Saimaannorpan kuuttirääpäle hoidettiin pesuhuoneesta muokatussa hoitotilassa takaisin kuntoon ja palautettiin luontoon. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun Metsähallituksen tiloissa hoivattu kuutti palasi takaisin luontoon.
"Hyvänen aika, miten tuo voi olla hengissä?"
Näin mietti luontopalveluiden erityisasiantuntija Miina Auttila nähdessään piskuisen ja riutuneen kuutin ensimmäisen kerran.
Pieni saimaannorpan kuutti löytyi kesäkuun lopussa Pihlajaveden rannalta laiturilta huonosta jamasta. Se oli pienikokoinen ja aliravittu.
Metsähallituksen leivissä toimiva Auttila työskentelee saimaannorppien suojelun ja kannanseurannan parissa.
Hän kertoo puhelimitse, että syystä tai toisesta kulunut vuosi on ollut erittäin uhanalaisille saimaannorpille vaikea.
– Viime talvena norppien pesimäolosuhteet eivät olleet otolliset. Sen takia reilu viidesosa kuuteista menehtyi jo ennen kuin emo oli niitä vieroittanut, Auttila paljastaa.
Normaalisti norppaemo vieroittaa kuutin toukokuussa.
Laiturilta löytynyt kuutin rääpäle oli siis ehtinyt viettää itsenäistä elämää reilu puolitoista kuukautta. Onni ei ollut sille ollut myötämielinen.
– Kun se meidän hoitoomme tuli, oli se noin kahdeksankiloinen, Auttila muistelee.
Vertailukohtana emon imetyksestä vieroittautuvat kuutit painavat toukokuussa normaalisti noin 20–25 kiloa. Syntyessään saimaannorpan kuutit ovat noin viiden kilon kokoisia pikkumöhkäleitä.
Itsenäisen elämän alussa paino voi tietysti hieman laskea, kun kalastustaidot ovat vielä lapsenkengissä. Kesäkuun lopulla löytynyt kahdeksankiloinen kuuttiuros oli kuitenkin liian pieni selviytyäkseen enää omin neuvoin.
– Siitä näki heti, että sillä ei ollut kaikki hyvin, Auttila muistelee.
Katso yllä olevalta videolta, miten kuuttia hoivattiin!
Lue myös: Luukas, 17, valmistaa katiskoja, joihin norpat eivät pääse hukkumaan: "Kalaakin sillä tulee"
Piitsniemen Topias
Kuutin vointia ja käyttäytymistä seurattiin vuorokauden ajan, ennen kuin peli vihellettiin poikki. Sen löytänyt yksityishenkilö lähetti lisätietoa ja -materiaalia sen voinnista. Kun kävi selväksi, että kuutti kävi toistuvasti laiturilla makuulla lepäämässä, tultiin siihen päätökseen, että sitä piti auttaa.
Metsähallituksen Luontopalvelujen asiantuntijat suunnittelivat kuutin hoitoa tiiviissä yhteistyössä Korkeasaaren eläintarhan ja kunnan eläinlääkärien kanssa.
Saimaannorpan kuutteja on yritetty muutamia kertoja kuntouttaa aiemminkin. Toiset ehkä muistavat vielä, kun Korkeasaaren Villieläinsairaalaan tuotiin Puumalasta Piitsniemen Topiakseksi ristitty uros vuonna 2019.
Topiasta ei voitu hoitaa villieläinsairaalassa niin, ettei riskiä muista eläimistä saadusta tartuntavaarasta ollut. Sen takia sitä ei voitu enää palauttaa luontoon. On tärkeä muistaa, että maailman ainoat saimaannorpat elävät Saimaalla ja laji on geeniperimältään hyvin kapea. Sen takia se voi olla erityisen herkkä epidemioille.
Tammikuussa Varsinais-Suomen ELY-keskus myönsi poikkeusluvan saimaannorpan hallussapitoon Korkeasaarelle, mutta valitettavasti Topias kuoli suolitukokseen helmikuussa 2020.
Lue lisää: Suru-uutinen: Korkeasaareen pelastettu saimaannorppa Topias on kuollut
90 kiloa muikkua
Laiturilta löytynyt riutunut kuutti siirrettiin Metsähallituksen toimiston yhteydessä olevaan aluehallintoviraston rekisteröityyn saimaannorppahoitotilaan.
Käytännössä kyseessä oli toimiston kellarikerroksen kaakeloitu suihkutila, johon kajastaa luonnonvaloa ikkunoiden läpi. Tilaa oli remontoitu paremmin hoitotilaksi sopivaksi muun muassa poistamalla suihkuseinät.
