Snookerin MM-kisat ovat täydessä vauhdissa Englannin Sheffieldissä. Vaikka suomalaispelaajat loistavat poissaolollaan, on ottelulähetysten katsomoista voinut bongata tänäkin vuonna sinivalkoiseen Suomi-paitaan sonnustautuneen Jukka Tiitisen. Snookerin suurfani Imatralta avaa, miten hänestä tuli Cruciblen suosituin suomalainen.
Tiitinen, 58, on varsin tuttu näky historiallisen Cruciblen lehtereillä. Hän on jälleen kerran paikan päällä – jo seitsemättä kertaa elämänsä aikana – toimivaksi todettuun Suomi-paitaansa pukeutuneena.
Tiitisen asuvalinta on herättänyt monien paikallisten huomion ja johtanut lukuisiin uusiin tuttavuuksiin snookerfanien keskuudessa.
– Ihmisiä tulee moikkaamaan ympäri Englantia, kun he ovat aina nähneet minut telkkarissa, Tiitinen kertoo Sheffieldistä MTV Urheilulle.
– On hienoa, että he uskaltavat tulla juttelemaan ja ottamaan selfieitä yhdessä. Suomalaisiakin näkee, ja paikallisistakin on tullut tuttuja tässä vuosien varrelta. Tuttuja on täällä kyllä paljon.
Juttu jatkuu kuvien alla.
Lue myös: Häikäisevä suoritus snookerin MM-kisoissa loksautti asiantuntijoidenkin leuat – "Tuo oli ilmiömäistä"
Jo legendaksi muodostunut Suomi-paita tarttui matkaan sattumanvaraisesti torilta monia vuosia sitten. Heti ensikäytöllä toimivaksi todettu tyyli ei ole sen jälkeen muuttunut.
– Olen ollut katsomassa jääkiekon MM-kisoja ja mäkihyppyä Keski-Euroopan legendaarisilla mäkiviikoilla, ja aina minulla on ollut se Suomi edustettuna (pukeutumisessa). Se on tärkeintä.
– Snookerissa minulla on sitten ollut hieman erilainen Suomi-paita, kuin noiden talvilajien pareissa. Se oli ihan satunnainen valinta, mutta siitä asti se on myös pysynyt. Minulla on aina tämä Suomi-paita täällä, ja tutuksi on tullut.
Unohtumattomia kisamuistoja
Tiitisen rakkaus snookeria kohtaan sai alkunsa 2000-luvun alussa. Kiitos siitä kuuluu lajin suosikkiselostaja Aki Kauppiselle.
– Asuin silloin kerrostalossa, jossa näkyi ilmaiseksi Eurosport ja Kauppinen oli selostamassa. Innostuin katsomaan sitä, koska hän osasi selostaa lajia niin hyvin uusillekin katsojille, säännöistä lähtien. Siitä se rakkaus snookeria kohtaan lähti.
Kauppinen oli pitkään kehunut Cruciblen MM-kisojen tunnelmaa, minne Tiitinen matkusti ensimmäistä kertaa vuonna 2017. Sen jälkeen ainoastaan koronatauko on pitänyt miehen poissa Sheffieldistä.
– Tämä on seitsemäs kertani täällä. Tämä on aina vuoden kohokohta.
Tiitisen MM-kisareissujen ikimuistoisimpiin hetkiin lukeutuvat monien tähtipelaajien tapaamiset. Erityisesti yksi lajilegenda nousee muiden edelle.
– Olen tavannut esimerkiksi Ronnie O’Sullivanin, joka on ehdottomasti minun suosikkipelaajani. Hän ei yleensä jaa nimikirjoituksia, mutta sain häneltä sellaisen vuonna 2020, Tiitinen iloitsee.
– Sitten olen myös saanut yhteen I Love Snooker -paitaani 20-25 eri pelaajan nimikirjoitukset. Ding Junhuita tai Judd Trumpia en ole tavannut, mutta oikeastaan vain he puuttuvat näistä huipuista.
Juttu jatkuu kuvan alla.
Lue myös: Lue myös: Ronnie O'Sullivanilta huima linjaus järisyttävän MM-näytöksen jälkeen: "Jos kaikki menisi hyvin..."
Tiitinen muistelee myös erityistä hetkeä, jolloin hänet vietiin yllättäen Cruciblen sokkeloisen teatterin backstagelle.
