Ivan Puopolon kolumni: Tämän takia feministit vihaavat Kulttuuritalolla esiintyvää oikeiston pop-älykköä Jordan Petersonia

Vuonna 2016 Kanadassa kaavailtiin lakia, jonka tavoitteena oli tehdä sukupuoli-identiteettiin perustuvasta syrjinnästä laitonta.

Lakiesitystä nousi vastustamaan professori Jordan B. Peterson Toronton yliopistosta. Hänen tulkintansa mukaan lakiesitys edellyttäisi ihmisiä kutsumaan transsukupuolisia ihmisiä heille erikseen keksityillä pronomineilla. He- ja she-pronominien käyttö tulkittaisiin viharikokseksi.

Peterson vetosi sananvapauteensa ja ilmoitti, ettei hyväksy muutosta.

Vähemmistöt ja heidän tukijoukkonsa raivostuivat. Peterson leimattiin äärioikeistolaiseksi ihmisoikeuksien halveksujaksi ja vähemmistöjen vihaajaksi. Hänen luentojaan sabotoitiin ja häntä yritettiin eri tavoin vaientaa.

Ironisesti juuri vastustus siivitti hänet megatähdeksi, vaikkei Petersonin tulkinta laista pitänyt paikkansa.

Lue myös Ivanin aiemmat kolumnit ja kommentit:

Boikottien ja mellakoinnin tuoma mediahuomio sai aikaan sen, että miljoonat Petersonin kanssa samanmieliset löysivät yhtäkkiä ajatuksilleen akateemisen ja uskottavan äänen.

Mahdollisuuksien vai lopputuloksen tasa-arvo?

Nyt hän on maailmankiertueella ja puhuu kaikesta siitä, mistä ei saisi: feministisen ideologian sumentamasta ajattelusta, miesten ja naisten biologisista eroista ja perinteisistä arvoista.

Hän kannattaa mahdollisuuksien tasa-arvoa ja sanoo feministien keskittyvän virheellisesti lopputuloksen tasa-arvoon.

Leikitään (vaikkakaan en ole ihan varma, tarvitseeko tätä varsinaisesti leikkiä), että jossakin maassa 90 prosenttia kansanedustajista on miehiä.

Tuollaisessa tilanteessa ilman muuta vallitsee epätasapaino sukupuolten välillä. Siitä ei kuitenkaan voi tehdä johtopäätöstä, että tilanne olisi epätasa-arvoinen. Voi aivan hyvin olla, että alunperin kaikilla oli samat mahdollisuudet osallistua rehtiin kilpailuun, ja kansa päätti valita näin.

Mikäli niin on, eli mahdollisuudet ovat tasa-arvoiset, ei Petersonin mukaan mitään ongelmaa ole.

Feministi, sanoo Peterson, katsoo lopputulosta. Sitä täytyy tasata tavalla tai toisella ja jos muu ei auta, otetaan avuksi pakko. Yksi sen muoto on positiivinen syrjintä.

Pakenevatko rosvot hitaammin, kun perässä on naispoliisi?

Juuri niin Suomessakin on tehty, kun esimerkiksi poliisien pääsykokeissa naiset saavat helpotusta kuntotestissä. Käytännössä nainen saa heikommalla suorituksella samat pisteet kuin mies.

Siitä seuraa, että nainen A pääsee sisään suorituksella, jolla mies B jää rannalle ruikuttamaan. Miksi? Juoksevatko rosvot hitaammin karkuun, kun perässä on nainen?

Naisia tietenkin halutaan enemmän poliiseiksi, mutta herää kysymys: onko valittu keino oikein? Miksi todellisuudessa paremmin suoriutuva yksilö rajataan pois vain sukupuolensa vuoksi?

Entä mihin kaikkiin hierarkioihin lopputuloksen tasa-arvoistaminen ulotetaan?

Tytöt menestyvät selvästi poikia paremmin esimerkiksi yo-kirjoituksissa, joten pitäisikö poikia positiivisesti syrjiä helpommilla yo-kokeilla?

Syrjintä on väärin, mutta...

Syrjintä on väärin. Toistan: syrjintä on väärin. Se pitää saada loppumaan. Mutta hierarkian lopputuloksesta ei voi päätellä sitä, tapahtuuko syrjintää. Muussa tapauksessa Suomea syrjitään jalkapallossa järjestelmällisesti.

Piilaaksossa olevissa yrityksissä työntekijöistä vain 17 prosenttia on naisia. On mahdollista että se selittyy syrjinnällä, mutta on mahdollista, että se selittyy myös jollain muulla – esimerkiksi miesten ja naisten keskimääräisillä biologisilla eroilla.

Kun James Damore ehdotti tätä vuonna 2017, hän sai Googlelta potkut. Damorella oli kuitenkin jo tuolloin tukenaan vahvaa näyttöä ja lisää on tullut.

Äskettäin julkaistusta tutkimuksesta tiedetään, että mitä tasa-arvoisempi yhteiskunta on, sitä eriytyneemmät ovat miesten ja naisten alat ja sitä selvemmät ovat psykologiset erot sukupuolten välillä. On myös osoitettu, että kohdun hormonit ovat yhteydessä kiinnostuksen kohteisiin. Vaikuttaa siltä, että mitä vapaammin ihmiset saavat valita, sitä stereotyyppisemmin he käyttäytyvät.

Petersonin uskottavuus vain kasvaa, kun häntä haukutaan

Jos julkisessa keskustelussa pyritään vaientamaan kaikki muut selitykset kuin sukupuolinen syrjintä, on selvää, että se luo perustaa Petersonin kaltaiselle älykölle, joka tuo esiin vakuuttavaa näyttöä siitä, että selitys ei ole uskottava.

Petersonin omaa uskottavuutta vain lisää se, että lähes poikkeuksetta hänen vastustajansa keskittyvät hänen persoonaansa. Hänet leimataan milloin äärioikeistolaiseksi, milloin muka-tieteilijäksi.

Peterson ei ole mikään viimeisen totuuden leimasin ja hänen viittauksena esimerkiksi Freudiin ja Jungiin todellakin kuulostavat hölynpölyltä, mutta silti nimittelyn sijaan olisi tehokkaampaa keskittyä argumentteihin.

Kulttuuritalolla on odotettavissa samantapaista hurmoshenkisyyttä kuin Pekka Haaviston tueksi järjestetyllä jäähallikeikalla aikoinaan, mutta veikkaan, että yksikään yleisön jäsen ei ole sama.

P.S. Laki sukupuoli-identiteeteistä ja sukupuolen ilmaisemisesta hyväksyttiin Kanadassa 15.6.2017.

Korjattu Kanadassa hyväksytyn lain sisältöä jutun alusta ja lopusta 5.10. klo 19.05.

​​​​​​​Kirjoittaja on toimittaja ja MTV:n Huomenta Suomen juontaja.

Lue myös

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja