Eetua, 21, kiusattiin julmasti kymmenen vuoden ajan – nyt hän on puheyrittäjä, joka kiertää kouluissa kertomassa miten pahalta kiusaamisen uhrista tuntuu

Valitettavasti näin ei käynyt.

Ala-asteen vanhat kiusaajat olivat häntä luokkaa ylempänä, kahdeksannella luokalla. Heidän takiaan sama meno jatkui, ja he provosoivat juoruja levittämällä muutkin mukaan sorsimaan Heikkaa.

– Minusta sanottiin, että olen "vajakki ja hullu". Että ei minun kanssa kannata olla.

Kiusaavat sanoivat Heikalle, että heidän suunsoittonsa on "pelkkää läppää".

– Mitä olen näihin asioihin jälkikäteen perehtynyt, niin olen ymmärtänyt, ettei tuossa iässä ihminen välttämättä vielä osaa ymmärtää tekojensa ja sanomistensa seurauksia. Sitä, että "läppäkin" voi satuttaa.

Heikka joutui nettikiusatuksi

Yläasteella kiusaaminen siirtyi nettin. Heikka otti käyttöön muidenkin suosimat somepalvelut, kuten Ask.fm'n. Se on palvelu, jossa profiilin haltijalle voi esittää kysymyksiä joko anonyyminä tai nimimerkillä.

Äkkiä Heikan profiili täyttyi solvauksista.

Kuvankaappauksia Eetu Heikan Ask.fm-tililtä.

Heikalla oli myös hetken aikaa YouTube-tili, mutta sekin täyttyi kiusaavista kommenteista. Heikan koulutoverit katsoivat hänen videoitaan pilkallisesti koulun käytävillä. Kiusaaminen sai hänet lopulta sulkemaan tilinsä.

– Nettikiusaamiseen puututtiin sen jälkeen, kun kerroin siitä vanhemmilleni. He puolestaan kertoivat asian luokanvalvojalle.

Ilkeily saatiin hetkeksi kuriin, mutta samalla kiusaaminen vain muuttui. Heikasta alettiin levittää juoruja.

– Esimerkiksi sellaista, että olisin jossain vikitellyt jotain pikkutyttöjä.

Poismuutto Janakkalasta lopetti kiusaamisen

Piste kiusaamiselle tuli vasta peruskoulun loputtua. Heikka muutti Janakkalasta kauas Pieksämäelle. Hän pääsi opiskelemaan ammattikouluun.

17 000 asukkaan etelä-savolaisessa pikkukaupungissa hän viihtyi hyvin, vaikka ensi askeleet uuden koulun juhlasaliin olivat varovaisia.

– Tietenkin ensimmäisenä päivänä jännitti: millaisia ihmisiä luokalleni tulee? Pääsenkö osaksi porukkaa? Mitä, jos minua aletaan taas kiusata?

Seuraavana päivänä Heikan olo oli heti luottavaisempi. Hän oli viimein löytänyt paikkansa.

Kiusatusta ammattipuhujaksi

Eetu Heikka valmistui lopulta Pieksämäen ammattikoulusta nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi.

Hän sai esiintymiskokemusta toimiessaan Suomen ammattiin opiskelevien liiton kiertueaktiivina reissatessaan pitkin Suomea ja kertomassa liiton toiminnasta.

Puhujan ura lähti kuitenkin käyntiin Ylen tekemän dokumentin myötä.

– Hain vuonna 2018 tarinallani Ylen Some Deep Story -dokumenttisarjaan, ja pääsin mukaan. Tarinani huomioitiin myös muualla mediassa, jonka jälkeen pari koulua otti yhteyttä. He halusivat minut puhumaan kiusaamisestani.

Sitten Heikka perusti oman firman, jonka kautta hän alkoi myydä puhujakeikkojaan. Toiminta on kuitenkin vasta alussa, hän myöntää.

– Sain yritystunnuksen jouluaattona. Minulla on vasta nuo pari keikkaa takana, mutta alkuvuodelle olen sopinut jo kymmenisen puhekeikkaa.

Luokkakokojen kasvaminen huolettaa

Heikka on huomannut, että hänen tarinalleen on kysyntää. Hän analysoi, ettei peruskouluopettajilla ole edelleenkään oikeanlaisia työkaluja kiusaamisen torjuntaan.

– Yritän vaikuttaa siihen, että kouluilla voisi tulevaisuudessa olla näitä työkaluja.

Kauniit puheet kiusaamisen ehkäisemisestä ovat kuitenkin vaikeasti sovitettavissa yhteen koulumaailman heikkenevien resurssien kanssa. Heikkakin on seurannut huolestuneena luokkakokojen kasvamista.

– Onhan erityistä tukea tarvitseva lapsi haastava tapaus koko luokkayhteisölle: jos luokassa on 20 oppilasta ja heistä yhdellä on ADHD tai lukihäiriö, niin ei niitä erityistarpeita ehkä osata tunnistaa.

Heikkaa huolettaa myös, että lapsi joutuu poikkeavuutensa takia kiusatuksi.

– Näistä erityisyyksistä pitäisi yksinkertaisesti puhua paljon enemmän, hän summaa.

Eetu Heikka toipui kiusaamisesta viiden vuoden ajan.

"Kiusaamista on päiväkodista mummobingoon asti"

Nykyään Heikka voi hyvin. Hän toipui silti vuosikausien kiusaamisesta yhteensä viiden vuoden ajan.

– Tavallaan se Ylen dokumentti oli tämän prosessin päätös.

Hän ei myöskään ole kaikesta huolimatta ole kokenut varsinaisesti vihaa kiusaajiaan kohtaan. Pikemminkin hän kääntyi sisäänpäin, tuli surulliseksi ja koki masennusta.

– Tietenkin välillä ajattelin, että tekisin kiusaajilleni jotain, mutta en ole oikeastaan koskaan halunnut mitään pahaa kenellekään.

Hänestä salakavalinta kiusaamisessa onkin se, ettei se kovin helposti näy päällepäin. Hän on kuitenkin oppinut tunnistamaan ympäistöstään kiusaamiseen viittaavia asioita.

Samalla hän on joutunut hyväksymään, että taipumus kiusaamiseen kuuluu ihmisyyteen.

– Kyllähän se niin on, että kiusaamista tapahtuu päiväkodista sinne mummobingoon asti. Sitä on varmaankin ollut niin kauan kuin ihmisiä, mutta se vain muuttaa aina muotoaan.