Pienen tyttären isä avautuu tunteikkaasta matkasta kohti vanhemmuutta, jota ei leimaa jatkuva syyllisyys.
Kun puhutaan synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, äänessä ovat yleensä rohkeat äidit, jotka ovat päättäneet avautua rankoista kokemuksistaan. Harva tulee kuitenkaan ajatelleeksi, että myös isät voivat kärsiä masennuksesta, joka iskee lapsen syntymän jälkeen. Yksi näistä isistä on Ross Hunt, joka haluaa nyt rikkoa tabun aiheen ympäriltä ja tuoda esille tämän vakavan asian.
– En nähnyt sen tulevan. Ehkä siksi, että siitä ei kuule puhuttavan, Hunt aloittaa.
Jos kuva ei näy, voit katsoa sen täältä.
Isä kertoo toivoneensa ja odottaneensa lasta enemmän kuin mitään, mutta jostain syystä lapsen syntymä ei herättänyt hänessä sellaisia tunteita, joita hän etukäteen oli odottanut. Hän ei tuntenut mitään.
Oma lapsi herätti tunteita, joita ei kuuluisi tuntea
Hunt paljastaa olleensa masentunut aiemminkin, joten hän tietää tasan tarkkaan, miltä tämä maailman sumentava sairaus tuntuu. Hän ei kuitenkaan osannut kuvitella, että oman lapsen syntymä olisi tapahtuma, joka saisi hänet jälleen vajoamaan synkkään kuiluun.
Aivan kuten moni muukin vanhempi, myös Hunt oletti, että oma lapsi toisi mukanaan ainoastaan iloa ja onnea.
Jos kuva ei näy, voit katsoa sen täältä.
– Mutta minä vihasin häntä. Olin hänelle kateellinen ja katkera. Sitten tunsin syyllisyyttä, mutta kaikesta huolimatta minusta tuntui, että elämäni oli pilattu. Jos joku olisi tarjoutunut ottamaan hänet mukaansa, olisin suostunut siihen mielelläni. Tätä kesti muutaman kuukauden, Hunt kertoo.
Tuoreella isällä oli kuitenkin takataskussaan keinoja, joilla hän tiesi voivansa helpottaa masennusta. Hän tiesi erittäin hyvin, että vaikka se tulisi viemään aikaan, hänellä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin yrittää.
– Tein kaiken, minkä pystyin. Vaihdoin hänet kuiviin, kylvetin, ja leikin hänen kanssaan. Annoin hänen jopa nukkua kanssani, mutta tästä huolimatta en tuntenut mitään.
Isällä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa taistelua
Töihin palaaminen oli lopulta asia, joka sai Huntin olon lopulta paranemaan. Hänellä oli vihdoin taas aika miettiä muitakin asioita kuin pelkästään tuntemaansa syyllisyyttä.
– On uskomattoman vaikeaa yrittää rakastaa jotakuta, joka vie sinulta niin paljon antamatta mitään takaisin. Ainoa ongelma on se, että sinun ei kuuluisi ajatella tällä tapaa. Sinun kuuluisi rakastaa ehdoitta. Sinun ei kuuluisi kertoa kenellekään, että sinä et edes pidä lapsestasi, Hunt kertoo.
Kaikista kokemistaan tunteista huolimatta Huntin puoliso ja lapsen äiti seisoi miehensä rinnalla ja tuki häntä. Hunt uskoo, että ilman rakastavaa puolisoa hän olisi edelleen jossain todella pahassa paikassa.
Jos kuva ei näy, voit katsoa sen täältä.
Yhtäkkiä kuukausien jälkeen oman lapsen hymy alkoi herättää isässä tunteita; ne olivat vielä pieniä, mutta valmiita kasvamaan. Hän huomasi, että retket lapsen kanssa olivat asia, joka todella auttoi heitä tällä yhteisellä matkalla. Rakkaus omaa lasta kohtaan ei tullut helposti, mutta se on nyt täällä. Vaikka isä ei voikaan vielä sanoa toipuneensa masennuksesta täysin, asiat ovat menossa parempaan suuntaan.
– Ainoa mitä voin sanoa, on, että tulen paranemaan. En voi kertoa milloin, mutta sen aika vielä tulee, tunnen sen. Minun täytyy vain jatkaa taistelua.
Lähde: TheSun
***
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.