Markus Krunegård julkaisi viime vuonna ensimmäisen suomenkielisen soololevynsä. Krunegårdin Suomi-kuvaan kuuluvat yöttömät yöt ja munkkikahvit Tornionjokilaakson Pellossa. MTV Uutiset tapasi Ruotsin tunnetuimpiin lukeutuvan laulajan joulun alla Turussa.
Ruotsin tunnetuimpiin laulajiin lukeutuva Markus Krunegård puhuu sujuvaa suomea. Kahdeksan ruotsinkielistä albumia julkaissut Krunegård levyttää suurelle Universal-levy-yhtiölle ja hänet on nähty muutama vuosi sitten Så mycket bättressä eli Ruotsin omassa Vain elämää -viihdesarjassa.
Suomessa Krunegårdia ei kuitenkaan tunneta laajasti. Hän julkaisi viime syksynä ensimmäisen suomenkielisen albuminsa Nokia & Ericsson.
– Siihen on ehkä monta syytä. Ehkä isoin on se, että on aina hauskaa tehdä jotain, mitä ei ole aiemmin tehnyt. Siinä on jonkinlainen vapauden fiilis, Krunegård perustelee laulukielen vaihtamista.
– En voisi kuvitella olevani jossain Coldplayssa, että täytyy vaan menestyä ja tehdä samaa, mitata kaikkea ja katsoa miten menee koko ajan. Tykkään siitä, kun on vaihtelua ja epäonnistuu monella eri tavalla.
Lue myös: Kommentti: Coldplay esiintyy Suomessa ensi kesänä kaikkiaan yli 160 000 ihmiselle – mutta lipunmyynti oli jäätävä ja dynaaminen sekamelska
Krunegård ei ole ensimmäinen suomenkielistä musiikkia julkaiseva ruotsinsuomalainen. Anna Järvinen julkaisi vuonna 2022 saman levyn suomeksi (Liila) ja ruotsiksi (Lila).
Markus Krunegård on ajatellut jo pitkään haluavansa tehdä suomenkielisen levyn, mutta aiemmin kipinä puuttui.
– Olin Yhdysvalloissa, kun yksi ruotsalainen suomea puhuva toimittaja esitteli suomenkieliseen musiikkiin liittyvän ohjelmaidean. Aloin siellä sitten kuunnella muun muassa Arppaa ja Maustetyttöjä ja pidin niistä. Seuraavana aamuna sitten, kun muut heräsivät, minä olin jet lagissani valvonut ja kirjoittanut pari suomenkielistä biisiä.
– Ajattelin sitten, että jos olen tuhlannut kallista Amerikan aikaa siihen, että kirjoitan biisejä suomeksi, niin nyt tästä täytyy tehdä jotakin kunnolla. Tein kokonaisen levyn.
"Ruotsissa on listapoppia"
44-vuotiaan Markus Krunegårdin äiti on kotoisin Suomen puolelta, Tornionjokilaaksosta Pellosta. Krunegårdin puhuma suomi on sujuvaa, mutta mukana on paikoin erikoisia sanoja ja sanamuotoja, jotka kuulostavat hauskalta ja sympaattiselta.
– Kielihän on kommunikaatiota ja jonkinlainen leikkikalu. Kyllä sillä saa leikkiä. Suomi ja ruotsi ovat niin pieniä kieliä. Esimerkiksi englanniksi tai espanjaksi kun puhuu, ei kukaan välitä jos sanoo väärin. Niillä kielillä tulee ymmärretyksi kuitenkin. Jos taas ruotsiksi tai suomeksi sanoo väärin, sen saa kyllä heti tietää, laulaja kuvailee.
Krunegård on levyttänyt aiemmin suomeksi Laakso-yhtyeen riveissä. Onko hän kuunnellut lapsuudessaan ja nuoruudessaan suomenkielistä musiikkia?
– No joo, olen tietenkin. Finnhits-levyjä, Juice Leskistä ja Arja Saijonmaata. Siinä on eronsa. Jos täällä (Suomessa) on kasvanut tai asuu, niin monet vanhat biisit ovat pilalle soitettuja. Minulle ne taas voivat olla aivan uusia, kuten vaikkapa joku Juicen sairaan hyvä biisi, Krunegård sanoo.
