J. Karjalaisen levytysura alkoi 44 vuotta sitten. Tuossa ajassa moni asia, muun muassa maailma, on muuttunut, mutta jotain on pysynyt myös ennallaan.
Suomalaisen musiikin ikoni Jukka Karjalainen, tunnetummin J. Karjalainen, julkaisi ensimmäisen levynsä vuonna 1981.
J. Karjalainen ja Mustat Lasit -kokoonpanon itsenimetystä albumista 44 vuotta sitten alkaneen levytysuransa aikana hän on julkaissut musiikkia myös J. Karjalainen Yhtyeineen- ja Electric Sauna -kokoonpanojen kanssa, mutta myös pelkällä omalla nimellään sekä Lännen-Jukkana.
Lue myös: Kommentti: J. Karjalainen on ärsyttänyt ja säväyttänyt, mutta hän voi tehdä mitä vaan
Koko kansan tuntemia hittejä ja myyntimenestykseksi nousseita albumeita on syntynyt useita, mutta levyn syntyprosessissa on tapahtunut viime vuosina pieni muutos.
– Kyllä siinä nykyään puolitoista vuotta menee. Muistan, kun toissa syksynä meillä oli Tallinnassa kesäkauden kiertueen päätös. Kirjoitin Facebookiin yhden harvoista päivityksistäni, että täytyy ruveta kokeilemaan, että syntyisikö uusia biisejä vielä, Karjalainen kertoo.
– Sanoin, että biisit eivät lopu, mutta niiden tekeminen kestää kauan ja myös niin, että ei ole yhtään itsestäänselvyys, että niitä syntyy. Pitää lähteä koklaamaan.
Yksi fani kirjoitti päivityksen kommenteissa, että "Jukka, ei kiirettä uusien biisien kanssa".
– En tiedä, oliko se hyvä vai huono. Varmaan hyvä. Ihmiset ovat ymmärtäneet minun stailini, että teen niitä huolellisesti.
Sattuman kautta
Aprillipäivänä 68 vuotta täyttävän J. Karjalaisen uusi levy Suomalaista muotoiluu on miehen diskografiassa 24. pitkäsoitto, jos mukaan lasketaan miehen omalla nimellä eri kokoonpanojen kanssa sekä omalla nimellä ja Lännen-Jukkana julkaistut studioalbumit.
– Levyn nimi on Suomalaista muotoiluu ja sitä rupeaa miettimään, että millainen hemmetin kansi siinä voisi olla. Jos siihen panee jonkun maljakon, tai jotain oikeaa muotoilua, jonkun esineen, se on liian tårta på tårta, muusikko pohtii.
– Toisaalta ei omaa päätäänkään voinut siihen laittaa ja tehdä semmoista klassista iskelmäkantta. Suomalaista muotoilua, tässä se on. Ehkä sen niinkin voisi ajatella.
Lue lisää: J. Karjalainen 60 vuotta – näin suosikkilaulaja on muuttunut vuosien varrella
Karjalaisen uudella albumilla käsitellään paikoin rakkautta, joka on usein ihanaa ja onnellista sattumaa.
– Myös useimmiten muotoilussa hyvät ideat ovat sattumia. Sellaisia, ettei niitä voi suunnitella. Eikä myöskään niin, kuten David Lynch sanoi, ideaa ei voi valmistaa. Ei voi sanoa niin, että ”teenpä tässä ennen lounasta yhden idean”.
J. Karjalainen ajatteli, että Suomalaista muotoiluu -levyn kansikuvan pitää olla jonkinlainen sattumanvarainen juttu.
– Sitten muistin yhden kuvan, jossa on kaksi kuvaa valottunut päällekkäin. Että löytyisiköhän se vielä. Sehän löytyi, laulaja kertoo albumin kannen synnystä.
– Siitä (kannesta) tuli aika abstrakti. Voisi ajatella, että se on tehty tekoälyllä, mutta se on täysin tekoälytön. Täysin oikea sattuma.
Lue lisäksi: J. Karjalainen: Taakka on pois hartioilta
Sattuma on levylaulajan puheissa usein esiin nouseva sana. Karjalainen kuvailee luomisen olevan valitsemista.
– Loppujen lopuksi laulutkin, ne aihiot, joita teen, niin enhän minä sävellä mitään, hän sanoo.
– Soittelen kitaraa ja jos tulee hyvänkuuloisia juttuja, äänitän ne. Myös sanaideat, jostain ne ilmestyvät, mutta ne pitää valita.
"Voiko kappale paljon sen kummempi olla"
J. Karjalaisen lauluntekoprosessi on pysynyt laulajan mukaan pääpiirteittäin samanlaisena läpi koko viidellä eri vuosikymmenellä jatkuneen levytysuran.
