Ilkeä juoru antoi Sinille ala-asteella liikanimen "elmukelmu" – nyt hän kertoo, mihin vuosien kiusaaminen johti

8:44
Tietokirjailija Leena Vähäkylä huomasi psyykkisesti sairaita henkilöitä haastatellessaan, että usein mielenterveyshäiriön laukaisee koulukiusaaminen. Katso Vähäkylän haastattelu videolta.

Vuosia jatkunut koulukiusaaminen jätti Sini Luukkoseen syvät jäljet. Hän uskoo, että lapsuudessa ja nuoruudessa koettu henkinen väkivalta on syypää myöhemmin puhjenneeseen persoonallisuushäiriöön.

Iloinen, avoin ja sosiaalinen henkilö, joka haluaa tutustua uusiin ihmisiin ja ottaa kaikki avosylin vastaan. Sellainen lapsi Sini Luukkonen, 26, kuvailee olleensa.

Nykyään hän kohtaa uudet ihmiset vahvan suojamuurin takaa. Epäluuloisuus toisia kohtaan näyttäytyy passiivis-aggressiivisuutena ja haluna osoittaa, ettei näille varpaille hypitä. Ei enää.

Parikymppisenä Sinillä diagnosoitiin persoonallisuushäiriö, johon liittyy muun muassa itsensä vahingoittamista, kehosta irtaantumisen kokemuksia, epävakautta, vihaa ja masennusta. Yksinäisyyden tunne on pesiytynyt syvälle. Se heijastuu vaativuutena läheisiä kohtaan: tarpeena saada todisteita ihmissuhteen aitoudesta.

 – Mä luulen, että kiusaaminen on syy siihen, Sini pohtii persoonallisuushäiriödiagnoosin taustoja.

– En usko, että olisi tullut mitään ongelmia, jos ei olisi ollut kiusaamista.

Aikuisetkin lähtivät mukaan kiusaamiseen

Surullinen käänne Sinin elämässä tapahtui tämän ollessa ala-asteikäinen.

Neljännen luokan puolivälissä Sini perheineen muutti pieneltä itäsuomalaiselta paikkakunnalta toiselle. Kaikkien kanssa toimeen tulevana hän ystävystyi parin luokallaan olevan pojan kanssa, mistä muut pojat alkoivat tulokasta nälviä.

Pian esimurrosikäisten piirissä alkoivat levitä ikävät, perättömät juorut. Sinin väitettiin harrastaneen molempien poikapuolisten kavereidensa kanssa seksiä tuorekelmua ehkäisynä käyttäen.

– Mun nimeksi tuli elmukelmu, ja mut tunnettiin sillä nimellä pitkin Savoa.

Juorut kantautuivat lasten suusta vanhempien korviin ja pian perään huutelivat myös aikuiset ihmiset. Sini kertoo, että hänen kavereitaan kiellettiin välttämään hänen "huonoa seuraansa". Näin moni tekikin.

Vanhoista kavereista tuli kiusaajia

Kaksi vanhaa ystävää käänsi täysin takkinsa. Heistä tuli Sinin pääkiusaajia, jotka houkuttelivat remmiinsä lisää ihmisiä tehden uhrinsa yläasteajoista helvettiä.

Siniä haukuttiin kovaan ääneen. Hänestä tehtiin perättömiä lastensuojeluilmoituksia. Hänet uhattiin hakata sairaalakuntoon. Väkivallalla pelottelemalla häntä painostettiin lyömään omaa kaveriaan.

– Nyt ottaisin itse iskut vastaan, mutta silloin halusin heidän hyväksyntänsä ja päästä rauhaan, Sini muistelee.

Vaikka kiusaajien toiminta oli näkyvää, pitää Sini koulun yrityksiä puuttua asiaan ponnettomina. "Omien alueiden" määrittely ei käytännössä estänyt törmäämästä kiusaajiin, pelko väritti edelleen koulupäiviä tummanpuhuvilla sävyillään. Monesti Sinistä tuntui, että opetushenkilökunta oli enemmän kiusaajien kuin uhrin puolella.

Sini kertoo, että vuosia jatkunut kiusaaminen sai ansaitsemansa huomion vasta kaksi viikkoa ennen 8. luokan päättymistä. Silloin kiusaamista puitiin yhdessä uhrin, pääkiusaajien, osapuolten vanhempien, kouluhenkilökunnan edustajien sekä viranomaisten kanssa.

Väliintulo tapahtui kuitenkin liian myöhään. Kesällä Sinin perhe muutti toiselle Pohjois-Savossa sijaitsevalle paikkakunnalle, jossa kurimus vain jatkui. Hän kertoo, että "väärinymmärryksen" vuoksi uusi kaveri käytti valtaansa ja sulki Sinin ulkopuolelle ryhmistä, joiden piti olla uusi mahdollisuus.

Juttu jatkuu kuvan alla.

