Persoonallisuushäirioiden yleisyys, oireet ja ilmenemisikä – ongelmista voi parantua | MTV Uutiset
Joka kymmenennellä on persoonallisuushäiriö – tätä se käytännössä tarkoittaa
0:47VIDEO: Missä menee hankalan luonteen ja persoonallisuushäiriön raja? Katso psykoterapeutti Jan-Henry Stenberg vastaus.
Julkaistu 06.06.2022 06:28
Valpuri Haapala
valpuri.haapala@mtv.fi
Noin kymmenellä prosentilla väestöstä on persoonallisuushäiriö. Tarve luokitella kanssaeläjiä on ihmisille perustavanlaatuinen, mutta yksittäisten tilanteiden perusteella ei diagnooseja tulisi jaella.
Persoonallisuushäiriöt ovat yleisiä ja usein väärinymmärrettyjä ongelmia. Arvioiden mukaan 5–15 prosenttia länsimaalaisista aikuisista kärsii erilaisista persoonallisuushäiriöistä.
– Diagnostisten kriteerien perusteella niitä on joka kymmenennellä, nuorisopsykiatrian apulaisprofessori Max Karukivi Turun yliopistosta sanoo.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikissa vähänkään suuremmissa työporukoissa, koululuokissa tai harrastusryhmissä olisi henkilö, jolla on persoonallisuushäiriö. Usein häiriöt ovat nimittäin päällekkäisiä.
Persoonallisuushäiriöllä on ikävä kaiku, mutta Karukiven mukaan olennaista olisi pohtia niiden todellista merkitystä. Persoonallisuushäiriöitä on kymmenkunta erilaista, ja myös niiden aiheuttamat haitat itselle ja muille vaihtelevat vähäisestä merkittävään.
Karukivi kertoo, että persoonallisuushäiriöiden luokittelussa painoa ollaan siirtämässä kohti niiden aiheuttamien haittojen arviointia.
– Nyt jäävät huomiotta haittaavia persoonallisuuspiirteitä omaavat tyypit, jotka eivät yllä häiriöön saakka.
Persoonallisuushäiriö ilmenee jäykkänä käytöksenä
Persoonallisuushäiriödiagnoosi ei perustu yksittäiseen hetkeen vaan käytöstä tarkastellaan pitkällä tähtäimellä.COLOURBOX
Halu luokitella kanssaeläjiä on hyvin inhimillinen tarve. Nopea analyysi henkilön käyttäytymisestä antaa vihiä siitä, pitäisikö ihmistä kätellä vai paeta.
Yksittäiseen hetkeen perustuva päätelmä voi kuitenkin johtaa väärään tuomioon. Persoonallisuuspiirteitä voimakkaammin käytökseen tietyssä tilanteessa vaikuttavat ympäristötekijät, kuten muiden ihmisten toiminta. Keittiöpsykologien kannattaisikin johtopäätöksissään tarkastella analysoinnin kohteena olevan henkilön käytöstä pitkäjänteisemmin.
Kaikilla ihmisillä on tiettyjä persoonallisuuden piirteitä, ja jokainen toimii joskus tilanteeseen sopimattomasti. Persoonallisuushäiriöille olennaista on käytöksen pitkäaikainen jäykkyys ja tiettyjen piirteiden voimakas korostuminen. Ympäröivää maailmaa ja itseä tarkastellaan aina samanlaisten linssien läpi.
Joustamattomaan ajatusmaailmaan saattaa liittyä ongelmallista käyttäytymistä, kuten epäluuloisuutta, epävakautta tai pakko-oireita.
Haitallisimpina pidetään epävakaata ja epäsosiaalista persoonallisuushäiriötä. Tunteiden ailahteluna, impulsiivisuutena sekä itsetuhoisuutena ilmenevä epävakaus lyö leimansa ihmissuhteisiin ja johtaa pahimmillaan itsemurhaan. Epäsosiaalisuus näkyy impulsiivisuuden lisäksi välinpitämättömyytenä muita ihmisiä kohtaan, minkä vuoksi piirteet voivat ajaa rikollisuuteen.
Estynyt tai eristäytyvä persoona puolestaan kärsii lähinnä itse kyvyttömyydestään ilmaista tunteitaan tai jatkuvista riittämättömyyden tunteistaan. Tällaiset ihmiset eivät välttämättä edes päädy hoidon piiriin ja diagnosoitaviksi.