– Eläinlääkäri kävi tarkistamassa kuutin. Kävimme silloin todella monta puhelua päivässä Korkeasaaren eläintarhan kanssa. Heillä on pitkä kokemus erityisesti harmaahylkeiden kuntouttamisen parissa, Auttila muistelee.
Yksi tärkeimmistä logistisista asioista, joka kuutin hoitotyöryhmän täytyi ratkaista, oli kuutin ravinto. Hoidon aikana kuuttia ruokittiinkin tuoreella troolatulla Saimaan muikulla.
– Sitä se söi hoitojakson aikana noin 90 kiloa, Auttila paljastaa.
Alkuun ruokinta oli todella haastavaa.
– Kuutti oli alusta asti todella pirteä. Merkkinä se lupasi hyvää, mutta yksilö oli kovin laiha. Sen kylkiluut näkyivät läpi. Tyypillisesti hylkeidenhän kuuluisi olla sellaisia rasvapalloja, Auttila muistuttaa.
Alkuun kuuttia nesteytettiin, koska sen keho oli päässyt kuivumaan pahasti.
– Pitkään kestäneen nälkiintymisen seurauksena kuutin suoli oli odotettua huonommassa kunnossa. Teimme alkuun sellaista muikkusmoothieta, eli ruokimme sitä ensin pelkästään muikkumössöllä, Auttila kertoo.
Lue myös: WWF:n asiantuntijat kuvasivat raivostuttavan näyn saimaannorpan pesällä – "Tämä on räikeää norppien häirintää"
Kuutinkakasta satoja kuvia
Kuutin kuntoa seurattiin hyvin tarkasti erityisesti sen ulosteiden perusteella.
– Kuutin hoitoon liittyvien ihmisten kesken oli perustettu WhatsApp-ryhmä. Siellä on satoja kuvia kuutinkakasta! Auttila paljastaa
Alkuun meni pitkiä aikoja, kun pienokaisen suoli ei juuri toiminut, eikä mitään tullut ulos.
– Sitä ei moni ymmärräkään, kuinka helpottava ja hyvä asia voi kakka olla, Auttila kertoo.
Uloste oli vahva merkki siitä, ettei kuutilla ollut esimerkiksi suolitukosta.
Ulosteiden kuvaamisen lisäksi moni hoitoryhmän jäsen kunnostautui erilaisten ulosteiden kuvailuissa ja luonnehdinnoissa. Ei ollut täysin yhdentekevää, oliko yön jäljiltä kuutin altaassa hitukakkaa vai kiinteä pökäle.
– Koko asiantuntijaporukkamme on oppinut tässä prosessissa todella paljon, myös norppien kakasta, Auttila naurahtaa.
Toimiston saunatiloissa kuutti sai parantua aivan omassa rauhassaan. Tilaan eivät toimiston äänet kuuluneet, eikä siellä hoidettu muita eläimiä.
– Kun sen suoli lähti lopulta toimimaan, niin melkein aina siellä oli kakat. Allas pestiin ja täytettiin puhtaalla vedellä noin neljä kertaa päivässä. Sen jälkeen kuuttia ruokittiin niin, että kalat menivät suoraan altaaseen. Näin minimoitiin se, ettei kuutti yhdistäisi ihmistä ja kättä ruokintaan, Auttila kertoo.
Lue myös: Saimaannorppa ei ehkä olekaan lähisukua nykyisille itämerennorpille
Sisukas rasvapallo
Auttilalle kävi jo alkuun selväksi, että pikkuisessa kuutissa riitti taisteluhenkeä ja asennetta.
– Sitä piti ensimmäisenä päivänä käsitellä enemmän. Silloin tunsin kyllä, että tältä yksilöltä ei selviytyminen ainakaan jää asenteesta kiinni, Auttila kertoo.
Kuutin luonne pysyi yhtä sisukkaana koko hoitojakson ajan.
– Se oli sellaista hyvää villieläimen käytöstä. Se kyllä pisti räväkästi vastaan ja pyrki aina hoitajasta poispäin, Auttila kuvailee.
Kuutin hoidon tavoitteena oli kuutin selviäminen luonnossa hoitojakson jälkeen. Sen takia hoito suunniteltiin tarkasti niin, ettei se leimaantuisi hoitajiin ja kesyyntyisi.
Kuutti ei siis ollut missään kohtaa lemmikki, eikä siitä sellaista haluttu vahingossakaan tehdä. Kuutin hoitojakson tarkoitus oli saimaannorppakannan suojelutyö, ja että yksilö saadaan palautettua luontaiseen elinympäristöön osaksi muuta populaatiota Saimaalla.
