Serhi Ivanovilla oli päällään turvaliivit ja alushousuissaan 500 dollaria, kun hän pakeni autollaan Luhanskista. Tytär oli mummolassa, ja vaimo oli lähtenyt äitinsä luo.
– En voinut viedä heitä mukanani, koska jo silloin oli tiesulkuja ja autoja ammuttiin, Ivanov kertoo.
Oli toukokuu 2014, ja Itä-Ukrainan kriisi oli yltymässä sodaksi. Venäjän tukemat separatistit olivat aloittaneet hallintorakennusten valtaamisen huhtikuussa, ja Ukrainan armeija vastasi kapinointiin voimalla. Paikalliset alkoivat paeta levottomuuksien tieltä.
Ivanov oli syntynyt ja kasvanut Luhanskin alueella. Hän valmistui lakimieheksi, työskenteli syyttäjänvirastossa ja ryhtyi myöhemmin toimittajaksi. Entisen työnsä ansiosta hänellä oli lähdeverkosto poliisissa ja muissa viranomaisissa.
Kun Kiovassa ihmiset alkoivat osoittaa mieltään presidentti Viktor Janukovitshia vastaan, Ivanov järjesti samankaltaisia protesteja Luhanskissa. Ne eivät juuri saaneet tukea paikallisilta.
– Siitä hetkestä alkaen sain paljon vihollisia.
Ivanov kirjoitti artikkeleita, joissa hän sanoi Venäjän miehittäneen Itä-Ukrainan. Lyhtypylväisiin ilmestyi lappuja, joissa häntä kutsuttiin ukrainalaiseksi nationalistiksi. Niissä oli hänen kuvansa ja osoitteensa.
Venäjä-mielisiä salakuunnelleilta poliisikavereiltaan Ivanov sai vinkin, että häntä tultaisiin pian hakemaan. Ystävää oli vähän aikaa sitten ammuttu. Ivanov päätti lähteä.
Lemmikit asemalaiturilla
Elokuussa Jasynuvata kaupungin rautatieasema oli täynnä ihmisiä ja heidän lemmikkejään – kissoja, koiria, papukaijoja ja hamstereita. oli sitonut oman kissansa hihnaan. Juna oli kolme tuntia myöhässä.