Italiassa valta vaihtuu vauhdilla – maa kulkee hallituskriisistä toiseen: 65 hallitusta, jotka ovat kestäneet vain vuoden

Italiassa hallituskriiseihin on kuitenkin totuttu. Vaikka hallituskauden on tarkoitus kestää viisi vuotta, hallitukset kaatuvat keskimäärin reilun vuoden jälkeen. Maassa on 73 vuoden aikana ollut 65 hallitusta, jotka ovat kestäneet vallassa keskimäärin vuoden ja yhden kuukauden, laski Termometro politico -nettisivusto kesäkuussa ennen Italian viimeisintä hallitusvaihdosta.

Myös puoluekartta piirtyy jatkuvasti uudelleen. Maan vanhin yhä olemassa oleva puolue on vasta 30 vuotta sitten perustettu äärioikeistolainen Lega.

Rooman yksityisen Luiss-yliopiston politiikan tutkijan Lorenzo Castellanin mukaan Italian politiikan epävakaisuus on viime vuosina lisääntynyt.

– Äänestäjät eivät enää jakaudu kahteen leiriin kuten Silvio Berlusconin aikaan, vaan olemme siirtyneet koalitiohallituksiin.

Italian poliittinen luokka on viimeisen kymmenen vuoden aikana mennyt suurelta osin uusiksi. Tänä aikana näyttämölle ovat vuorotellen ilmestyneet Matteo Renzi, Legaa johtava Matteo Salvini ja Viiden tähden liikkeen Luigi Di Maio.

– Nämä uudet kasvot on vuorotellen pantu koetukselle, eivätkä tulokset ole olleet kovin vakuuttavia, Castellani sanoo.

Haussa vahva johtaja

Castellanin mukaan Italian poliittiseen kulttuuriin kuuluu sirpaloituminen moniin eri puolueisiin, jotka parlamenttiin päästyään alkavat kuitenkin natista liitoksissaan. Lisäksi Italiassa on vuodesta 1993 lähtien yritetty uudistaa poliittisen järjestelmän rakenteita, mutta jokainen yritys on epäonnistunut.

Viimeksi kirvelevän tappion koki Renzi, joka yritti vuonna 2016 muuttaa kansanäänestyksellä perustuslakia. Muutosten tavoitteena oli osittain purkaa Italian kaksikamarijärjestelmä, keskittää valta parlamentin alahuoneelle ja siten nopeuttaa poliittista päätöksentekoa.

– Italiassa vallitsee suuri ristiriita. Äänestäjät etsivät ikuisesti seuraavaa vahvaa johtajaa, oli se sitten Renzi tai Salvini. Mutta kun he sitten pääsevät valtaan, järjestelmä estää heitä hallitsemasta, eivätkä äänestäjät suostu muuttamaan pelin sääntöjä, Castellani sanoo.

Politiikan nopean vaihtuvuuden takana on äänestäjien syvä tyytymättömyys ja epäluottamus.

– Yritetään vaihtaa kuskia sen sijaan, että korjattaisiin moottori. Äänestettyihin henkilöihin ei kuitenkaan luoteta, vaan heidät hylätään nopeasti.

Castellanin mukaan tylsistyminen ei ole italialaiselle äänestäjälle tai politiikkaa työkseen kommentoiville tuttu tunne. Siinä missä muissa maissa poliittinen muutos saattaa pelottaa, Italiassa politiikan vakaa tila saatetaan kokea pelottavammaksi.

Nopea vaihtuvuus tekee Italian hallitsemisesta käytännössä mahdotonta, Castellani sanoo. Pysyvyyttä luovat kuitenkin yrityselämän johto, oikeuslaitos ja tasavallan presidentti.

Puoluekenttä vakaa

Bolognan yliopiston politiikan tutkijan Piero Ignazin mukaan vaikutelma Italian politiikan epävakaisuudesta sen sijaan on harhaa. Lukuisista nimenmuutoksista huolimatta puolueiden juuret yltävät kauas, Berlusconin Forza Italiaa ja Viiden tähden liikettä lukuun ottamatta.

– Demokraattinen puolue on yksinkertaisesti kahden vanhan puolueen yhdistelmä. Italiassa on lisäksi aina ollut radikaali vasemmistopuolue sekä uusfasistinen oikeistopuolue, joka on tällä hetkellä nimeltään Fratelli d’Italia, Ignazi selittää.

Viimeisen 25 vuoden aikana hallitusvastuu on vuorotellut oikeiston ja vasemmiston välillä. Valtasuhteet ovat yleensä pysyneet samoina aina viisivuotiskauden ajan, vaikka hallitukset ovatkin voineet vaihtua.

– Italialaispoliitikot eivät ole muita riitaisampia. He saattavat kyllä korottaa ääntään, mutta sanoisin että se on paljon melua tyhjästä.