Toisinaan persoonallisuushäiriöstä voi olla hyötyäkin. Esimerkiksi vaativa persoonallisuushäiriö saattaa itsensä ruoskimisesta huolimatta loistaa opinnoissaan ja työssään, viihdetaiteilijoille huomionhakuisuudesta puolestaan on etua.
Persoonallisuushäiriöt kehittyvät lapsuudessa ja nuoruudessa. Kuten muillekin psykososiaalisille ongelmille, myös persoonallisuushäiriöille altistavat raskauden ja synnytyksen aikaiset komplikaatiot sekä kasvuympäristön olosuhteet.
Lapsuuden kokemukset voivat joko vahvistaa tai vaimentaa ihmisen synnynnäisiä persoonallisuuden piirteitä. Yksittäisten ikävien tapahtumien sijaan olennaista persoonan kehittymisen kannalta on tapahtumien jatkumo.
– Välttämättä persoonallisuushäiriössä ei ole kyse siitä, että kasvuympäristö olisi ollut johdonmukaisesti huono vaan että se ei ole oikealla tavalla osannut vastata lapsen tarpeisiin ja ohjata lapsen tunneilmaisua ja itsesäätelykeinoja, Karukivi sanoo.
Mikä on epävakaa persoonallisuushäiriö? Katso videolta, mistä ongelmassa on kyse. Juttu jatkuu videon alla.
0:28KATSO VIDEO: Mikä on epävakaa persoonallisuushäiriö?
Käytöksen ongelmallisuutta pitää tarkastella ikäkohtaisesti. Lapset ovat keskimäärin impulsiivisempia ja nuoret ailahtelevampia kuin aikuiset. Vaikka persoonallisuushäiriöiden keskeiset piirteet ilmenevät usein teininä, ei diagnoosille ole mitään yksittäistä ikärajaa. Karukiven mukaan valtaosa persoonallisuushäiriöistä on kuitenkin ilmennyt 30 ikävuoteen mennessä.
Psykiatriseen arviointiin kannattaa hakeutua, mikäli huomaa elämässään toistuvia ikäviä teemoja. Henkilö saattaa jatkuvasti hakata päätään samantyyppisten asioiden kanssa tai törmätä ihmissuhteisissaan aina samankaltaisiin ongelmiin syytä ymmärtämättä.
Myös muiden ihmisten antamaa palautetta kannattaa pohtia: toistuuko siellä jokin tietty sanoma esimerkiksi jääräpäisyydestä tai vaativuudesta?
Persoonallisuushäiriöistä voi tietyssä määrin parantua.shutterstock
Synnynnäisen temperamentin päälle rakentunut persoonallisuus on melko pysyvä ominaisuus, mutta Karukiven mukaan persoonallisuushäiriöistä voi tietyssä määrin parantua.
– Tutkimusten perusteella persoonallisuushäiriöt eivät ole niin pysyviä kuin mitä on luultu, mutta se ei tarkoita, että tietyt piirteet olisivat lakanneet olemasta. Ne voivat edelleen aiheuttaa ongelmia ja kärsimystä, mutta diagnostiset kriteerit eivät täyty, Karukivi sanoo.
Persoonallisuushäiriöistä kärsivät voivat hyötyä huomattavasti esimerkiksi tiiviistä psykoterapiasta, jonka avulla ongelmalliseen käytökseen liittyviä haittoja voidaan vähentää. Jäykkyys ja joustamattomuus voi myös lieventyä luonnostaan iän myötä.
Olennainen muutos lähtee ihmisestä itsestään. Usein persoonallisuushäiriöstä kärsivä näkee vian olevan aina muissa. Tärkeää olisi, että ihminen oivaltaisi ongelmien liittyvän keskeisesti omiin ajatus- ja käytösmalleihinsa, joiden muuttaminen helpottaisi koettua kärsimystä.
Itsetutkiskelun lisäksi ihmiset voisivat ymmärtää toisiaan paremmin. Maailmaan mahtuu yhtä monta näkökulmaa kuin katsojaakin, Karukivi muistuttaa. Yksilölliset luonteenpiirteet ja kokemukset sävyttävät näkemyksiämme. Jokainen voi pysähtyä miettimään, näkeekö asiat niiden todellisessa valossa.
Empatiataitojen harjoittaminen ja yksittäisten asioiden näkeminen yksittäisinä asioina on yksi keino tehdä elämästä kaikille persoonille helpompaa.
