Hypokoirista turvaa diabeetikoille – Sannan 4-vuotias poika kiidätettiin sairaalaan: "En halua kokea sitä koskaan enää"

Koira auttaa monessa. Se voi opastaa sokeaa, etsiä rahaa, hometta tai huumetta. Hypokoira ilmaisee verensokerin muutoksia esimerkiksi tökkimällä kuonollaan. Sanna Saarelan perheessä koulutetaan Sulo-koiraa, joka tökkii aikuisia kun pienellä ykköstyypin diabeetikolla Mikaelilla on matala verensokeri.

– Sulo merkkaa aikuisiin, koska Mikael on niin pieni. Poika ei varmasti ymmärtäisi, että Sulolla on asiaa, vaan kuvittelee, että koira vain leikkii. Myöhemmässä vaiheessa vaihdetaan sitten merkkaaminen poikaan itseensä. Sulo merkkaa korkeat, nopeat laskut tai matalat verensokerit.

Hunajaa suuhun ja ambulanssiin

Mikaelilla on sensoroiva pumppu, mutta silti vanhemmat haluavat myös koiran apua. Verensokerin vaihtelut voivat olla nopeitakin.

– Mikael on vasta neljä vuotta, eikä itse tunnista matalia. Matalia ei välttämättä edes huomaa, leikki ehkä lysähtää. Sulo tuo meille turvaa. Öisin Sulo vielä nukkuu, kasvava koira kun on. Minä herään öisin mittailemaan.

Saarelan perheessä diabetesta on takana pari vuotta. Yksi läheltä piti -tilanne on tarkasti muistissa.

– Kerran Mikaelilla verensokeri romahti täysin, pumppu oli irti ja vaikka kuinka syötimme hiilihydraatteja, niin verensokeri ei lähtenyt nousuun. Poika lysähti lattialle, laitoin hunajaa suuhun ja soitin ambulanssin ja lähdimme sairaalaan. Tilanne oli niin pelottava, että en halua sitä toista kertaa.

Hypokoiran nimi tulee sanasta hypoglykemia, joka tarkoittaa liian alhaista verensokeria. Pahimmillaan hypoglykemia voi johtaa tajuttomuuteen, koomaan ja kuolemaan.  Hypokoiria on koulutettu Suomessa vuodesta 2009. 

Rotu kuin rotu käy

Hypokoira ei vielä ole saanut virallisen avustuskoiran statusta, vetoomuksen läpimenoa eduskunnassa odotetaan.

– Sitä totta kai toivotaan. Silloin saisi ottaa koiran mukaan joka paikkaan. Harvoin nykyäänkään tulee keneltäkään kieltoa, kun lupaa asianmukaisesti kysyy. Koirallahan on liivit päällä, sanoo hypokoirakouluttaja Stina von Bonsdorff.

Kiinnostus hypokoiriin on selvästi kasvanut ja nyt koulutuksessa on viitisen kymmentä koiraa.

– Koulutus on hauskaa aikaa, mutta se voi olla myös aika haastavaa. Koiran rodulla ei ole väliä, kunhan pentu on sosiaalinen ja kiinnostunut ihmisistä. Pennun koulutukseen pitää varata puolitoista vuotta aikaa, kertoo von Bonsdorff.

16-vuotias Oona Mäkelä on puolestaan sairastanut diabetesta nelisen vuotta.

– En tunne olevani mitenkään sairas. Alussa oli tietysti opettelua. Nyt taas koulutetaan käyttölinjaista cockerspanieli Remiä hypokoiraksi. Remi tuo minulle turvaa, tökkii kun verensokerini laskee matalaksi, En halua käyttää sensoria, insuliinipumppu kiinni kehossa riittää minulle, joten Remi on tavallaan minun sensorini, sanoo Oona Mäkelä MTV:n haastattelussa.

Remi tuo turvaa

Reilun vuoden ikäinen Remi osaa myös mm. hakea pillimehun alakaapista kun verensokerit ovat alhaalla ja tarvitaan hiilihydraatteja.

– On tosi kiva nähdä miten Remi kehittyy ja mitä kaikkea koirat pystyvät tekemään. Hypokoiraa koulutetaan niin, että minulta otetaan hypotuoksuja steriileille sideharsolapuille silloin kun verensokerini on matala. Tarvittavan hajun saa vaikka niskasta otsasta ja suupielistä. Sitten laput pakastetaan purkissa ja otetaan käyttöön kun koulutus alkaa. Remi tökkii minua polvenkorkeudelta kun haistaa matalan.

Niin Oonalle kuin monelle muullekin diabeetikolle verensokerivaihtelut tulevat yllätyksenä. Niihin vaikuttaa niin moni asia - ruokailu ja ruokalajit, liikunta, jännittäminen ja esimerkiksi hormonit.

– Aika useinkin tulee yllätyksiä. On tosi hienoa, että on koira pitämässä huolta, varsinkin sitten kun muutan omilleni, kertoo Oona Mäkelä  MTV:lle ja rapsuttaa silmin nähden koulutuksesta nauttivaa koiraa.