– Ehkä se on muuttunut, että minä olen nykyisin jotenkin vaativampi ja itsekriittisempi. Sen takia myös niiden biisien tekeminen kestää kauemmin. Mutta eipä siinä mitään. Täytyy kai sitä johonkin suuntaan kehittyä, mies sanoo.
– Minun mielestäni olen kehittynyt sanoittajana aika hyvinkin. Toisaalta voi taas ajatella, että joku täysin ex tempore tehty kappale, joku Kolme cowboyta, en tiedä, voiko kappale paljon sen kummempi olla. Mutta perusperiaate on sama.
Lue myös: J. Karjalainen kiitti vaimoaan ja Väinö-poikaansa
Karjalaisen mukaan jonkinlaista kypsymistä tapahtuu ja harkinta lisääntyy.
– Nuorempana hosui vieläkin enemmän kuin nyt. Nyt otan aika iisisti.Jaksaa keskittyä paremmin ja muotoilla rauhassa.
Kotimainen musiikki on tavallaan myös suomalaista muotoilua.
– Kyllä minä tavallaan ajattelen olevani suomalainen muotoilija, koska muotoilen tätä musiikkia ja nimenomaan myytäväksi. Suomalainen muotoiluhan tunnettiin siitä, että se on niin kuin… no, on tietysti uniikkiesineitä, mutta sellaistahan tämä on, että tehdään hyvä tuote ja sitten koitetaan myydä sitä, Karjalainen pohtii.
– Tämä, mitä nyt puhun, näinhän ei olisi missään tapauksessa saanut 1980-luvulla sanoa. Kaiken pitäisi syntyä täysin itsestään ja artisti ei saisi miettiä mitään. Jos artisti miettii vähänkin jotain, se on niin kuin laskelmointia. Nykyään se on jopa aika hienoa sanoa, että olen brändi.
9:01
Brändihän J. Karjalainen tavallaan onkin.
– No totta kai! Minuahan silloin 1980-luvulla haukuttiin tai syytettiin, että ”J. Karjalainen on brändi”. Sanoin, että niin olenkin ja olen tehnyt sen itse, muusikkokonkari naurahtaa.
– Totta kai on brändi, hemmetti, jos levyjä myydään ja yrittää saada bändiä keikoille. Silti, luova tekeminen, miten sitä myydään tai myydäänkö ollenkaan, ei silläkään ole merkitystä. Mutta se on aina samanlaista.
Erikoista kamaa
J. Karjalainen on tehnyt mittavalla urallaan monentyylistä musiikkia.
– Minullahan on niin kuin vapaus tehdä mitä haluan. Jos haluan tehdä jonkintyylistä musiikkia, niin varmaan teen sitä. Se on tässä hauska puoli, muusikko toteaa.
– Ihmiset, jotka ovat kuunnelleet musiikkiani ja tykänneet siitä… jollain tapaa minusta tuntuu, että olen saanut yleisöltä sellaisen, että ”tee vaan”.
Lue lisää: J. Karjalainen nappasi jättipotin
Karjalainen mainitsee esimerkkinä Lännen-Jukan. Lännen-Jukka oli Karjalaisen yhdysvaltalaista ja suomalaista kansanlauluperinnettä yhdistellyt projekti.
– Se oli minulle hirveän tärkeä juttu eikä missään nimessä helpointa kamaa, vaan aika erikoista, hän kuvailee.
– Enhän minä voi olettaakaan, että kaikki, jotka tykkäsivät Doriksesta (J. Karjalainen ja Mustat Lasit -kokoonpanon hitti vuodelta 1985), olisivat tykänneet Lännen-Jukasta. Mutta aika monet tykkäsivät kuitenkin ja tuli paljon myös uusia juttuja. Semmoinen vapaus. On kiva fiilis, kun tietää, että voi tehdä mitä haluaa.
Lue lisäksi: Muusikko J. Karjalaisen Väinö-poika nähdään Levyraadissa – hänestä tehty kappale on aikoinaan äänestetty ohjelman voittajaksi
J. Karjalaisen 30-vuotias poika Väinö Karjalainen on päätynyt isänsä tavoin musiikkialalle. Millä mielellä isä on seurannut poikansa esiintymistä Levyraati-ohjelman vakioraatilaisena?
– Kyllä minä ainakin Väinön jaksot olen katsonut. Kyllä erilaista musaa tehdään paljon. Olisi vaikeaa olla raadissa, Karjalainen päivittelee.
– Kiitän onneani, etten ole Levyraadissa arvostelemassa biisejä. Mieluummin teen niitä.