Rainer Rajakallio asuu Peltomaan tilalla, jonne ei tule sähköä eikä juoksevaa vettä. Jämijärven metsäsissiksikin kutsuttu mies kertoo olevansa 70 prosenttisesti omavarainen.
Rajakallio on asunut Peltomaan tilalla yli neljä vuotta. Ennen tilalle muuttoa Rajakalliolla oli menossa yli vuoden kestänyt ihmiskoe. Hän muutti vuosikymmeniä autiona olleelle torpalle viettämään askeettista elämää ilman sähköä ja juoksevaa vettä.
Hänen tarkoituksenaan oli selvittää, missä menee inhimillisen asumisen raja. Se raja myös löytyi talvella.
– Se tuli siinä vaiheessa, kun kämppä alkoi olla jumalattoman märkä. Oli säkkipimeää, eikä sitä lämpöäkään hirveästi aina ollut.
Ihmiskoe alkoi kesällä 2014 ja päättyi marraskuun puolessa välissä 2015. Tuolloin Rajakallion äiti menehtyi.
Äidin kuoleman jälkeen Rajakallio muutti äitinsä taloon Peltomaan tilalle. Tilan päärakennus on 1960-luvulla rakennettu rintamamiestalo, jota ei ole koskaan peruskorjattu.
Elämä tilalla ei ole yhtä askeettista kuin torpassa, mutta tilalle ei tule sähköä, eikä juoksevaa vettä.
Lue myös: Aurinkopaneeleista sähköä ja lämpöä – Kirkkonummelle valmistuu lähes energiaomavarainen taloyhtiö: "Ei tarvita suoraa auringonpaistetta"
Sähkö tuotetaan itse
Tilan sähköt katkaistiin viime kesänä. Nyt edessä on ensimmäinen talvi, kun tilalle ei tule sähköä lainkaan.
Rajakallion mukaan talo lämmitetään puu-uunilla ja kamiinalla. Sähköjen katkaisu ei Rajakallion mukaan vaikuta talon lämmitykseen mitenkään, sillä sähköä ei ole tarvittu siihen aiemminkaan.
– Vuodesta 2015 lähtien ainoa lämmityskeino täällä on ollut puu-uuni.
Tarvitsemansa sähkön hän tuottaa aggregaatilla.
– Kuukaudessa tarvitsemani sähköntuottamiseen menee noin viisi litraa 98-bensaa. Siitä jokainen voi laskea, kuinka pitkän matkan autolla sillä ajaisi.
Sähköä Rajakallio tarvitsee esimerkiksi kannettavan tietokoneen ja matkapuhelimen lataamiseen. Niistä hän ei suostu luopumaan.
– Internet on niin tärkeä tiedonhankintakanava, että siitä en voi luopua. Kännykkä on oltava, jotta voin pitää yhteyttä vaimooni, Rajakallio toteaa.
Vesisopimuksen Rajakallio sanoi irti vuoden 2018 alussa. Tarvitsemansa veden hän saa kaivosta.
Haasteen on tehnyt se, että kahtena peräkkäisenä kesänä kaivo on kuivunut. Sen jälkeen Rajakallio on ottanut tarvitsevansa veden keräämällä sadeveden talteen.
– Sen avulla olen saanut juoma- ja ruokaveteni.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen...
Tavoitteena 80 prosentin omavaraisuus
Tällä hetkellä Rajakallion omavaraisuusaste on noin 70 prosenttia. Hänen tavoitteenaan on päästä 80 prosentin omavaraisuuteen.
– Siitä kun ruvetaan hieromaan ylöspäin, se onkin jo työlästä ja kiinni hyvin pienistä asioista.
Täyttä omavaraisuutta Rajakallio ei tavoittele. Hänen mukaansa se ei Suomessa olisi edes mahdollista.
– Täydellinen omavaraisuus saavutetaan vasta kahden metrin syvyydessä haudassa. Siellä ihminen on täysin omavarainen. Elävä ihminen ei kykene täydelliseen omavaraisuuteen.
Lue myös: Omavarainen ekokämppä 80 000 eurolla? Slovakialaisyritys lähettää terveisiä Suomeen
Esimerkiksi ruoantuotanto on sellainen asia, jota Rajakallio ei toistaiseksi kykene tuottamaan kokonaan omavaraisesti.
Rajakallio kertoo sairastavansa keliakiaa, jonka vuoksi hän ei voi syödä tavallista kauraa. Sen vuoksi hänen on ostettava kaupasta gluteenittomia kaurahiutaleita. Perunat tulevat omasta maasta, joilla pärjää talven yli.