– Kerran turvamies vei minut sessioiden välissä takahuoneeseen, missä satuttiin kuljettamaan mestaruuspokaalia kiillotukseen.
– Turvamies sitten pysäytti heidät ja sanoi, että tässä on iso snookerfani Suomesta. Hän kysyi, voisinko pidellä pokaalia ja ottaa sen kanssa kuvan. Se onnistui, ja hetki on jäänyt yhdeksi hienoksi kohokohdaksi.
Juttu jatkuu kuvan alla.
Lue myös: Snookerin MM-turnauksessa huima temppu
Cruciblen MM-kisareissuilta on kertynyt upeita muistoja myös tänä vuonna. Tiitinen seurasi paraatipaikalta, kun pohjoisirlantilaistähti Mark Allen tehtaili maksimibreikin perjantain ottelussaan englantilaista Chris Wakelinia vastaan.
Allenista tuli vasta 11. pelaaja Sheffieldin snookerpyhätössä, joka on onnistunut maksimibreikissä (147).
– Olin siinä toisella rivillä, se oli ihan mieletön kokemus. Allen pelasi todella huonoa peliä alusta asti. Sitten kommentaattori kertoi, että hän kävi varttitunnin erätauolla harjoituspöydällä treenaamassa. Sen jälkeen hän palasi kehiin ja veti heti 147:n.
– Se oli ihan uskomatonta, olin aivan täpinöissäni. Kaksi vuotta sitten näin saman Neil Robertsonin tekemänä. Ne ovat itse otteluihin liittyen parhaita muistojani.
Ei mitään halpaa hupia
Tiitinen ei kiellä, etteikö hänen intohimonsa snookeria kohtaan olisi näkynyt myös tiliotteissa. Tämän vuoden MM-turnauksen hän kaappasi 16 lippua heti, kun ne tulivat myyntiin.
– Ostin liput kahteen sessioon jokaiselle päivälle kun olen täällä. Yksi lippu maksaa 130 puntaa (eli noin 150 euroa), kun ne ovat kaikki kolmelta ensimmäiseltä riviltä. Ja tuokin on vain lippujen hinta.
– En voisi edes kuvitella, paljonko näiden seitsemän kerran aikana on mennyt rahaa. Aika paljon, voisi sanoa! Mutta en vaihtaisi tätä mihinkään, jokainen penninhyrrä on ollut sen arvoinen.
Ruiskuvaluasentajana työskentelevä Tiitinen on aina saanut töistä vapaata niin, että pääsee snookerin MM-kisoihin.
– Pomoni on joustava, ja meillä on aina ollut sopimus, että pystyn siirtämään talvilomani tälle viikolle, Tiitinen kiittelee.
MM-kisapaikan yllä ikävä uhkakuva
Tiitinen sanoo, että suunnittelee tulevansa Crucibleen myös ensi vuonna. Sen jälkeen tilanne voi kuitenkin olla toinen.
Snookerin MM-kisat saattavat lähteä Sheffieldistä vuoden 2027 jälkeen, ellei turnauksen pitkäaikaista kotia uudisteta tai korvata. Crucible isännöinyt snookerin MM-kisoja vuodesta 1977 lähtien, eikä areena ole enää parhaassa mahdollisessa kunnossa.
Juttu jatkuu kuvan alla.
Lue myös: Snookerin MM-kisoissa sokkitulos!
– Sehän voi olla, että MM-kisat siirtyvät pelattavaksi Kiinaan tai Saudi-Arabiaan. Sinne minä en lähde. Mutta jos Crucible on kyseessä, niin tulen tänne vaikka joka vuosi kunhan rahkeet riittävät, Tiitinen linjaa.
– Jatkan niin pitkään kuin terveys kestää. Koin jo aiemmin elämässäni yhden sairauden. Selvisin onneksi siitä. Mottoni on, että tänään täysillä, koska huomisesta ei vielä tiedä, Tiitinen sanoo.
Uusia kokemuksiakin riittää vielä haviteltavaksi.
– Unelma olisi vielä, jos rahatkin vain riittävät, että pääsisi katsomaan Masters-turnausta Lontoon Alexandra Palaceen. Sitä tunnelmaa on todella kehuttu.
– Ja ehkä jos pääsisin vielä joskus käymään siellä takahuoneessa. Nyt en ole näissä kisoissa päässyt, ensi vuonna ehkä!