Kuutin hoitojakso haluttiin pitää mahdollisimman lyhyenä, jotta se olisi mahdollisimman vähän aikaa poissa sen luontaisesta ympäristöstä.
Lue myös: Janoinen sukeltaja havitteli Astan seurueen juhannusjuomia
Koloveden kansallispuisto
Jos hoito ei olisi alkanut purra tai olisi ilmennyt, ettei kuutti olisi enää pystynyt elämään itsenäistä elämää luonnossa, olisi se todennäköisesti pitänyt lopettaa.
Onneksi hoito kuitenkin toimi.
Kahden kuukauden hoitojakson jälkeen Metsähallituksen Luontopalvelut vapautti pulskan ja rasvaisen uroskuutin Koloveden kansallispuiston vesiin. Siellä se lähti verkkaisen uteliaasti tutkimaan uutta ympäristöään.
– Se painoi 18,5 kiloa, kun se vapautettiin, Auttila kertoo.
Paino on normaalin jakauman mukainen elokuisille kuuteille.
Auttila voi vain arvuutella mitä sille oli alun perin käynyt ja miksi se oli jäänyt niin pieneksi.
– Se kasvoi hoidon aikana noin 10 senttiä pituutta. Se ei ole tyypillistä, koska normaalisti poikaset kasvavat jo imetysjakson aikana koko ensimmäisen vuoden pituuskasvun, Auttila kertoo.
Sen takia asiantuntijat epäilevät, että kuutin emolla on jostain syystä jäänyt keväällä poikasen imetys kesken. Kuutista ei koskaan löytynyt mitään selvää syytä sen riutuneelle olemukselle.
Lue myös: Ministeriö vetoaa Saimaalla kalastaviin: Älkää käyttäkö verkkoja
Turkkikuviointi on kuin sormenjälki
Saimaannorppien suojelutyön keskiössä on aktiivinen kannanseuranta.
Kuuttiin ei kiinnitetty minkäänlaista lähetintä, eli sitä ei pystytä reaaliajassa seuraamaan. Sen turkkikuviot on kuitenkin kuvattu ja sen takaräpylään on kiinnitetty räpälämerkki. Norppien turkkikuviot ovat jokaisella norpalla yksilölliset aivan kuin ihmisten sormenjäljet, kertoo Yhteinen saimaannorppamme -LIFE -hanke.
Koloveden alueelle on viimeisen kahden vuoden aikana siirretty myös kaksi aikuista naarasta, jotka ovat olleet tehoseurannassa. Ne ovat pysyneet alueella, mutta nuori uroskuutti saattaa vielä uiskennella, ennen kuin se löytää itselleen sopivat kotirannat Saimaalla.
– Kuutit liikkuvat varsin pitkiä matkoja, Auttila muistuttaa.
Auttila on positiivisin mielin kuutin selviytymismahdollisuuksista.
– Tässä ei ole varsinaisesti pelastettu mitään, vaan annettu toinen mahdollisuus, hän muistuttaa.
Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun Metsähallituksen tiloissa hoivattu kuutti palasi takaisin luontoon.
– Aika on se, mikä näyttää sitten, Auttila toteaa.
0:23
Lue myös: Kaksi kuuttia kuollut kuhaverkkoon peräkkäisinä päivinä – vuoden surullinen saldo 22
Saimaannorppien suojelutyö
Saimaannorppien suojelutyö on vuoden ympäri jatkuva prosessi. Vuoden alussa saimaannorpille kasataan Saimaan rannoille apukinoksia, jotka parantavat norppien pesimäolosuhteita. Saimaannorppa synnyttää poikasensa lumikinokseen kaivamaansa luolamaiseen pesään.
Huhtikuun paikkeille Saimaalla tehdään pesänlaskentaa ja kartoitetaan merkkejä saimaannorpan pesinnästä.
Sekä apukinosten rakennuksessa että pesinnän kartoituksessa on hyvin kapeat aikaikkunat. Saimaan rannat ovat laveat, mutta aikaa on usein vain noin pari viikkoa. Suojelutyö toimiikin noin 300 paikallisen vapaaehtoisen avustuksella. Vapaaehtoiset tuntevat omat rantansa ja vesialueensa parhaiten.
Auttilan mukaan viime talven lumi- ja jääolosuhteet eivät olleet hyvät. Vaikka lunta ja pakkasta viime talvena nähtiinkin, mahtui mukaan myös sateisia ajanjaksoja.
– Ne ovat voineet romahduttaa pesiä, Auttila epäilee.
Myös Saimaan pintaa jouduttiin laskemaan tulvasuojelun takia. Se on voinut vaikuttaa rantajäiden kuntoon.
