Julija Kiseljova, 39, on nimennyt Hersonin keskustassa Etelä-Ukrainassa sijaitsevan kahvilansa Jeseniniksi, venäläisen 1900-luvun alkupuolella eläneen runoilijan Sergei Jeseninin mukaan.
Jesenin ei ollut Neuvostoliiton vallanpitäjien suosiossa. Hänen nimikkokahvilansa pitäjä taas on tehnyt parhaansa vastustaakseen venäläisiä miehittäjiä ja auttaakseen sodassa kärsineitä ukrainalaisia, joten nimi on varsin sopiva.
Runoudessa, kuten monessa muussakin työssä, tärkeintä on kiteyttää ja keskittyä olennaiseen. Ja sen taidon Julija totta vie osaa.
Istuessamme kahvittelemassa kahvilan aurinkoisella ulkoterassilla hän vastailee rauhallisesti kysymyksiin ja kertoo tarinaansa siitä huolimatta, että Ukrainan armeijan tykit ampuvat lähistöltä toistuvasti venäläisten asemiin ja osa kaupungista on Kahovkan padon räjäyttämisestä johtuvan tulvan alla.
– Otatko sokeria? Eipä tässä ole hätää, nuo ovat meidän tykkejämme. Toivotaan, ettei tule vastatulta, hän sanoo ojentaessaan kuppia kohti haastattelijaa.
Uutistoimisto Reutersin kuvausryhmä pukee samaan aikaan sirpaleliivejään päälle kahvilan terassin varjossa suojassa helteeltä.
Paitsi kahvila, Julijan yritys on avustustoiminnan keskus. Se on ollut sitä jo pitkään: ensin avustustoimintaa pyörittivät vain Julija ja hänen siskonsa, mutta myöhemmin mukaan on tullut myös liuta muita ihmisiä. Puolet kahvilan sisätiloista oli haastattelua tehtäessä täynnä avustustarvikkeita.
Luoteja vaippapaketeissa
– Aloitimme jo ennen miehitystä, ja pyrimme toiminaan myös sen aikana, mutta se oli hyvin vaikeaa. Pian miehityksen alettua venäläiset alkoivat jahdata auttajia. Naisia raiskattiin ja ihmisiä hakattiin, Julija muistelee.