– Tulevaisuudessa tuotan kutakuinkin kaiken oman ruokani. Ensi kesänä saan pavuntuotannon kuntoon. Se on yksi tärkeä, koska yksi perusruokani on linssipata. Ajattelin, että korvaan linssit härkäpavuilla.
Yli 60-vuotiaalla Rajakalliolla on myös sairauksia, joihin hän tarvitsee lääkkeitä.
– Ilman niitä ei tulisi toimeen.
Tilan ylläpitäminen täysin omavaraisesti ilman rahaa olisi mahdotonta. Esimerkiksi kiinteistövero, nuohoaminen ja tarvittavat vakuutukset on maksettava rahalla.
– Rahaa minulle tulee 356 euroa kuukaudessa. Olen varhennetulla osittaisella vanhuuseläkkeellä. Siitä on irrotettava kaikki se, mihin rahaa tarvitaan.
Rajakalliolle 356 euron eläke riittää hyvin.
– Kaupungissa sillä ei tulisi millään muotoa toimeen.
Vaimo asuu 400 kilometrin päässä
Rajakallio asuu yksin tilalla. Hänen vaimonsa asuu yli 400 kilometrin päässä. Hän ei ole halunnut muuttaa tilalle, jossa ei ole sähköä eikä juoksevaa vettä.
– Vaimo elää säästeliäästi, mutta hän haluaa käydä suihkussa ja tällaista. Hän haluaa, että talossa on verkkosähkö ja muuta. Siksi me asutaan erillään ja tavataan muutaman kerran vuodessa.
Rajakallion mukaan avioliitto kestää hyvin erillään olon. Erikseen asumista on kokeiltu jo kahdeksan vuotta.
Jos taloon ei tule juoksevaa vettä, miten peseytyminen hoidetaan?
– Intiimihygienian hoitaa kohtalaisen helposti, kun lotraa pesofatissa vedellä. Muuten en peseydy muuta kuin kesällä, kun voi käydä järvessä uimassa.
Sana "pesofati" on yläsatakuntalaista murretta, joka tarkoittaa pesuvatia.
Rajakalliolla ei ole autoa ja hän hoitaa taajamassa asioinnin polkupyörällä. Lähin taajama on Jämijärven keskusta, johon on kymmenen kilometrin matka.
Vaikka Rajakallio tapaa muita ihmisiä vain harvakseltaan, hän ei koe olevansa erakko.
– Minulla on täällä paljon seuraa. Onhan täällä lintuja ja oravia.
Vertaistukea saatavilla
Rajakallio ei ole ainoa suomalainen, joka pyrkii korkeaan omavaraisuusasteeseen.
Hänen mukaansa korkeaan omavaraisuuteen pyrkivillä on omia Internet-yhteisöjä, joissa he jakavat muun muassa vinkkejä ja antavat vertaistukea toisilleen.
– Jos jollakin alkaa ottaa päähän, voidaan keskustella siitä, että miten niitä ahdistuksia voitaisiin helpottaa.
Rajakallio kertoo itse keskustelleensa Internetissä muiden samanlaista elämäntyyliä viettävien kanssa, mutta ei ole henkilökohtaisesti tavannut heistä ketään.
Vapaa yhteiskunnan kahleista
Korkeaan omavaraisuuteen tähtäävä elämäntyyli ei missään nimessä ole helppo, eikä sovi kaikille. Siitä huolimatta Rajakallio kokee elämän paljon kevyemmäksi kuin niillä, jotka ovat palkkatyön orjina tai yrittäjinä.
– Minä teen helvetisti työtä, mutta se on omaa työtä. Kukaan ei ole määräämässä, että mitä pitää tehdä. Ne käskyt tulee ihan muualta. Ne tulee luonnosta.
– Olen jotakuinkin vapaa ihminen.
Korkeaan omavaraisuuteen tähtäävä elämäntapa vaatii osaamista, luovuutta ja myös kovapäisyyttä. Rajakallion mukaan on tärkeää, ettei heti anna periksi, jos tulee vastoinkäymisiä.
– Ei saa luovuttaa siihen, kun joku vuosi perunasato menee ihan nollille. Sitten pitää vaan pärjätä jollakin tavalla, ostamalla halpoja perunoita tai jollakin muulla.
Rajakallio on asunut tilalla nyt vuodesta 2015 lähtien. Kyseessä ei ole kokeilu, vaan pysyvä järjestely.
– Ei minulla mitään muuta suunnitelmaa ole loppuelämäni varalle.