Jokin aika sitten ainakin somea kohahdutti uusi tutkimus. Sen mukaan mitä tasa-arvoisempi yhteiskunta on, sitä suuremmat ovat erot miesten ja naisten välillä. Suomi on tästä malliesimerkki, toimittaja Ivan Puopolo kirjoittaa kolumnissaan.
Tutkimus kohahdutti siksi, että kaiken piti mennä juuri päinvastoin. Tasa-arvon piti tarkoittaa sitä, että erot ihmisten välillä pienenevät. Silti tapahtuu niin, että mitä enemmän vapauksia yhteiskunta jäsenilleen sallii, sitä stereotyyppisemmin ihmiset käyttäytyvät.
Tämä näkyy paitsi miesten ja naisten välisenä ammattien eriytymisenä, myös persoonallisuuden eroina.
Esiin tullutta ongelmaa kutsutaan patriarkaatin paradoksiksi, mutta sille on järkevä selitys. Selitys on se, että kun ympäristön merkitys pienenee eli ihmiset saavat enemmän vapauksia, silloin heidän välisensä geneettiset erot korostuvat.
Ajatus siitä, että vapauden lisääntyessä geenien merkitys korostuu, saa tukea myös muusta tutkimuksesta.
Luonnontilassa ihmisten välinen geneettinen vaihtelu olisi suurimmillaan
Robert Plomin on käyttäytymisgeneetikko, joka on omistanut käytännöllisesti katsoen koko uransa kaksostutkimukselle. Vähän aikaa sitten hän julkaisi kirjan "Blueprint", jossa käy läpi kaksostutkimuksesta kerääntynyttä näyttöä 30 vuoden ajalta.
Kaksostutkimuksen ajatuksena on yrittää selvittää sitä, että kun ihmiset eroavat toisistaan, niin mikä osuus eroista selittyy geeneillä, mikä ympäristöllä.