Nadija asuu nyt siskontyttönsä kanssa Kiovan lähiseudulla.
Viime vuoden huhtikuussa ukrainalaisnainen Nadija sai siskontyttäreltään pysäyttävän viestin.
– Telegramin kautta tulleessa viestissä luki: Terve. Olen Novoazovskin kaupungissa. Vanhempani ovat kuolleet, Nadija kertoo siskontyttönsä viestin sisällöstä STT:lle.
Siskontyttö oli viety venäläisten kokoamisleirille.
Aiheen arkaluontoisuuden vuoksi Nadija haluaa esiintyä jutussa pelkällä etunimellään.
Vettä lunta sulattamalla pommituksien keskellä
Viime maaliskuussa Nadijan äiti, sisar, sisaren puoliso ja siskontyttö asuivat Mariupolissa, joka joutui heti sodan alussa Venäjän laajamittaisten pommitusten kohteeksi.
Nadijan sisar perheineen asui lähiössä, johon kohdistui kovaa pommitusta. He piileskelivät pommitusten aikaan kotitalonsa kellarissa. Perheellä ei ollut autoa, joten mahdollisuutta paeta kaupungista ei ollut.
Sodan vuoksi perhe menetti sähköt, veden ja kaasun.
– Vettä he saivat lunta sulattamalla, Nadija kuvaa.
Sairaalassa ei henkilökuntaa
Yhtenä päivänä ammus osui autotalliin, jossa perhe säilytti tavaroita. Nadijan siskon mies otti palosammuttimen ja juoksi sammuttamaan tulipaloa.
Pommitus jatkui sammutustöiden aikana. Niihin myös Nadijan siskon mies kuoli. Nadijan sisar puolestaan haavoittui vakavasti, ja naapurit veivät hänet takaisin kellariin.
Nadija kuvailee siskonsa tilaa: jalka oli pahasti haavoittunut, alaleuka sijoiltaan ja hampaat lähteneet.
–Kellarissa olevat löysivät seuraavana aamuna naapurustosta ihmisiä, joilla oli paarit, ja päättivät viedä siskon sairaalaan.
Sairaalassa ei enää ollut lääkäreitä tai muuta henkilökuntaa, vaan ihmiset auttoivat toisiaan.
Huhtikuun toisena päivänä venäläiset alkoivat pommittaa myös sairaalaa. Pommitus aiheutti tulipalon, jossa Nadijan sisko kuoli.
– Puhuin siskoni kanssa viimeisen kerran 5. maaliskuuta viime vuonna. Sen jälkeen yhteys katkesi.
– Silloin hän sanoi minulle, että emme sano hyvästejä, vaan nähdään taas. Mutta nyt en saa enää koskaan puhua hänen kanssaan.
Pysäyttävä tekstiviesti
Siskontyttö piilotteli äidin sairaalassa olon ajan kellarissa, josta venäläiset sotilaat tämän sittemmin hakivat. Venäläiset ottivat tytön mukaansa Novoazovskin kaupunkiin Donetskiin. Novoazovsk on ollut Venäjän miehittämä jo vuodesta 2014.
Sieltä siskontyttö lähetti Nadijalle jutun alussa mainitun tekstiviestin.
Tämän jälkeen Nadijan siskontyttö vietiin venäläisten kokoamisleirille Starobesheveen.
– Sain häneltä viestin, että hänet viedään nyt "proseduuriin" eli kuulusteluun, joka leirille tultaessa tehdään. Sen jälkeen en kuullut hänestä mitään illan tai yön aikana, Nadija kertoo.
Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan ukrainalaisilta kerätään kuulusteluissa muun muassa sormenjäljet ja muita tietoja. Niissä myös selvitetään siviilien yhteydet muun muassa Ukrainan päättäjiin, toimittajiin ja armeijaan.
YK:n mukaan ihmisiä, joiden on katsottu olevan "Venäjä-vastaisia", on kidutettu. Osa on kadonnut.
Kuulusteluiden päätteeksi Nadija vietiin eräänlaiselle poliisiasemalle kaupungin ulkopuolelle.
– He väittivät, että heitä ei miellyttänyt jokin tytön kertoma asia. Todellisuudessa uskon asian johtuneen siitä, että hän oli nuori, kaunis tyttö.
Pelkona oli, että venäläiset voisivat tehdä siskontytölle seksuaalista väkivaltaa. Myös YK:n mukaan vankileireillä olevilla ukrainalaisnaisilla on riski joutua seksuaalisen väkivallan kohteeksi.
– Kuulimme tapauksista, joissa naisille oli tehty pahoja asioita.
Tuttava pelasti leiriltä
Nadijan onneksi hän löysi tuttavan, joka lupasi auttaa heitä. Mies asui alueella, joten hän lähti hakemaan Nadijan siskontyttöä leiriltä.
– Käskimme siskontytärtä kertomaan, että häntä hakemaan tullut mies on hänen setänsä, Nadija sanoo.
Syy on se, että jos leirillä olevilla on sukulaisia Venäjän valtaamilla alueilla tai Venäjällä, he pääsevät lähtemään leiriltä helpommin pois.
– Jos tuttavamme ei olisi päässyt hakemaan, emme tiedä, mitä hänelle olisi käynyt.
Lähtö leiriltä ei ole helppoa.
Human Rights Watchin mukaan leireiltä on siirretty ihmisiä pakolla Venäjälle tai sen valtaamille alueille Ukrainassa.
Jos leiriltä haluaa pois Ukrainan hallinnoimalle alueelle, se ei ole helppoa. Osa ihmisistä, joilla on ollut varaa maksaa yksityisestä kuljetuksesta, on onnistunut pakenemaan leireiltä. Matka sota-alueen ja venäläisten tarkastuspisteiden läpi on kuitenkin vaarallinen.
