Kuluneen viikon aikana oppilaan kuolema on johtanut vakaviin keskusteluihin liikunnanopettajien keskuudessa.
Video: Mikä on koululaisten Move-mittaus?
– Se on rankka testi. Kun ollaan tekemässä mittauksia isoille joukoille, tällaisia ikäviä tapauksia on mahdollista sattua jatkossakin, liikuntatieteiden maisteri Tytti Mecklin sanoo.
Mittausta itsessään ei nähdä ongelmallisena, vaan nimenomaan siihen osallistuvien määrää verrattuna opettajien määrään.
Liikunnan ja terveystiedon opettajat ry:n puheenjohtaja Kasper Salinin mukaan ryhmien koko on askarruttanut liikunnanopettajia jo kauan. Kuolemantapaus on lisäksi herättänyt uusia kysymyksiä.
– Tämä on pysäyttänyt pohtimaan omia toimintatapoja, onko tiedottanut koteja tarpeeksi siitä mitä on tulossa. Oppilaat myös reagoivat, jokainen opettaja on saanut vastata kysymykseen tehdäänkö testit, hän sanoo.
Toiveena maksimikoko liikuntaryhmille
Salin muistuttaa, että opettaja on vastuussa koko ryhmästä.
– Ollaan mietitty, herätäänkö tähän vasta kun jotain ikävää tapahtuu. Ja nyt kävi sitten näin. Joissakin oppiaineissa on linjaus maksimikoosta, olisiko aika saada sellainen myös liikunnassa? hän sanoo.
Mittauksia ei Mecklinin mukaan jokaisessa koulussa pystytä tekemään pienelle ryhmälle.
– Opettajan vastuu siinä kohtaa on todella iso. Ryhmäkoot nousevat ja nousevat ja tuntimäärät ovat pieniä. Puhutaan hienosti, mutta käytännössä resursseja on leikattu isoilla leikkureilla, liikunta- ja terveystiedon opettajana Steiner-koulussa Helsingissä toimiva Mecklin sanoo.
Isot ryhmät eivät Salinin ja Mecklinin mukaan ole ongelmallisia vain mittaustilanteissa, vaan liikunnassa yleisemminkin. Mecklinin mukaan terveydenhuollon ja koulun yhteistyö ei myöskään ole toiminut ainakaan Helsingissä. Tiedot terveystilasta ei hänen mukaansa välity.