Korkeasaaren villieläinsairaalaan hoidettavaksi viety saimaannorppakuutti voi nyt paremmin – eläintenhoitaja iloitsee: "Siellä se polskii ihan norpan tavoin"

Villieläinsairaalan eläintenhoitaja Laura Pulli kertoo STT:lle, että kuutin tila on nyt vakaa, vaikkei "ihan skarppi vielä".

– Kuutti on päässyt allashuoneeseen, missä on iso allas. Siellä se polskii ihan norpan tavoin, Pulli kertoo.

Pullin mukaan eläinpoikasen ennuste on tällä hetkellä hyvä.

– Nyt näyttää kohtuullisen positiiviselta, mutta mennään päivä kerrallaan. Ikinä ei voi kuitenkaan sanoa, mihin suuntaan vointi menee, kun eläimelle on niin stressaava tilanne olla ihmisen hoidossa. Varsinkin suoraan luonnosta tulleet villieläimet eivät ole tottuneet ihmisiin, joten niiden kanssa aina toivotaan parasta.

Eläimen vointia seurataan

Kuuttia on hoidettu antibiooteilla, nesteytyksellä ja nesteruokinnalla. Pullin mukaan kuutin vointi koheni eilen, jolloin se siirrettiin isoon altaaseen. Siihen asti kuutti eleli pienessä kahluualtaassa, missä sitä oli helpompi käsitellä.

Nyt kuutin antibioottikuuria jatketaan ja sen vointia seurataan. Pulli kertoo, että seurannassa on vatsan vointi, kiinteän ruoan eli kalan maistuminen sekä painon nousu.

– Tarkkaillaan myös yleisvointia ja sitä, miten se käyttäytyy. Käyttääkö se kaikkia raajoja normaalisti ja uiko se normaalisti.

Jäikö kuutti kalaverkkoon kiinni?

Metsähallituksen suojelubiologi Jouni Koskela kertoi torstaina STT:lle, että löydetty kuutti oli heikossa ja laihassa kunnossa, ja sillä oli nirhaumia turkissa. Koskelan mukaan on mahdollista, että kuutti olisi jäänyt kalaverkkoihin kiinni.

Pulli tarkentaa, että norpan kyljessä oli neljä vierekkäistä ja pinnallista haavaa, jotka näyttivät olleen ulkoisen tekijän aiheuttamia.

– Onko sitten verkko tai jokin muu, kun haavat olivat niin tasaisin välin ihossa. Oli myös limakalvojen punoitusta, mikä kielii siitä, että se on ollut jossain stressitilanteessa. Toki se voi johtua kuljetuksestakin.

Lopullista varmuutta haavojen aiheuttajasta ei voida saada.

– Suurin osa meidän potilaista on sellaisia, että ne ovat meidän valistuneita arvauksia siitä, mikä on (vammojen) syynä, Pulli sanoo.

"Lähti lyllertämään ihmistä kohti"

– Kyllä sydämessä läikähti, kun kuulin, että kuutti voi hyvin, sanoo norpalle ensihoitoa antanut Itä-Savon sairaanhoitopiirin eläinlääkäri Anu Korpikallio.

Korpikallio kertoo, että kuutti oli hyvin pieni ja laiha, ja se painoi vain reilut 12 kiloa. Metsähallituksen mukaan kuutti kasvaa noin 20-kiloiseksi imetyksen aikana eli kesään mennessä. Aikuinen norppa painaa noin 60 kiloa.

– Se oli aika kärsinyt jo jonkin aikaa. Aina kun se heikentyy, se saa heikommin ruokaa, ja kierre on siinä, Korpikallio kommentoi kuutin pientä kokoa.

Korpikallio toivoo, että kuutista tulee "läpimurtonorppa". Villieläinsairaalan eläinlääkäreiden kanssa harkittiin pitkään norpan viemistä Korkeasaareen. Lopulta kuutin haavat viittasivat vahvasti siihen, että norppa selviäisi hoidon avulla.

– Jos norpat saa kiinni, ne yleensä kuolevat. Tässä voisi olla parempi tapaus. Jospa se oikeasti olisi ensimmäinen norppa, jonka pystyisi palauttamaan Saimaaseen.

Yö lastenammeessa

Norppa vietti ennen Korkeasaareen lähtöä yön Korpikallion tuttavaperheen luona. Annamari Torppa kertoo, että kuutin silmistä näkyi kipu.

