Itämerta pidettiin ennen maailman saastuneimpana merenä. Ympäristötoimien ansiosta tilanne on parantunut, silti sinilevä on Itämerelle suuri riesa vuosittain.
Erikoistutkija Seppo Knuuttila Suomen ympäristökeskuksesta kertoo Itämeren kärsivän edelleen pahasti rehevöitymisestä, jonka seurausta sinileväkukinnat ovat.
Knuutila kertoo, että fosforikuormaa on saatu alennettua 60 prosenttia ja typpikuorma on alentunut kolmannekseen huippuvuosiltaan.
– Itämeren ominaispiirteistä johtuen vesi vaihtuu hitaasti, noin kerran 30 vuodessa. Tehtyjen toimenpiteiden täysmääräistä näkymistä saadaan odottaa vielä muutamia vuosikymmeniä.
Vaihtumisen hitaus johtuu siitä, että Itämeri on sisämeriallas ja on Pohjanmereen yhteydessä vain kapeiden salmien kautta
Knuutila kertoo, että arvioiden mukaan meren rehevyystilanne ei tästä pahene.
Maatalous aiheuttaa suuria haasteita
Odotusten mukaisesti tällä hetkellä sinilevän pintakukintaa esiintyy Suomenlahdella, Saaristomerellä, Itämeren pohjoisosissa sekä Selkämerellä.
Asutukset, teollisuuden jätevedet sekä maa- ja metsätalous tuovat mereen fosforia. Jätevesikuormitusta on saatu Knuutilan mukaan vähennettyä lähes niin paljon kuin on mahdollista.
Suuremmat haasteet ovatkin maataloudessa. Vaikka lannoitus on Knuutilan mukaan vähentynyt, peltomaahan varastoituneet ravinteet, nimenomaan fosfori, vuotaa pelloilta edelleen.
Tästä syystä maataloudessa tarvitaan tehokkaampia toimia tavoitteiden saavuttamiseksi.
Knuutila kertoo, että useita lupaavia menetelmiä käytetään jo.
– Kipsikäsittely leikkaa fosforikuormaa puolella sinä aikana, kun se vaikuttaa.
– Jos pellot saataisiin käsiteltyä kaksi kertaa, saadaan kymmenen vuotta aikaa, jolloin fosforikuormitus puolittuu.
Maanviljelijän kannalta kipsikäsittely tapahtuu täysin valtion tuella. Viljelijä saa kipsin pelloilleen vain ilmoittautumalla mukaan.
Mitä Itämeren hyväksi voidaan vielä tehdä?
Jos Itämeren eteen tehtäisiin kaikki mahdollinen, vuosisadan puolivälissä levämäärät kesäisin olisivat Knuutilan mukaan 30-40 prosenttia pienemmät. Vuosisadan loppuun sinilevän määrä vähenisi edelleen.
Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa jäteveden puhdistuksessa on saavutettu suurin piirtein se, mitä on saavutettavissa.
– Naapurimaissa idässä, erityisesti Venäjällä, Baltiassa ja Puolassa jätevedenpuhdistamisessa on parannettavaa, Knuutila sanoo.
Ruoantuotannon haasteet ovat suuria sekä meillä Suomessa että muissa maissa.
Yksittäinen ihminenkin voi omalta osaltaan pitää huolta Itämerestä.
– Paras teko on syödä terveellisemmin. Lisää kasvisten ja Itämerenkalan osuutta ja vähentää lihaa. Yhtä lailla, kun se on itselle terveellistä, on se sitä myös Itämerelle, kun oma ravinnekuorma pienenee.
Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät Itämeressä selkeästi
Knuutila kertoo Itämeren lämmenneen 200 vuodessa kolme astetta. Vajaa kaksi astetta on tullut vain viimeisen 30 vuoden aikana.
Lämpimään veteen liukenee vähemmän happea ja hapen kulkeminen lämpimässä vedessä nopeutuu, joka pahentaa happiongelmaa. Se aiheuttaa haittaa eliöille ja kasveille.
Myös jääpeite katoaa, joka vaikuttaa esimerkiksi norpan selviytymiseen talviaikaan.
Knuutila kertoo Itämereen saapuneen ihmistoiminnan seurauksena viimeisen 200 vuoden aikana noin 120 uutta vieraslajia. Näistä tavataan Suomessa säännöllisesti noin 30. Osaa pidetään haitallisena.
Konkreettinen esimerkki vieraslajeista on veneiden pohjiin tarttuva merirokko. Se saapui Suomeen jo 1800-luvun alussa. Jos sitä ei olisi, emme tarvitsisi myrkkymaaleja.