Osa siviileistä on myös itse lähtenyt Venäjälle. Vapaaehtoisuus on kuitenkin sotaoloissa kyseenalaista. Zmina-ihmisoikeusjärjestön mukaan venäläiset ovat luoneet olosuhteita, joissa siviilien ainoaksi vaihtoehdoksi on jäänyt lähtö Venäjälle tai Venäjän kontrolloimille alueille Itä-Ukrainaan, koska humanitaarisia käytäviä on tulitettu.
Pako Romanian, Turkin ja Venäjän kautta
Nadijan siskontyttö pääsi lähtemään sukulaismiehen kanssa takaisin Novoazovskiin.
– Siellä hän pääsi vaihtamaan vaatteet ja suihkuun.
Onnekas seikka oli myös se, että siskontytöllä oli mukanaan reppu, jossa oli myös tämän passi. Siksi Nadija päätti järjestää tytön kuljettamisen takaisin Ukrainan puolelle Romanian kautta.
Nadija alkoi etsiä ihmisiä, jotka voisivat auttaa siskontytön lentokoneeseen ja sieltä Romaniaan.
Heillä kävi tuuri, sillä tuttujensa kautta he löysivät Etelä-Venäjällä Donin Rostovissa asuvan perheen, joka suostui auttamaan heitä.
Perheeseen uskalsi luottaa, koska nämä eivät kannattaneet sotaa, Nadija sanoo.
– He kohtelivat tyttöä hyvin. Hän sai ruokaa ja vaatteita.
Donin Rostovista siskontyttö vietiin Mineralnyje Vodyn kaupunkiin, josta hänelle ostettiin lentolippu Turkin kautta Romaniaan.
Siskontytär ei tätä ennen koskaan ollut ulkomailla tai edes näin kaukana kotoa, Nadija sanoo.
– Vasta, kun hän oli saapunut Romaniaan, pystyin huokaisemaan helpotuksesta.
Ukrainan kielen kuuleminen sai Mariupolissa jumissa olevan äidin kyyneliin
Nyt Nadija on muuttanut siskontyttönsä kanssa asumaan Kiovan lähiseudulle. Siskontyttö on jatkanut yliopisto-opintojaan Kiovasta käsin.
Nadijan äiti on yhä jumissa Venäjän miehittämässä Mariupolissa. Kesken haastattelun Nadija saa puhelun äidiltään, ja pyytää lupaa vastata. Puhelut äidin kanssa ovat venäläisten valloittamassa Mariupolissa nykyisin harvinaisia.
Nadijan alkaessa puhua ukrainaa hänen äitinsä alkaa itkeä kesken puhelun.
Mediatietojen mukaan venäläiset ovat alkaneet systemaattisesti tuhota ukrainalaista kulttuuria valtaamassaan Mariupolissa. Venäjä on korvannut paikalliset asukkaat ja virkamiehet venäläisillä.
Venäjä on myös pyrkinyt peittelemään sotarikostensa jälkiä. Venäläiset muun muassa purkavat pommittamiaan rakennuksia.
Lue myös: Tutkijat: Venäjä suunnitteli ja rahoitti kidutuskammiot Ukrainassa – "Putinin suunnitelma käy yhä selvemmäksi"
Harvat avoinna olevat koulut opettavat venäläisen opetussuunnitelman mukaan, katujen nimiä on vaihdettu ukrainalaisista venäläisiksi, puhelinverkko on venäläinen, televisiokanavat venäläisiä.
Samalla tuhot ja kauhu ovat kaupungissa yhä vahvasti läsnä. Uutistoimisto AP:n mukaan kaupunkiin on syntynyt 10 000 uutta hautapaikkaa.
"Äitini on haudannut siskoni kolmesti"
Mariupolin uhrien joukossa ovat Nadijan sisko ja tämän mies, joiden ruumiit Nadijan äitikin lopulta löysi.
Nadija kertoo äitinsä maksaneensa venäläisille sotilaille 600 euroa siitä, että nämä hautaavat Nadijan siskon ja hänen miehensä ruumiit hautausmaalle.
Tätä ennen Nadijan äiti joutui hautaamaan heidät itse kasvimaalle.
– Venäläiset tekivät hautaamisestakin bisnestä, Nadija sanoo.
Venäläisten aiheuttama tuska perhelle ei päättynyt vielä tähänkään, sillä venäläiset halusivat jostain syystä siirtää ruumiita muualle.
– Äitini kertoi, että he pakottivat ukrainalaisia sotavankeja kaivamaan ruumiita ulos haudoista ilman mitään hengityssuojaimia.
Nadijan äiti joutui maksamaan vielä toisen kerran rahaa, jotta ruumiit viedään hautausmaalle kaupungin ulkopuolelle.
– Äiti on haudannut siskoni ja hänen miehensä nyt kolmesti.
Nadijan äiti ei lähtenytkään Mariupolista aiemmin, koska halusi varmistaa, että Nadijan sisko ja hänen miehensä haudataan asianmukaisesti.
– Hän pelkäsi, että venäläiset alkavat taas siirrellä ruumiita. Ja nyt mahdollisuus lähteä on sulkeutunut.
Jos Mariupolista haluaisi lähteä, se vaatisi matkan Venäjän ja Baltian maiden kautta. Nadijan äiti on kuitenkin niin heikkona, että matka ei ole mahdollinen.
– Nyt odotamme Ukrainan voittoa, että voisimme hakea äidin takaisin. Äitini jaksaa elää vain sen ajatuksen voimin, että hänellä on vielä toinen tytär ja lapsenlapsi, jotka hän haluaa vielä nähdä. Se antaa voimia selviytyä.