Krista Kosonen kertoi kesällä Helsingin Sanomissa elämässään vastaan tulleesta ongelmasta. Hänen kolmevuotiaalle tyttärelleen oli iskenyt "prinsessavaihe". Kosonen oli huolissaan siitä, että tytär alkaa toistaa konservatiivisia 50-lukulaisia käsityksiä naisesta.
Sosiaalitieteilijöiden jargonilla ilmaistuna Kosonen oli huolissaan siitä, millaisen "sukupuoliroolin" lapsi omaksuu. Ajatuksena on, että sukupuolirooli odottaa lasta maailmassa ja on kuin ahdistava pakkopaita, joka estää ihmistä toteuttamasta "todellista minäänsä".
Tästä tasa-arvon kaikkein kiimaisimmat intoilijat ovat johtaneet ajatuksen, että sukupuolirooleja ei saisi olla ollenkaan. Siksi vanhempien tulisi kohdella tyttäriään ja poikiaan täsmälleen samoin.
Lasten kohteleminen identtisesti riippumatta heidän sukupuolen mukaisista taipumuksistaan on mielipuolinen ajatus. Sen tietävät kaikki, jotka joskus ovat käyneet reaalimaailmassa.
Lapset eivät ole passiivisia robotteja, jotka vain odottavat, millaiset roolit heihin syötetään. Sen sijaan ihmisten välillä on vuorovaikutusta. Se tarkoittaa, että lapset ja heidän vanhempansa reagoivat toinen toistensa viesteihin.
Lapsi käytöksellään viestittää, mistä pitää ja mistä ei. Vanhempi puolestaan vahvistaa käytöstä, josta lapsi näyttäisi pitävän ja välttää käytöstä, josta lapsi ei pidä. Siten syntyy vuorovaikutuksen kehä.
Tästä vuorovaikutuksen kehästä on olemassa upea psykologinen "jäätyneiden kasvojen koe". Kokeen voi katsoa videolta täällä.
Kokeessa äiti ensin "lepertelee" syöttötuolissa istuvan noin vuoden ikäisen lapsensa kanssa. Kun lapsi hymyilee, äiti hymyilee. Kun lapsi jokeltaa, äiti "jokeltaa".
Yhtäkkiä äiti lopettaa kaiken vuorovaikutuksen eikä vastaa lapsen jokellukseen tai hymyyn mitenkään. Äiti vain tuijottaa lastaan kuin patsas.
Lapsi alkaa välittömästi protestoida. Lapsi venkoilee, turhautuu ja alkaa lopulta itkeä. Lapsi käyttää kaikki mahdolliset keinot ilmaistakseen, ettei pidä äitinsä muuttuneesta käytöksestä.
Samasta ilmiöstä on kyse "sukupuoliroolien" muodostumisessa.
Miehillä ja naisilla on luonnollisia eroja
Tutkimuksista tiedetään erittäin hyvin, että miesten ja naisten välillä on keskimääräisiä eroja esimerkiksi kiinnostuksen kohteissa. Erot näkyvät jo muutaman kuukauden ikäisillä vauvoilla.
Synnynnäiset erot miesten ja naisten välillä johtuvat siitä, että evoluutiossa sukupuolet ovat erilaistuneet eri tehtäviin. Jälkeläisen hengissä säilymisen kannalta äidin on esimerkiksi kannattanut mieluummin liioitella kuin vähätellä ympäristön vaaroja. Tämä näkyy siten, että naiset keskimäärin kaihtavat riskejä enemmän kuin miehet.
Keskimääräisyyttä kannattaa ajatella pituuden kaltaisena ominaisuutena. Jokainen nainen ei ole lyhyempi kuin mies, mutta keskimäärin niin on selvästi.
Evoluution etukäteen "ohjelmoimista" sukupuolieroista seuraa, että kun lapsi syntyy maailmaan, hänellä on jo olemassa "asetukset", joita hän alkaa kasvaessaan aktiivisesti tuoda esiin. Jos sattuu olemaan poika, asetukset ovat keskimäärin erilaiset kuin jos sattuu olemaan tyttö.
Jos vanhempi ei käyttäydy kuin robotti, hän reagoi lapsensa lähettämiin viesteihin. Kyse on itseään vahvistavasta vastavuoroisuuden kehästä, jota tasa-arvokiihkoilijat sukupuoliroolihysteriassaan yrittävät estää syntymästä.
Toivottavasti epäonnistuvat.