– Korkeasaaren ohjeiden mukaan rakennettiin sille suojaisa paikka leikkimökin terassille ja laitettiin Saimaan vedet lastenammeeseen. Kun vaihdoin yöllä vedet ammeessa ja puhuin sille rauhallisesti, se lähti lyllertämään ihmistä kohti, Torppa kertoo.

Torpan mukaan kuutin vointi parani huomattavasti yön aikana. Se oli paljon aktiivisempi ja uteliaampi seuraavana aamuna ensihoitona annetun antibiootin jälkeen.

Torpan poika kuljetti kuutin perheen autolla Korkeasaareen. Pelkona oli, että eläin menehtyisi matkan aikana, mutta sen sijaan se katseli uteliaana ympäristöä ja liikuskeli takakontissa, missä sillä oli vedellä täytetty amme käytössään.

Saimaannorpat ovat harvinaisia myös Korkeasaaressa

Eläintenhoitaja Laura Pullin mukaan saimaannorppakuuttien hoitaminen Korkeasaaressa on erittäin poikkeuksellista. Villieläinsairaalasta muistetaan viimeisen kahdeksan vuoden ajalta kaksi tapausta, jolloin kuutteja olisi tuotu Saimaalta. Molemmat poikaset kuitenkin kuolivat ennen hoitoon pääsyä.

Tavallisesti kuuttien kausi on niiden syntymisen jälkeen keväällä, huhti–toukokuussa. Tuolloin Korkeasaaressa on hoidossa harmaahylkeiden ja itämerennorppien kuutteja.

– Harvinaisempaa on se, että keskellä kesää tulee ylipäätään kuuttipotilaita, Pulli sanoo.

Jos saimaannorpan kuutteja pitäisi saada Korkeasaareen hoitoon, niitä ei edes voisi ottaa samaan aikaan toisten hylkeiden kanssa tautiriskien vuoksi. Tällä hetkellä altaat olivat sopivasti vapaana Saimaan-vieraalle.

– Järjesteltiin vesilintuja uusiksi, niin saatiin norpalle tilaa, Pulli kertoo.

Vielä on auki, palaako norppa Saimaaseen

Vielä nimeämättömän norppakuutin tulevaisuus on kysymysmerkki, jos se toipuu koettelemuksistaan täysin. Saimaaseen palaaminen ei ole sataprosenttisen varmaa.

– Se on eläinlääkäreiden, Metsähallituksen ja viranomaisten kanssa keskusteltava asia, että sopiiko sinne palata, Pulli sanoo.

Pulli kuitenkin lisää, että kuutin vointia seurataan nyt rauhassa päivä kerrallaan.

Sairaalaan tuodaan kaupunkialueiden villieläimiä sekä kolmegrammaisia lepakoita

Tällä hetkellä villieläinsairaalassa on hoidettavana noin 150 eläinpotilasta, mikä on Pullin mukaan tavanomainen lukumäärä heinäkuussa. Pulli kertoo, että sairaalaan mahtuu paljon potilaita.

– Aika on se rajoittava tekijä. Esimerkiksi, jos eläin vaatii käsin ruokintaa kahdeksan kertaa päivässä.

Eläinpotilaat vaihtelevat vuodenajasta riippuen

Tällä hetkellä sairaalassa on eniten tervapääskyjä ja siilejä. Potilaiden joukossa on myös vesilintuja ja oravia sekä tuulihaukka ja lehtopöllö.

Tyypilliset eläinpotilaat vaihtelevat vuodenajasta riippuen, Pulli kertoo. Yleisimpiä ovat kaupunkialueelta löytyvät villieläimet, joita ihmiset tavallisimmin kohtaavat. Korkeasaareen tuleekin paljon kalalokkeja, oravia, siilejä, tervapääskyjä sekä erilaisia pikkulintuja.

Harvinaisempia eläimiä tuodaan hoitoon aina aika ajoin. Pullin mukaan sairaalassa on nyt esimerkiksi kolme orpoa pohjanlepakonpoikasta, jotka painoivat 3,5 grammaa hoitoon tullessaan. Nyt ne ovat vahvistuneet lähes 10-grammaisiksi.

– Se on aika pikkutarkkaa työtä, kun yrittää saada niitä syötettyä, Pulli kertoo.

Täysin jokapäiväistä ei ole, että eläimiä tuodaan kauempaa Suomesta. Pullin mukaan riippuu eläinlajista sekä löytäjästä, että miten tilanteessa toimitaan.

– Aina kun joku soittaa tänne, pyritään löytämään heitä läheltä joku luonnonvaraisia eläimiä hoitava taho. Esimerkiksi eläinsuojeluneuvoja tai Heinolan lintutarha.