Sateisen talven seurauksena Itämereen valui poikkeuksellisen suuri määrä rehevöittävää fosforia. Tänään julkaistujen laskelmien mukaan talvikuukausina Etelä-Suomen joet kuljettivat mereen ravinteita saman verran kuin yleensä koko vuoden aikana. Itämeren tilan kannalta lämpimien ja sateisten talvien yleistyminen ei tiedä hyvää. Meren tilan parantaminen vaatii entistä tehokkaampia toimia ja suurempia päästövähennyksiä.
Nyt Vantaanjoki virtaa rauhallisesti ja ravinnevalumat Itämereen ovat pieniä. Toisin oli joulu-, tammi- ja helmikuussa, kun poikkeuksellisen runsaat vesisateet piiskasivat Etelä- Suomea.
– Pahimman vuorokauden aikana helmikuussa Vantaanjoesta meni 5 tonnia, 5000 kiloa, fosforia Suomenlahteen 24 tunnin aikana. Tällä hetkellä puhutaan joistakin sadoista kiloista, enintään 500 kilosta vuorokaudessa, laskee Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Seppo Knuuttila.
Pahin tilanne Saaristomerellä
Saaristomerellä tilanne oli vielä huonompi. Talvikuukausina joet kuljettivat mereen fosforia melkein yhtä paljon kuin ennätysvuonna 2008 koko vuoden aikana. Suurin osa fosforista on peräisin jokivarsien pelloilta, joilta se valuu sateen mukana vesistöihin.
– Vantaanjoen valuma-alueella vajaa 60 prosenttia fosforista tulee peltoalueilta. Seuraavaksi suurin kuormittaja on haja-asutus ja pistekuormien osuus on noin viisi prosenttia. Saaristomerellä maatalouden osuus on vielä suurempi, toteaa Knuuttila.
Itämeren tilan parannustavoitteet uhkaavat vesittyä
Yhden talven tavallista isompi fosforikuorma ei vielä merkittävästi heikennä Itämeren tilaa, mutta tavoitteet meren tilan parantamisesta karkaavat entistä kauemmaksi.
– Jos haluamme parantaa Itämeren ja erityisesti omien rannikkovesiemme tilaa, silloin olisi keskeisen tärkeää saavuttaa asetetut kuormituksen vähentämistavoitteet. Tämänkaltaiset talvet kuin viime talvi oli, tekevät näiden tavoitteiden saavuttamisen erittäin vaikeaksi, huomauttaa Knuuttila.
Saaristomeren tila on jopa huonontunut
Vaikka Itämeren tilaa on yritetty kohentaa jo pitkään, asetettujen tavoitteiden saavuttaminen on osoittautunut vaikeaksi.
– Saaristomerellä kokonaisfosforikuormitus ei ole 1990-luvun puolivälin jälkeen tähän päivään mennessä juuri alentunut. Pistekuormitus on puolittunut, mutta maatalouden ja muun hajakuormituksen osuus on ehkä jopa hieman kasvanut. 2010 Suomen hallitus asetti tavoitteeksi, että Saaristomeri olisi hyvässä tilassa vuonna 2020 eli tänä vuonna. Kuormitus on pysynyt entisellään ja tila jopa huonontunut. Viime vuonna tehdyn tila-arvion mukaan Saaristomerellä ei ole hyvään tilaan luokiteltuja alueita enää laisinkaan, muistuttaa Knuuttila.
Ilmastonmuutos pahentaa tilannetta entisestään
Ilmastonmuutoksen myötä sateiset talvet yleistyvät ja tilanne huononee entisestään.
– Olemme Suomen ympäristökeskuksessa arvioineet, että vuoteen 2060 mennessä nykyisillä ilmastomalleilla Saaristomeren fosforikuormitus voi kasvaa noin kolmanneksella, peltoalueilta puolella eli 50 prosenttia. Tämä tietenkin lisää sitä kuormitusta, jota meidän pitäisi pystyä vähentämään edelleen koko Itämeren osalta noin kolmanneksella nykytasosta, sanoo Knuuttila.
Kipsi ja rakennekalkki saattavat auttaa
Tilanteen heikkenemistä vastaan voidaan taistella esimerkiksi ottamalla käyttöön uusia keinoja ravinnevalumien pienentämiseksi. Sellaisia ovat esimerkiksi peltojen kipsikäsittely ja rakennekalkitus.
– Laittaisin toiveita ympäristöministeriön vesiensuojelun tehostamisohjelmaan, joka jatkuu vuoteen 2023 asti ja erityisessä fokuksessa on maatalouden kuormitus. Siinä pyritään muun muassa kipsikäsittelyllä ja rakennekalkituksella pienentämään maatalouden ravinnekuormitusta. Tähän asti toteutetuissa pilottitutkimuksissa on saatu hyviä tuloksia. Esimerkiksi kipsikäsittely voi vähentää fosforikuormaa puolella, tietää Knuuttila.
Eniten kuormittavat pellot pois viljelyksestä
Knuuttila listaa myös muita keinoja.
– Pitkällä aikavälillä pitäisi pystyä myös vähentämään fosforin korkeaa määrää peltomaassa ja muillakin keinoilla vähentää huuhtoutumista. Jos ei siinä muuten onnistuta, niin sitten voisi tulla harkintaan sekin, että voisimmeko ottaa pois viljelyksestä, esimerkiksi metsittää, pahimmin kuormittavia peltolohkoja.
Ensi kesän sinilevätilannetta ei vielä voi ennustaa, mutta ainakin levillä on nyt runsaasti kasvua ruokkivia ravinteita käytettävissään.