Suomen ympäristökeskuksen tutkimusprofessori kertoo kuulleensa Itämerta verrattavan monisairaaseen potilaaseen sen rehevöitymisen takia.
Itämeren rehevöitymisongelmaa tehokkaatkaan keinot eivät hetkessä ratkaise. Koska meri on matala ja veden vaihtuvuus siksi hidasta, ihmisten mereen syytämä aines pysyy siellä pitkiä aikoja. Sisäinen kuormitus eli pohjaan varastoituneiden ravinteiden vapautuminen hapen vähetessä kiihdyttää huonoa kehitystä entisestään.
Ongelmia riittää: Suomen luontopaneelin maaliskuussa julkaistussa Vedenalaisen luonnon köyhtyminen Suomen rannikkoalueilla -raportissa kerrottiin, että luontokatoa esiintyy kaikkien Suomen merialueiden rannikkovesissä ja yhteensä 45:llä eri tavalla.
Suomen ympäristökeskuksen tutkimusprofessori Maiju Lehtiniemi kertoo kuulleensa Itämerta verrattavan monisairaaseen potilaaseen. Se, miltä meren vointi vaikuttaa, riippuu siitä, mitä asiaa tarkastellaan.
Summaten hänen mukaansa kuitenkin voi sanoa, että sadan vuoden takaiseen verrattuna Itämeren tila on heikompi, mutta 1980- ja 1990-lukujen taitteeseen verrattuna esimerkiksi ravinnepitoisuuksien suhteen tilanne on parempi.
– Ihmistoiminta oli kaikkein suurinta ja haitallisinta toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä, kun Itämerta käytettiin roska-astiana. Sitten herättiin, ettei se toimi, ja maatalouden, teollisuuden ja asutuksen päästöjä alettiin rajoittaa.
Hyvää kehitystä on tapahtunut esimerkiksi haitta-aineiden sekä elohopean ja muiden raskasmetallien pitoisuuksissa. Lehtiniemi huomauttaa, että muun muassa dioksiinien ja PCB-yhdisteiden määrä on vähentynyt merkittävästi.
– Moni varmasti muistaa ajan, kun Itämeren silakkaa ei suositeltu syötäväksi, kun dioksiinipitoisuudet olivat niin korkeat, hän sanoo.
WWF:n sisävesivastaava Jenny Jyrkänkallio-Mikkola painottaa, ettei vesiensuojelu ole "rahan kaatamista jokeen". Hän muistuttaa, että esimerkiksi kosteikkohankkeiden suunnittelulla, urakoinnilla ja seurannalla on työllisyysvaikutuksia. Lisäksi ne parantavat ruokaturvaa, kun tulvia hillitsemällä saadaan vähennettyä satovahinkoja ja hyödynnettyä lannoitteet tehokkaammin sekä vettä varastoitua kuivina aikoina.