Huuhkajien kulisseissa oli vääntöä juhlimisesta ja taktiikasta – Uutuuskirja: Kapteeni suuttui Markku Kanervalle

Yksi kiehtova, joukkueen sisäisestä dynamiikasta kertova tapaus liittyy koko karsinnat huipentaneeseen Liechtenstein-otteluun.

Liechtenstein on lilliputti, jonka voittaminen oli joukkueessa ja Suomessa yleisesti ajateltuna lähes itsestäänselvyys. Siksi historiallisen EM-kisapaikan varmistumiseen valmistauduttiin hiljaa myös joukkueen keskuudessa.

– Sanoin Rivelle ja Lennulle (joukkueenjohtaja Lennart Wangel), että juhlasuunnitelmista puhutaan vain minulle. En halunnut, että muu joukkue ajattelee niitä, vaan keskittyy peliin, Huuhkajien kapteeni Tim Sparv kertoo tuoreessa Me mennään kisoihin -tietokirjassa (Tammi).

”Rivellä” eli päävalmentaja Markku Kanervalla oli juhlimisesta kuitenkin kantansa, jonka hän halusi kertoa joukkueelle jo ennen Liechtenstein-ottelua. Häntä huoletti karsinnat kolme päivää myöhemmin päättävä Kreikka-peli, jos juhliminen venyisi liian pitkälle.

Kanervan linjauksesta kertoo Pekka Mäntylän ja Jussi Eskolan teoksessa Tim Sparvin lisäksi myös joukkueen apuvalmentaja Mika Nurmela.

– Etukäteen oli vähän hassu tilanne, koska ei saanut valmistautua juhlimaan, mutta samalla oli pakko. Edellisen päivän palaverissa Rive oli sanonut, että kaikki ottavat siviilivaatteet mukaan, Teatterissa voidaan juhlia puoli kahteen asti ja sitten lähtee bussi hotellille, Nurmela kertoo.

Sparvia ei Kanervan ohjeistus miellyttänyt.

– Suutuin Rivelle, kun hän kertoi siitä aiemmin viikolla. Jos pääsemme EM-kisoihin, ei aikuisille ihmisille voi sanoa kotiintuloaikaa, Sparv sanoo.

Nurmela kertoo tyynnytelleen asiasta kimpaantuneita pelaajia.

– Eihän Rive voi sanoa pelaajille, että olkaa miten vain. Hän ei halunnut, että pojat hajaantuvat kaupungille vaan halusi joukkueen pysyvän kasassa. Jotkut pelaajat tulivat valittamaan minulle siitä, mutta sanoin heille, että ottakaa rauhallisesti, asioilla on tapana järjestyä.

Niin kävikin. Kun maajoukkueen bussi lähti Teatterin edestä takaisin Kalastajatorpalle sovitussa aikataulussa, vain neljä joukkueen taustahenkilöä istui kyydissä.

– Lopulta Rive sitten sanoikin Teatterissa, että jäädään tänne. Hänellä oli pelisilmää siinä tilanteessa. Saatiin olla ulkona pitkään ja juhlia oikein kunnolla, Sparv kertoo.

Kiistaa ryhmityksestä Italiaa vastaan

Pelaajien ja valmennuksen eri näkemykset joutuivat törmäyskurssille jo aiemmin EM-karsintojen aikana, kun Suomi pelasi Tampereella Italiaa vastaan syyskuussa.

Joukkue oli saavuttanut karsinnoissa komeita voittoja perinteikkäällä 4–4–2-ryhmityksellä, mutta Kanerva halusi pelata Azzurria vastaan viiden miehen alakerralla.

Pelaajat olivat julkisuudessa ehtineet jo tuomita kerran keväällä Udinessa vierasottelussa käytetyn taktiikan toimimattomaksi, kun Kanerva kertoi päätöksestään muuttaa ryhmitystä.

