Juho Saari: Huono-osaiset – elämän edellytykset yhteiskunnan pohjalla (Gaudeamus 2015)
"Symbolinen käännekohta huono-osaisuuden vastaisessa politiikassa ja tutkimuksessa tapahtui 1990-luvun alussa, kun suomalaisten havaittiin näkevän nälkää. Tulosten mukaan vuosien 1992-1993 välisenä aikana nälkää oli kokenut 70 000 – 100 000 ihmistä."
Hyvinvointisosiologi Juho Saaren tekemä selvitys huono-osaisista on silmiäavaava tutkimus aiheesta, joka tuntuu olevan monelle päättäjälle vähintäänkin kiusallinen. Kirjassa paneudutaan erittäin monipuolisesti suomalaiseen huono-osaisuuteen, syrjäytymiseen ja köyhyyteen. Tämän kirjan luettuaan ymmärtää ainakin sen, että huono-osaisuudesta puhuttaessa ei tarkoiteta vain katuojaan vajonneita puliukkoja vaan hyvin monenkaltaisia ryhmiä. Yleisimpiä huono-osaisten ryhmiä ovat diakoniatyön asiakkaat, huumeiden käyttäjät, mielenterveyskuntoutujat, päihdeongelmaiset sekä asunnottomat ja vapautuneet vangit mutta huono-osaisuus koskettaa myös tavallisen oloisia lapsiperheitä, vanhuksia, työttömiä ja sairaita.
Huono-osaisuudella tai köyhyydellä voidaan tarkoittaa tietyn tulorajan alapuolella eläviä ihmisiä mutta toisaalta jos tutkitaan ihmisten elämänlaatua, kaikki köyhät eivät tunne olevansa huono-osaisia. Huono-osaisuudessa yhdistyy yleensä monia ongelmia, joista rahojen vähäisyys on vain yksi tekijä.
Eri tieteenalat näkevät huono-osaisuuden hyvinkin eri näkökulmasta. Saari kuvailee, kuinka esimerkiksi sosiaalipoliittisessa käsittelyssä huono-osaisuus voidaan medikalisoida terveysongelmiksi, kasvatustieteellisessä koulutusongelmiksi tai sitten huono-osaisuus voidaan ekonomisistisesta näkövinkkelistä katsoa kannustinongelmaksi tai kestävyysvajeeksi, sopimusoikeudellisesta katsannosta velkaantumiseksi tai sitten huono-osaisuus voidaan nähdä kriminaalipolitiikan tai moralisoinnin näkökulmasta. Sosiologiassa puhutaan hyvinvointivajeesta, eriarvoistumisesta, psykologiassa puolestaan sosiaalistumis- tai psykososiaalisista ongelmista.