– Jos Ruotsiin vertaa, Suomessa on vaikkapa jo mainitsemani Arppa ja Maustetytöt sekä Joni Ekman, Teksti-TV 666 ja Litku Klemetti, mitä näitä nyt on. Ruotsissa ei ole vastaavaa. Siellä on listapoppia ja kaikki pyrkivät sellaista tekemään.
Lue lisää: Kommentti: Musiikin suvereeni ja lämmin moniosaaja on poissa – nämä kolme asiaa Pedro Hietasesta tulen muistamaan aina
Mitkä ovat Markus Krunegårdin mielestä suurimpia eroja suomalaisen ja ruotsalaisen musiikin välillä?
– Minähän en ole täällä kasvanut ja asunut… Tästä ehkä joku suuttuu, mutta tuntuu, että Ruotsissa luullaan, että ollaan niin lähellä Lontoota, että voidaan onnistua. Suomessa tuntuu, että se on mahdotonta, aivan sama, voi vaikka maalata paskalla seinään, tehdä mitä haluaa. Ja se on taiteellisesti kiinnostavampaa.
Krunegård muistaa esiintyneensä Laakson kanssa lähes 20 vuotta sitten Turussa Dynamo-yökerhossa, jossa haastattelu tehtiin ja jossa hän esiintyi haastattelupäivänä. Millaisia eroja keikkailussa on Suomen ja Ruotsin välillä?
– No tietenkin jonkinlainen tasoero on, mutta se on vain hauskaa, kun saa tavallaan aloittaa alusta. Esiintyä pikkupaikoissa ja roudata kamansa itse, hän toteaa.
– Yleisöt ovat aika samanlaisia. Jos ihmiset ovat kiinnostuneita, he todella ovat. Tai sitten ihmiset eivät tule paikalle. Eilisen keikat Pietarsaaressa olivat molemmat loppuunmyytyjä. Ei keikkameiningissä Ruotsin ja Suomen välillä lopulta ole kauheasti eroa.
"Jos ainoa tavoite on, että biisi menestyy, on parempi tehdä jotain muuta"
Markus Krunegård on oman musiikkinsa lisäksi kirjoittanut lauluja kansainvälisille menestysartisteille.
– Mitä niitä nyt on. Olen kirjoittanut biisejä Charli XCX:lle, Santigoldille, Icona Popille, Carly Rae Jepsenille ja Veronica Maggiolle. Enimmäkseen sitä (laulunkirjoittamista muille) työkseen tekevien kavereiden kautta. Sehän on vähän kuin perustaisi bändin. Jos sellaista tekee, minusta on tärkeää, että se kaikki on sen yhteisen tapaamisen arvoista.
Krunegård pohtii, että monille hittibiisejä kirjoittaville missään ei ole arvoa, ennen kuin biisistä tulee menestys.
– Enkä minä ole sellaisia oikeastaan koskaan tehnyt. Tärkeintä on, että on hauskaa yhdessä. Jos sitten sattuu olemaan joku artisti, jolle biisi päätyy, niin sitten niin käy. Niin monista biiseistä ei tule mitään, laulaja sanoo.
– Jos ainoa tavoite on, että biisi menestyy, silloin on parempi tehdä jotain muuta. Voi tehdä vaikka osakekauppaa.
Lue lisäksi: Kommentti: Tack och adjö, Kent! Ruotsin ylpeys järjesti hartaat ja näyttävät peijaiset
Mitä Markus Krunegård ajattelee Suomesta?
– Minullahan on aivan vino kuva Suomesta. Minulle Suomi on tähän mennessä ollut oikeastaan vain Pello ja Helsinki. Eniten muistoja on Pellosta, keskiyön aurinko, joku täti hieroo jalkoja ja joku toinen syöttää munkkikahveja. Eikä tosiaan koskaan ole pimeää. Joku minulle suuttuikin, että ”hitto, asu täällä, jos niin tykkäät, ole täällä tammikuussa”. Että tuota, minulla on ehkä kummallinen kuva Suomesta, mutta antaa olla.
Voisiko Krunegård kuvitella ikinä asuvansa Suomessa?
– Mietiskelin kansalaisuuden hakemista, mutta sitä varten pitää asua täällä viisi vuotta. Ei se ollutkaan niin helppoa. Mutta kyllä minä voisin täällä asua.
---
Markus Krunegård esiintyy lauantaina 3. helmikuuta Helsingissä Korjaamolla.