Itämeren lämpeneminen uhkaa voimistaa sinileväkukintoja entisestään. Jotta pahojen sinileväkesien yleistyminen voitaisiin välttää, mereen päätyvien ravinteiden määrää pitäisi pystyä vähentämään nykyistä tehokkaammin. Yksikään rantavaltio ei ole vielä onnistunut saavuttamaan asetettuja päästövähennystavoitteita eikä nykyisissä tavoitteissa ole vielä edes huomioitu ilmastonmuutoksen aiheuttamaa lisärasitusta meriympäristölle.
Helle kuumottaa ja sinilevä on jälleen vallannut Itämeren. Ilmaston lämpenemisen myötä meri lämpenee ja sen tila uhkaa heikentyä entisestään. Viimeisten 30 vuoden aikana Itämeri on lämmennyt jo lähes kaksi astetta ja Suomen merialueet vielä enemmän.
– Viimeisten sadan vuoden aikana meri on lämmennyt 0,3 astetta vuosikymmentä kohti, mutta lämpeneminen kiihtyi vuoden 1990 jälkeen. Sen jälkeen se on ollut tuplasti nopeampaa, noin 0,6 astetta vuosikymmentä kohti, laskee Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Seppo Knuuttila.
Hapettomien pohjien määrä lisääntyy
Lämpeneminen heikentää Itämeren happitilannetta entisestään.
– Lämpimään veteen liukenee vähemmän happea ja syvänteissä lämpimämpi vesi kiihdyttää happea kuluttavia hajotustoimintoja ja happi kuluu loppuun entistä nopeammin. Tämä on ongelmallista Itämerellä, jossa hapettomat alueet ovat laajoja jo ennestään, muistuttaa Knuuttila.
Jo nyt hapettomia tai hapen puutteesta kärsiviä pohjia on Itämerellä lähes 80 000 neliökilometriä eli kaksi kertaa Tanskan kokoinen alue. Hapettoman alueen kasvu vaikuttaa myös sinilevien määrään.
– Näiltä hapettomilta pohjilta vapautuu fosforia ja fosforiravinne on se, joka toimii leväkukintojen polttoaineena. Toisaalta lämpenevä vesi myös itsessään suosii jotakin sinilevälajeja, selittää Knuuttila.
Maatalouden ravinnepäästöjä vähennettävä
Jos mereen päätyvää ravinnekuormitusta ei saada vähennettyä ja ilmasto jatkaa lämpenemistään, pahat sinileväkesät yleistyvät. Yksikään Itämeren rantavaltio ei ole vielä saavuttanut Itämeren suojelukomission Helcomin asettamia päästövähennystavoitteita eikä niissä ole vielä edes otettu huomioon ilmastonmuutoksen vaikutuksia.
– Olemme onnistuneet vähentämään hyvin jätevesien ravinnekuormaa, mutta maatalouden ravinnekuormituksen vähentämisessä mikään maa ei ole kovin hyvin vielä onnistunut. Kokonaistavoitteita ei pystytä saavuttamaan ilman maatalouden kuormituksen vähentämistä, huomauttaa Knuuttila.
Ruokavalinnat vaikuttavat Itämeren tilaan
Jotta pahimmat kauhukuvat eivät toteutuisi, samaan aikaan pitäisi hillitä sekä ilmastonmuutosta että Itämeren rehevöitymistä.
– Suomalaisten hiilijalanjälki on erittäin suuri, hiilidioksidiekvivalentteina noin 11 000 kiloa jokaista suomalaista kohti. Pariisin sopimuksen 1,5 asteen mukainen tavoite on noin 3 000 kiloa, sanoo Knuuttila.
Sekä ilmastonmuutoksen hillintään että Itämeren tilan parantamiseen tarvitaan poliittisia päätöksiä, mutta myös yksittäisten ihmisten valinnoilla on merkitystä.
– Jokainen suomalainen aiheuttaa vuodessa keskimäärin noin 1300 kilon levien kasvun omilla päästöillään Itämeressä. Siitä 800 kiloa aiheutuu ruokavaliosta sen tuotantoon käytetyn maatalousmaan kautta. Kolme neljäsosaa ruokavalion vaikutuksesta tulee eläinperäisen ruuan käytöstä. Jos lisätään kasvisruuan ja myös kestävästi pyydetyn luonnonkalan osuutta ruokavaliossa, se vähentää peltoalan tarvetta. Sillä puolestaan olisi lähes välitön vaikutus maatalouden kuormitukseen, arvioi Knuuttila.