– Tällä kertaa olin sitä mieltä, että tämä oli väärä valinta, koska meillä ei ollut tarpeeksi aikaa treenata sitä. Se oli riski. Meillä oli vain yksi kunnon harjoitus ennen peliä. Ainakin minä haluaisin treenata tuollaista muutosta 3–4 kertaa ennen ottelua, Sparv kertoo kirjassa.

Myös Lukas Hradecky, joka oli puhunut julkisesti viiden alakerrasta ”kolmen palon” taktiikkana, kertoo kirjassa pelitapaväännöstä.

– Emme me sitä mitenkään kritisoineet, mutta mietittiin, että kun on jo peli tällä taktiikalla hävitty, onko tämä se oikea lähestymistapa, Hradecky muistelee.

Toppari Paulus Arajuuri sanoo ryhmitysasian paisuneen joukkueessa "vähän liian isoksi jutuksi".

– Oma fiilis oli, että itseluottamus oli korkealla ja olisi haluttu haastaa Italia kotona sillä taktiikalla, millä oli saatu tuloksia. Mutta eivät nämä ole fiilisasioita. Kisoissakin voi tulla vastustajia, joita vastaan mennään viiden linjaan, ja meidän pitää olla joukkueena valmiita myös muokkautumaan. Pelaajilla on täysi luotto Riveen. Asioista voi aina keskustella ja vähän vääntääkin, mutta hän on työllään ja tuloksillaan ansainnut kunnioituksemme, Arajuuri kertoo.

Edellä mainittu kolmen topparin ja viiden puolustajan linja valittiin, jotta Italian hyökkäysmuotoa pystyttäisiin painostamaan tarpeeksi hyvin puolustuksesta käsin, ja niin sanottuihin taskuihin jäisi vähemmän tilaa.

– Oli siinä skeptisyyttä, mutta Rive sai sen myytyä pelaajille, Nurmela myöntää.

Suomi oli Italiaa vastaan pahassa pinteessä, mutta oli kuitenkin lähellä onnistua nyhtämään ottelusta tasapelin. Sauli Väisäsen käsivirheestä tuomittu kyseenalainen rangaistuspotku ratkaisi vieraille lopulta 2–1-voiton Ratinassa.

– Italia oli todella kova. Ei ollut taktiikasta kiinni, että hävittiin, Hradecky tunnustaa.

Pesukone ja näpäytys Zenicassa

Viiden alakerran ryhmitystä harkittiin myös vieraissa Bosnia ja Hertsegovinaa vastaan lokakuussa Zenicassa, jossa Suomi otti koko karsintojen pahimman selkäsaunansa ja hävisi 1–4.

Bosnia aloitti ottelun raivokkaasti, ja piti Suomea pesukoneessaan ensimmäisen puolen tunnin ajan. Täpötäysi stadion piti huolta metelistä ja kannusti villisti kotijoukkuetta.

– Olisiko meidän kannattanut pelata toisella taktiikalla? Rive sanoi miettineensä itsekin viiden alakertaan siirtymistä. On vaikeaa tehdä muutosta tuollaisessa metelissä, mutta vielä 0–0-tilanteessa olisi pitänyt tylysti muuttaa pelisysteemiä, Nurmela sanoo.

Lehdistölle Kanerva harmitteli peliryhmityksensä valintaa ottelun jälkeen. Hänen mukaansa kolmella topparilla pelatessa taskuja olisi voitu puolustaa paremmin.

Tapauksesta kirjoittaa myös Ari Virtanen maaliskuun alussa julkaistussa Huuhkajat-kirjassaan Oi Suomi on! (HS-kirjat).

– Nyt saatiin varmasti vastaus siihen, Kanerva sanoi puolustuslinjasta.

Se kommentti oli Virtasen tulkinnan mukaan kuin näpäytys ryhmitystä kritisoineille toimittajille niin kuin myös pelaajille.

Sitaattien pääasiallinen lähde: Me mennään kisoihin -kirja (Tammi).