Hurja leikkauslista vai paluuta vanhaan?

Kyseessä on "kuutoskaupunkien" eli kuuden suurimman kaupungin talousjohtajien kannanotto, joka kertoo heidän näkemyksensä siitä, miten kuntasektorilta saadaan irti vaaditut miljardin säästöt.

Miljardi on hirmuinen rahasumma, jollaista ei raavita kokoon mistä hyvänsä. Siksi paperiin kannattaa suhtautua vakavasti. On hyvin todennäköistä, että samoja säästökohteita ja tehostamisen konsteja hallitus esittelee huomisessa tiedotustilaisuudessaan.

Ensilukemalta ehdotukset ovat melkoista sosiaalipoliittista hard corea. Tässä maistiaisia:

– Pysäytetään kaikki nykyisen hallituksen sopimat uudistukset, jotka lisäävät kuntien velvoitteita ja menoja. Kuten vanhuspalvelulain uudet säädökset, lastensuojelulaki, sähköiset yo-kirjoitukset, oppivelvollisuusiän nosto 17 vuoteen.

– Karsitaan nykyistä palvelutasoa päivähoidossa ja vanhustenhuollossa. Lastenhoidossa poistetaan subjektiivinen päivähoito-oikeus ja korotetaan maksuja. Nipsaistaan neuvolatoiminnasta. Tingitään vanhustenhuollon henkilöstömitoituksista.

Kaikki mainitut palvelut ovat hyviä ja kannatettavia, joista luopuminen tai tinkiminen tekisi kipeää.

Ehdotuksissa on toki runsaasti provokaation sivumakua. Tuskinpa vain hallitus peräytyy jo liikkeelle panemistaan uudistuksista. Mutta tavalliselle kansalaiselle "kuutoskaupunkien" paperi avaa, mistä kunnan menot oikein syntyvät.  Kannanotto on havainnollinen myös toisella tapaa. Se on pureva tiivistelmä siitä suositusten, normien ja lakien kerrostumasta, jolle nykyisen tasoiset palvelut rakentuvat. Parin viime vuosikymmenen aikana hyvää on lisätty hyvän päälle – silloin kun Suomen talous kasvoi ja palveluiden laajentamiseen oli varaa.

Kannanoton laatijoiden mukaan palveluiden tarjonta vähenisi, mutta ilman, että "kokonaishyvinvointi kärsii". Kannanotossa todetaan, että moni ehdotuksista olisi vain paluuta aiempaan. Vanhustenpalveluihin jyvitetty 400 miljoonan säästö "vastaa vuoden 2000 jälkeen voimaantulleiden lakimuutosten aiheuttamaa kustannusten kasvua".

Toinen esimerkki: suun terveydenhuollossa voitaisiin palata vuoden 2001 palvelutasolle, neuvolatoiminnassa ja kouluterveydenhuollossa vuoden 2010 tasolle.

Kannanoton "leikkauslista" tuntuu siis rajulta. Silti on pakko kysyä, olivatko hyvinvointipalvelut kovin paljon huonommalla tolalla 2000-luvun alussa kuin nyt. Vai olisiko niissä sittenkin tinkimisen varaa?