Keskeisten päättäjien yhteisymmärrys järkevästä koronantorjuntapolitiikasta kesti Suomessa harvinaisen pitkään, melkein vuoden. Keskiviikkona konsensus mureni, vieläpä näyttävällä tavalla.
Näkemyserot maan hallituksen ja pääkaupunkiseudun kaupunkien välillä lävähtivät koko kansan silmille, kun kaupungit Jan Vapaavuoren johdolla päättivät hieman höllentää lasten ja nuorten harrastussulkua. Riitely nakertaa hallituksen koronapolitiikan uskottavuutta, mutta tavallisten suomalaisten kannalta se ei ole välttämättä huono asia, kirjoittaa MTV Uutisten päätoimittaja Ilkka Ahtiainen.
Melkein kokonaisen vuoden Suomessa on torjuttu pandemiaa suhteellisen yksituumaisesti. On hyväksytty, että rajoituksilla voidaan säästää ihmishenkiä ja taata tehohoitopaikkojen riittävyys. Konsensusta on edesauttanut, että verrattuna useimpiin muihin eurooppalaisiin maihin elämä Suomessa on voinut jatkua monin osin normaalina. Ihmisten liikkumista ei ole rajoitettu, lapset ovat voineet mennä kouluun ja jopa ravintoloita on pidetty avoinna.
Mutta nyt kun rajoitukset ovat jatkuneet kuukausitolkulla, niiden aiheuttamat vahingot alkavat pulpahdella pintaan. Nuoret kertovat yksinäisyydestä ja kadonneesta (etä)opiskelumotivaatiosta, urheiluseurat pudokkaista. Poliisi ja sosiaaliviranomaiset raportoivat perheväkivallasta, lääkärit lisääntyvistä ja yhä vakavammista mielenterveysongelmista.
Nämä ovat "oheisvahinkoja", joita rajoituspolitiikka aiheuttaa. Ne eivät päivity THL:n koronakarttoihin, niitä ei tilastoida kumulatiivisesti, eivätkä ne lukuina näy missään. Vielä.
Marinilta ukaasit, Saarikolta ymmärrystä
Helsingin, Espoon ja Vantaan johtajat päättivät keskiviikkona yksimielisesti avata harrastuspaikkojen ovia kaupunkien lapsille ja nuorille. Höllennys on lievä, mutta tuhansille perheille valtava helpotus. Samaan aikaan päätös kaikessa varovaisuudessaan oli avoin ja suora vastarinnan osoitus maan hallitukselle tai ainakin sen kovinta rajoituslinjaa ajaville ministereille. Hallitushan on suosittanut, ettei mitään rajoituksia pidä nyt purkaa.