latvalan omana tietona.

– Jälkikäteen loukkaantumisesta vaikeneminen tuntuu uhkarohkealta ja lapselliselta. Silloin en halunnut vaarantaa ajamistani enkä suututtaa tiimiä. Koko jutun salaaminen tuntui olevan ainoa vaihtoehto.

Kursivoidut kohdat ovat otteita Riikka Smolander-Slotten kirjoittamasta Jari-Matti Latvalan elämäkertakirjasta Elämän erikoiskoe (Otava).

Lue myös

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja