Vuonna 2010 Itaru Sasaki rakensi puhelinkopin, jotta voisi "soittaa" kuolleelle serkulleen. Puhelimesta tuli pian hyvin suosittu surevien keskuudessa.
Video: Meedio Harriet Piekkolalla on vuosien kokemus työskentelystä henkimaailman kanssa. Voivatko kuolleet antaa itsestään merkkejä elossa oleville, ja voiko kuolleen läsnäolon tuntea?
Vuonna 2010 Itaru Sasaki menetti serkkunsa. Mies päätti käsitellä suruaan luovalla tavalla: Sasaki rakensi puhelinkopin, josta voisi "soittaa" serkulleen.
Sasaki rakensi lasiseinäisen kopin, jossa on musta lankapuhelin. Puhelimen hän nimesi kaze no denwaksi, siis tuulen puhelimeksi, kertoo Atlas Obscura.
Sana puhelimesta alkoi levitä
Myöhemmin Japania koettelivat sekä maanjäristys, ydinvoimalaonnettomuus että tsunami. Myös Sasakin kylään iski tulva, joka vaati monia uhreja.
Sasaki päätti sallia muidenkin käyttää puhelintaan.
Jos kuva ei näy, katso se täällä.
Pian sana alkoi levitä. Moni sureva matkusti pitkältäkin saadakseen "soittaa kuolleille".
Arvioiden mukaan jopa 10 000 ihmistä vaelsi Sasakin puhelimelle luonnonkatastrofeja seuranneina kolmena vuonna.
Puhelinta ei ole kytketty mihinkään
Sasaki on kirjoittanut puhelimestaan myös kirjan, jossa kuvailee kuutta vuotta luonnonmullistusten jälkeen.
Selaa kuvia nuolilla. Jos kuva ei näy, katso se täällä.
Tuulen puhelinta ei ole kytketty mihinkään. Sureva henkilö näppäilee edesmenneen rakkaansa numeron ja juttelee tämän kanssa; kuolleelle voi kertoa esimerkiksi, miten elämä nyt sujuu. Hänelle voi myös kertoa toiveistaan jatkaa elämää surun jälkeen.
Puhelin sijaitsee Otsuchissa. Sinne pääsee junalla esimerkiksi Tokiosta.
Lähde: Atlasobscura.com, Jpninfo.com