– Ilmastonmuutoksesta tämä kaikki johtuu, eli ihmisen toiminnan takia, Auttila kertoo.
Lue myös: Saimaannorpille julistettiin pesimärauha – vapaaehtoiset urakoivat yli 250 apukinosta
Norppatilanne
Samaan aikaan, kun Kolovedelle vapautettua kuuttia hoidettiin kuntoon, useampi norppa jäi kiinni ihmisten kalanpyydyksiin ja menehtyi.
– Se on todella turhauttavaa. Tämän yhden kuutin toisen mahdollisuuden antamisen hyväksi on kahden kuukauden ajan työskennellyt iso porukka. Samoihin aikoihin, kun kuutti saatiin vapautettua, niin muutaman päivän sisällä kolme tänä vuonna syntynyttä kuuttia kuoli kalanpyydyksiin, Auttila kertoo.
Luontoon.fi kertoo, että syyskuun alkuun mennessä Metsähallituksen tietoon on tullut kaikkiaan jo 36 kuollutta saimaannorppaa, joista 22 on tänä vuonna syntyneitä kuutteja. Havaittu kuolleiden suuri määrä voi hidastaa kannan elpymistä. Vain osa kuolleista saimaannorpista tulee Metsähallituksen tietoon.
Lisää tietoa saimaannorppien verkkokuolleisuudesta ja kannan kehityksestä löytyy Norppatilanne-palvelusta
Saimaannorppien suurin uhka on ilmastonmuutos. Lumi ja jää ovat elintärkeitä kuuttien selviytymiselle. Erityisesti ilmastonmuutos uhkaa heikentää ja hävittää niiden pesimäympäristöä.
Pesimäympäristöä heikentää myös ihmisten aiheuttama häiriö eli Saimaan rannoilla rakentaminen ja talviaikainen rannoilla liikkuminen.
– Tietysti kalanpyydyskuolleisuus myös. Pyydyksiin kuolee yhä vuosittain liian paljon norppia, Auttila muistuttaa.
Katso myös: Emostaan hairahtuneet pikkukuutit palasivat pulskistuineina kotiinsa – katso videolta reipas sukellus
Liian ruusuinen kuva?
Saimaannorppa on yksi maailman harvoista makeassa vedessä elävistä hylkeistä. Se jäi eristyksiin, kun Saimaan ja Itämeren välinen yhteys katkesi jääkauden jälkeen maankohoamisen myötä noin 8 000 vuotta sitten, kertoo WWF.
Auttilan mukaan suomalaiset ovat hyvin tietoisia siitä, että maassa asuu hyvin uhanalainen ja ainutlaatuinen norppalaji. Hän kuitenkin kertoo, että on kohdannut vaihtelevia asenteita saimaannorppia kohtaan.
– Osa on sitä mieltä, että onko mitään järkeä edes suojella näitä eläimiä, kun eivätkö ne ole jo käytännössä kadonneet? Saimaannorppa on kuitenkin selvinnyt jo vaikka kuinka monesta ongelmasta, ja tässäkin kaikkien vaikeuksien keskellä kanta kuitenkin hitaasti kasvaa, hän pohtii.
Moni ei kuitenkaan näe järkeä tuhlata resursseja jo sukupuuton partaalla olevan saimaannorpan pelastamiseen.
– Miestäni tässä on nyt näytönpaikka. Meillä kuitenkin on tällainen kotoperäinen nisäkäs, niin kai me nyt pystymme sitä suojelemaan, Auttila vetoaa.
Saimaalla uiskentelee tällä hetkellä hiukan vajaat 500 yksilöä. Joidenkin mielestä lukumäärä on jo aivan tarpeeksi.
– Jotkut ovat jo kyselleet, että voikohan niitä kohta alkaa jo metsästää, Auttila paljastaa.
Perspektiiviä voi hakea läheltä. Itämerellä asuu harmaahylkeitä ja itämerennorppia. Jos niiden kannat laskevat lähelle kymmentä tuhatta, niin niistä jo huolestutaan.
– Tässä puhutaan nyt sitten alle 500 yksilön porukasta, Auttila muistuttaa.
Lue myös: "Tulehan Köllykkä juttelemaan" – aiemmin etäällä pysytellyt vieras yllätti Helenan ja Juhan
Lue uusimmat lifestyle-artikkelit!
Osittaiset lähteet: Norppatilanne, WWF, Yhteinen saimaannorppamme -LIFE, Luontoon.fi, Luontoon.fi 2 ja Korkeasaari
Kuvat: Metsähallitus
Video: Heta Kylmämaa