Insinööri Sipilä viritti aikapommin

Torstaista on odotettavissa suuri parkupäivä, kunhan eturyhmät ja yksityiset kansalaiset pikku hiljaa tv-uutiset katsottuaan ja lehdet luettuaan oivaltavat, kuinka kolmen ässän leikkuri iskee itse kunkin lompakkoon.

Kuten niin usein, tärkeiden asiakirjojen liitteet ovat itse asiakirjaa kiinnostavampia. Näin on Ratkaisujen Suomeksi ristityssä Sipilän hallituksen ohjelmassakin.

Hallitus rajaa subjektiivista päivähoito-oikeutta (eli se ei ole enää mikään subjektiivinen päivähoito-oikeus), tinkii päivähoidon ja vanhustenhuollon hoitajamitoituksista. Hallitus korottaa sosiaali- ja terveyspalveluiden palvelumaksuja ja tuo päivähoitoon uuden entistä korkeamman ylimmän maksuluokan.

Hallitus sysii opiskelijoita nykyistä kiivaampaan opiskelutahtiin vähentämällä opintotukikuukausia. Se puuttuu ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan, todennäköisesti lyhentämällä sitä.

Tämä kaikki kuulostaa karmealta ja tuntuu ikävältä, mutta on vaikea nähdä, että hyvinvointivaltion perusta leikkausten vuoksi horjuisi. Vuosikymmenten saatossa suomalaisten hyvinvoinnin eteen on ehditty järjestää hyvää hyvän päälle.

Diplomi-insinööri ja tee-se-itse-mies Sipilä on rakennellut hallitusohjelmaansa myös pommin. Siinä on aikasytytys ja sitä kutsutaan yhteiskuntasopimukseksi. Yhteiskuntasopimus palaa poliittisen valmistelun ja debatin ytimeen uudestaan, vaikka se häthätää ehdittiin hallitusneuvottelujen alkajaisiksi hylätä.

Sipilä, Soini ja Stubb paineistavat sekä itsensä että työmarkkinajärjestöt oikein kunnolla. Hallitus tekee uuden ehdotuksen yhteiskuntasopimuksesta heinäkuun loppuun mennessä. Sen jälkeen työmarkkinajärjestöillä on kolme viikkoa aikaa ottaa tai jättää.

Jos sopua ei synny, laukeaa kolmen ässän pommi: 1,5 miljardin lisäsopeutukset. Silloin kajotaan lapsilisiin, työttömyysturvaan, opintotukiin, maataloustukiin, teollisuuden energiaverotukiin ja niin edelleen.

Sipilä osoitti hallitusneuvotteluissa, että tulosta voi syntyä ripeästikin. Mutta työmarkkinajärjestöt eivät ole tällaiseen työskentelytahtiin tottuneet. Niille vatulointi on usein ollut ominaisempi toimintatapa.

Siksi poliittisen kesän ratkaiseva kysymys on, pystyvätkö työmarkkinajärjestöt nopeaan päätöksentekoon nyt, jos ne eivät siihen pystyneet pari-kolme viikkoa sitten?

Entä kenen syyksi kansalaiset laskevat, jos sopimusta ei synny ja ehdolliset leikkaukset pannaan toimeen: onko se hallituksen vai työmarkkinajärjestöjen vika?

Varmaa on vain, että uuden yhteiskuntasopimusyrityksen myötä paloivat kesälomat sekä kärkipoliitikoilta että työmarkkinajärjestöpomoilta.

Tämä lienee Sipilän peräänkuuluttamaa parempiosaisten uhrautumista Suomi-talkoissa.

Kirjoitus on julkaistu alun perin MTV Uutisten kommenttipalstalla 27.5.2015.