Peruskoulun jälkeen Sini oli kypsä kotikaupunkiinsa. Hän haki ja pääsi sisään Joensuussa sijaitsevaan ammattikouluun. Muuttoa edeltävänä kesänä tapahtui jotain ennenkuulumatonta: iso osa kiusaajista lähestyi Siniä ja pyysi häneltä anteeksi.

– Kesälomalla porukka ehkä jakaantuu eikä ryhmäpaine ole niin kova, Sini arvelee.

Ammattikoulussa vanhoista ympyröistä tuttu tyttö yritti vielä kerran kiusata Siniä.

Syntymäpäivänä saatu "lahja" – pussillinen lehmälle osoitettua heinää, kondomi elmukelmun tilalle ja kirosanoin höystetty onnittelukortti – olivat sankarille liikaa. Sini marssi oppilaitoksensa koulutuspäällikön luo. Tämä jututti välittömästi kiusaajaa ja vihjaili erottamisen mahdollisuudella.

Kiusaaminen loppui siihen. Kouluväkivallan jäljet eivät kuitenkaan katoa.

Lapsuuden kokemukset muovaavat persoonaa

Sini uskoo rankkojen kokemusten muovanneen hänen luonnettaan vahvistaen jo aiemmin olemassa olleita piirteitä, kuten epäluuloisuutta ja passiivis-aggressiivisuutta.

Tiedetään, että lapsuuden ja nuoruuden kokemukset voivat joko vahvistaa tai vaimentaa ihmisen synnynnäisiä persoonallisuuden piirteitä. Pitkään jatkuessaan kasvuympäristön vääränlaiset olosuhteet altistavat persoonallisuushäiriöille. Toki ei voi sanoa varmaksi, että Sini olisi säästynyt sairastumiselta ilman kiusaamista.

Ei kuitenkaan ole harvinaista, että psyykkisten sairauksien taustalta löytyy koulukiusaamista. Sinin kohdalla mielenterveysongelmat purskahtivat pintaan muutama vuosi kiusaamisen päätyttyä.

Samaan ajankohtaan osunut kolmoishermosäryn puhkeaminen, työpaikan menettäminen ja ero olivat ennestään kuormittuneelle nuorelle liikaa. Sinistä tuntui kuin hän olisi menettänyt kaiken. Kun itku ja viha eivät auttaneet, purki hän pahaa oloaan vahingoittamalla itseään, juomalla paljon alkoholia sekä hakemalla hyväksyntää seksisuhteista.

Pelastusrengas löytyi, kun Sini pääsi kiinni hoitopolkuun. Sinillä on takanaan yli seitsemän vuotta terapiaa, joka on yksi persoonallisuushäiriöiden tärkeimmistä hoitokeinoista. Asioiden käsittely on auttanut pääsemään eteenpäin ja hallitsemaan vihan tunteita. Kovan työskentelyn ansiosta hän kokee koulukiusaamisen kasvattaneen itseään ihmisenä.

– Olen aika vahva persoona etenkin nykypäivänä. Mutta kyllä olen ollut myös tosi vahva, että olen uskaltanut mennä sinne kouluun. Yritin ajatella, ettei tätä voi loputtomiin kestää.

Videolla kerrotaan, missä menee hankalan luonteen ja persoonallisuushäiriön raja. Juttu jatkuu videon alla.

0:47
KATSO VIDEO: Missä menee hankalan luonteen ja persoonallisuushäiriön raja? Katso psykoterapeutti Jan-Henry Stenberg vastaus.

Koskaan ei ole myöhäistä pyytää anteeksi

Silti historian painolasti tuntuu harteilla edelleen. Koulurakennukset herättävät vanhat muistot henkiin, vaikka mieli yrittää niiltä suojautua. Vuosia myöhemminkin Siniä vaivaa muisto siitä, miten ringissä olevat ikätoverit painostivat häntä lyömään ystäväänsä.

Samaa tunnetta hän toivoo kiusaajilleen, jotka anastivat uhriltaan tärkeät nuoruusvuodet.

– En toivo heille mitään pahaa, mutta toivon, että he jossain vaiheessa elämäänsä ymmärtävät, minkälaista vahinkoa he ovat aiheuttaneet ja heillä on huono omatunto siitä, Sini sanoo

Koskaan ei ole liian myöhäistä pyytää anteeksi. Siniä helpottaisi tietää, että hänen kiusaajansa katuvat tekojaan.

– Mulla ei ole mitään hävettävää, kiusaajilla on.

Alla olevalla videolla Mannerheimin Lastensuojeluliiton asiantuntija kertoo, miten aikuiset voivat auttaa kiusattua lasta.

10:18
KATSO VIDEO: Miten aikuiset voivat auttaa yksinäistä tai kiusattua lasta?

Alla olevalla videolla vaativasta persoonallisuushäiriöstä kärsivä Saana kertoo elämästään.

5:55
KATSO VIDEO: Kun diagnoosikin tuntuu epäonnistumiselta – Saanan, 26, persoonallisuushäiriö naamioitui pitkään masennukseksi.

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja